Nuoren oma päätösvalta ei ole yksiselitteinen
– Humalainen alaikäinen ei kykene päättämään itse hoidostaan, eikä siitä, kerrotaanko vanhemmille, sanoo Elina Hermanson.
Se, voiko kovassa humalassa päivystykseen tuotu nuori päättää terveystietojensa luovuttamisesta vanhemmilleen, on herättänyt vilkasta keskustelua nuorisolääkäreiden keskuudessa.
Lääkärilehti haastatteli vastikään terveysoikeuden professori Lasse Lehtosta . Hänen mukaansa yli 15-vuotiaan tai nuoremmankaan lapsen vanhemmilla ei ole tiedonsaantioikeutta lapsensa sairaalakäynneistä, jos tämä kieltää tietojen luovuttamisen ja on siihen riittävän kehittynyt. Tämä perustuu potilaslakiin.
Näin ollen vanhempia ei voisi pyytää hakemaan humalaista teiniä kotiin, jos tämä itse sen kieltää. Lastensuojeluilmoitus nuoresta kuitenkin on tehtävä.
Keskustelu liittyy tapaukseen, jossa kolme miestä vei kahden promillen humalassa olleen 17-vuotiaan tytön Malmin sairaalan viereiseen metsikköön. Tytön näkemyksen mukaan metsikössä tapahtui raiskaus, käräjäoikeuden mielestä ei.
Nuorisolääkärit ry:n hallituksen jäsen, nuorisolääkäri, LT Elina Hermanson kertoo peranneensa Lehtosen kannanoton jälkeen lakeja ja ohjeistuksia perusteellisesti.
– Vaikka lain perustelumuistioissa puhutaan 15 vuoden ohjeellisesta ikärajasta, itse laissa ei mainita ikärajoja. Sekä THL että Valvira korostavat ohjeistuksissaan, että arvio tulee tehdä tilannekohtaisesti.
Hermansonin mielestä 18 vuoden ikärajan alittamisen pitäisi soittaa kelloja. Huoltajat pitää yrittää tavoittaa heti eikä vasta sitten kun nuoren vaivat on hoidettu.
– Asiaan liittyy mielestäni myös lastensuojelulain 2 pykälä, jossa sanotaan että ”lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään”.
Aikuisen on suojeltava alaikäistä
Hermansonin työssä tavallinen tilanne, jossa alaikäinen nuori voi päättää hoidostaan itse, on se, kun tämä tulee hakemaan raskauden ehkäisyä.
– Silloin hän käyttäytyy minun näkökulmastani vastuullisesti ja kypsästi. Jos hän haluaa, että asiasta ei kerrota vanhemmille, minä en saa kertoa.
Toinen ääripää on laihuushäiriöstä kärsivä nuori.
– Kyseessä on vajaaravitsemuksen aiheuttama aivosairaus, joka ruokkii itse itseään. Huoltajien pitää tulla mukaan, muuten hoito ei onnistu. Kun potilas on alaikäinen, en voi olla kertomatta asiasta vanhemmille, vaikka alaikäinen kuinka sitä toivoisi.
Kolmas tilanne on päihtymystila.
– Kahden promillen humala ennustaa nuorelle ihmiselle perin huonoa tulevaisuutta. Minun mielestäni Malmin tapauksessa nuori olisi pitänyt pitää päivystyksen tiloissa, kunnes huoltaja tai päivystävä sosiaaliviranomainen ottaa vastuun, Hermanson sanoo.
– En tosin tiedä, yritettiinkö sitä edes. Toivottavasti yritettiin ja yritys kirjattiin asianmukaisesti potilasasiakirjoihin.
Hermanson uskoo, että lasten päivystyksessä näin olisi tehty.
– Aikuisten päivystyksessä lähes kaikki muut potilaat ovat täysi-ikäisiä. Siksi välttämättä kaikki päivystyksen työntekijät eivät tunne relatiivista kypsyyden arviointia, Hermanson sanoo.
Nuorisolääkärit harmittelevat sitä, että 16–17-vuotiaat hoidetaan aikuisten päivystyksessä. Käytäntö on vanha, mutta nuorisolääkäreiden mielestä sitä olisi syytä muuttaa.
– Olisi loogista, että 0–17-vuotiaat hoidettaisiin yhdessä ja täysi-ikäiset toisessa paikassa. Kroonisten sairauksien osalta ikärajan tulisi olla joustava, Hermanson näkee.
– Ymmärrän kyllä, että kännisen nuoren hoitaminen ei houkuttele juuri ketään, hän heittää.
Arvioidaan aina tapauskohtaisesti
Valviran lakimies Milla Erola kertoo, että potilaslain esitöiden mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi alaikäisen kykyä itse päättää hoidostaan huomioiden muun muassa potilaan iän, kypsyyden ja hoitotoimenpiteen luonteen.
– Alaikäisen potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään potilaslain 7 §:ssä, ja sen mukaan alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa, Erola kertoo.
Siitä, onko alaikäinen kykenevä itse päättämään hoidostaan potilaslain tarkoittamalla tavalla, on tapahtumakohtaisesti kirjattava tieto sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 34 §:n mukaisesti.
– Merkinnöistä on käytävä ilmi myös se, salliiko hoidostaan päättämään kykenevä alaikäinen terveydentilaansa tai kyseistä hoitoa koskevien tietojen antamisen huoltajalleen, muulle lailliselle edustajalleen tai muulle tiedonsaantiin oikeutetulle henkilölle, vai onko hän lain 51 §:n mukaisesti kieltänyt tietojen antamisen, Erola sanoo.
Kyseisen pykälän mukaan, jos alaikäinen potilas kykenee ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää potilastietojensa luovuttaminen.
Eri laeissa, esimerkiksi lastensuojelulaissa, voidaan säätää tietojen luovuttamisesta tai ilmoituksen tekemisestä salassapitosäännösten estämättä. Tietojen luovuttamisen edellytykset tulee arvioida tapauskohtaisesti.
