Alaisiin on tärkeä luottaa, mutta johtaja kantaa vastuun, näkee anestesiasairaanhoitaja ja reservin majuri Jyrki Saavinen.

Voisiko armeijan johtamisesta ottaa oppia terveydenhuoltoon?

Oysissa anestesiasairaanhoitajana työskentelevä reservin majuri Jyrki Saavinen on miettinyt johtamista paljon.

Hän on viettänyt yhteensä kahdeksan vuotta yhdeksässä eri kriisinhallintaoperaatiossa muun muassa Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Libanonissa, Syyriassa, Israelissa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Israelissa hän oli sotilastarkkailijana juuri silloin, kun Gazan sota syttyi syksyllä 2023.

Operaatioissa johtamiskokemusta kriisitilanteissa on kertynyt paljon.

Osa Saavisen tehtävistä on ollut puhtaasti lääkinnän tehtäviä, mutta eivät kaikki.

– Olen tehnyt kaikkea muutakin, mutta aina lääkintä on ollut jollain tavalla mukana, hän kertoo.

Ihmisiä on käsiteltävä oikein

Vaikka johtaminen kriisialueilla ja kriisitilanteissa on hyvin erilaista kuin terveydenhuollon arki kotimaassa, yhtäläisyyksiäkin on.

– Kyse on ihmisten johtamisesta, ihmisiä pitää osata käsitellä oikein. Nopeissa tilanteissa on ymmärrettävä alaisia ja sitä, mikä on heidän potentiaalinsa, Saavinen sanoo.

Kenenkään ei tarvitse osata itse kaikkea.

– On tärkeä luottaa alaisiin ja osata käyttää hyödyksi heidän tapaansa toimia. Tilanteiden jälkeen asiat reflektoidaan: miten oma johtaminen meni, onnistuinko.

Saavinen näkee, että suomalaisia johdetaan edestä. Jonkun on oltava johtaja ja kannettava vastuu. Aina päätökset eivät miellytä kaikkia, mutta silti ne pitää tehdä.

– Johtamisen pitää olla näkyvää: johtaja kantaa vastuun, kun asiat menevät huonosti.

Vaikka jokaisella on henkilökohtainen vastuu tekemisistään, johtajan vastuu on suurempi.

Selkeää käskyttämistä

Saavinen on tehnyt anestesiasairaanhoitajan töitä 26 vuotta ja viihtyy työssään Oysin leikkauskeskuksessa.

– Isossa sairaalassa on paljon henkilöstöä ja johtajia, ja johtajuus on helposti kasvotonta. Johtajuuden pitää näkyä ja kuulua, mutta se on haasteellista, koska yksiköt ovat valtavan kokoisia ja johtajilla on paljon hallinnollisia tehtäviä.

Ulkomailla kriisinhallintaoperaatioissa, kun kaikilla on armeijan vaatteet päällä, on selvää, kuka kantaa vastuun.

– Sotilasorganisaatiossa johtaminen on selkeää: sanon selkeän käskyn kerran ja sitä lähdetään toteuttamaan. Sairaalaympäristössä johtaminen on erilaista, mutta totta kai sielläkin käsketään, Saavinen pohtii.

Leikkaussalissa työ on tiimityöskentelyä, jota johtaa anestesialääkäri. Jos hän ei johda, usein johdon ottaa anestesiahoitaja. Tämä ei tarkoita sokeaa seuraamista, vaan johtajaa pitää pystyä myös kritisoimaan asiallisesti.

Saavinen arvelee, että hänen omasta toiminnastaan kuuluu pitkä sotilastausta.

– Anestesiahoitajana monesti sanon tai kysyn asioita selkeästi ja suoraan. Se saatetaan kokea liian suorana. Tarkoitus on kuitenkin potilaan edun ajaminen: meidän on tiedettävä tiettyjä asioita ja monesti tilanteet vaativat nopeaa päätöksentekoa, hän sanoo.

Kun alkaa tapahtua

Kriisinhallintatehtävissä päivät voivat pitkän aikaa samanlaisia, mutta yhtäkkiä alkaa tapahtua ja silloin on reagoitava. Myös terveydenhuollossa on osattava toimia nopeasti.

Saavinen kertoo nopeaa reagointia vaatineesta tilanteesta, johon hän joutui Untso-sotilastarkkailijaoperaatiossa Israelissa Golanilla keväällä 2024. Hän oli partioimassa kahdestaan tanskalaisen kollegan kanssa. Yhtäkkiä eteen, alle kilometrin päähän, alkoi tulla Hizbollahin ampumia raketteja.

Oli päätettävä nopeasti, lähdetäänkö pois vai mennäänkö ohjusiskua kohti. Tilanne oli hektinen, mutta takana oli paljon harjoitusta.

Saavinen oli partionjohtaja. Hän keskusteli koko ajan kollegansa kanssa siitä, mitä tehdään. Tietona oli, että Hizbollah ampuu aina 5–10 rakettia, mutta ei sen enempää, koska Israelin armeija pystyy nopeasti selvittämään, mistä ne ammutaan. Päätettiin jatkaa eteenpäin, ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.

– Tilanne meni niin kuin ajattelin: raketit tulivat maahan, eikä enempää tullut. Pääsimme heti paikalle katsomaan tuliko vaurioita, ja teimme raportin, hän kertoo.

Lue lisää: Miten sote varautuu poikkeusoloihin?