Pitäisikö lääkiksessä opettaa myös taloustiedettä ja itsestä huolehtimista?
Sen sijaan, että lääkäri taistelisi somessa väärää tietoa vastaan, on tärkeämpää olla hyvä lääkäri ja hyvä ihminen.
Pitäisikö lääkärin oppia hyvinvointialueen kirstunvartijaksi ja edistää kansanterveyttä viestimällä somessa? Vastaako lääkärin koulutus nykytyöelämän vaatimuksia? Tästä keskusteltiin Pohjolan Lääkäripäivillä Oulussa torstaina.
NLY:n Oulun paikallisosaston puheenjohtaja, kuudennen vuosikurssin opiskelija Roosa Kolehmainen kertoi tehneensä vuosikurssilleen kyselyn siitä, mitä yliopistossa olisi pitänyt heidän mielestään opettaa, mutta he eivät koe oppineensa. Vain yksi vastauksista koski lääketiedettä.
– Muut koskivat ajankäytön hallintaa, epävarmuuden sietoa, normaalilöydöksiä, virheiden käsittelyä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista, Kolehmainen kertoi.
Hän huomautti, että nämä asiat kuitenkin kuuluvat jo nyt opetustavoitteisiin.
Hän toi esiin, että lääketieteellisessä opetetaan sairaudet, mutta kovin vähän sitä, mikä on normaalia.
– Milloin ei ole mikään hätä? Meillä ei ole vielä sitä tietoa, milloin on ok seurata ja katsoa, hän sanoi.
Mitä ei kannata tehdä?
Kliinisen farmakologian ja lääkehoidon professori ja Oysin sairaalajohtaja Miia Turpeinen pohti lääkärin asemaa hyvinvointialueen kirstunvartijana.
Suomi velkaantuu ja samaan aikaan työikäisen väestön määrä vähenee dramaattisesti. Turpeinen opettaisi lääketieteen opiskelijoille terveystaloustieteen termit vaihtoehtoiskustannus ja rajahyöty.
Yhden resurssin voi käyttää vain yhden kerran. Vaihtoehtoiskustannus on asia, joka jää tekemättä, kun valitaan toinen asia. Rajahyöty taas kertoo siitä, että jossain vaiheessa tiettyjen toimenpiteiden hyöty katoaa ja niillä tuotetaan enää vain komplikaatioita ja haittoja.
– Touhuilu pitää jossain vaiheessa lopettaa, Turpeinen sanoi.
Hän toivoi, että lääkärikoulutuksessa pohdittaisiin sitä, miten priorisoinnin pitäisi näkyä lääkärin vastaanotolla. Hänen mukaansa sen ensisijainen tavoite ei ole säästö, vaan ottaa nopeasti käyttöön vaikuttavat menetelmät ja jättää pois terveyshyötyä tuottamattomat.
– Resurssien käyttäminen ajattelemattomasti on epäeettistä. Samaan aikaan on potilaita, jotka jäävät vaille tarvitsemaansa hoitoa.
Viimeistään työelämässä ja erikoistumiskoulutuksessa lääkärin pitäisi Turpeisen mielestä pystyä miettimään sitä, mitä ei kannata tehdä.
Ilmastonmuutos ja sota vaikuttavat jo
Ihmisen toiminta on jo pitkään kuormittanut ympäristöä niin, että sillä on selviä terveysvaikutuksia, kertoi kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola Oulun yliopistosta.
Siihen, miten tämä pitäisi ottaa lääkäreiden koulutuksessa huomioon, liittyy paljon kysymyksiä.
Ilmastonmuutos on keskeinen ilmiö, mutta kysymys on monimutkaisemmasta systeemimuutoksesta, johon liittyy ihmisen toiminnan vaikutukset ja ylipäätään resurssien riittävyys. Terveysvaikutukset ovat suoria ja epäsuoria. Niitä ovat esimerkiksi aliravitsemus, infektiosairaudet sekä sosioekonomisten systeemien kautta välittyvät vaikutukset.
Viimeisen vuoden aikana sota Ukrainassa on tuonut lähelle toisenlaisen uhan, sotilaallisen konfliktin.
– Sotilaallisen konfliktin myötä kirurgian ja ensihoidon merkitys kasvavat. Millä tavoin tämä pitäisi huomioida? Kysyn, mutta en osaa vastata, Jaakkola sanoi.
Sotilaallinen konflikti vaikuttaa myös infektiosairauksiin, lähialueiden epidemioihin ja mielenterveyshäiriöihin. Lisäksi se aiheuttaa pakolaisuutta, jolla on vaikutusta myös kantaväestöön.
Haaste on, missä määrin nämä asiat kiinnostavat opiskelijoita. Jos opetussuunnitelmaan lisää jotain, jotain täytyy ottaa myös pois.
– Akuutti potilastyö on aina vienyt enemmän huomiota, Jaakkola totesi.
Lääkäristä tiedeviestijä?
Tutkija, Tervettä skeptisyyttä -blogin kirjoittaja Pauli Ohukainen kysyi yleisöltä, kuinka moni on ollut huolissaan väärän tiedon leviämisestä sosiaalisessa mediassa. Melkein kaikki kädet nousivat ylös. Pitäisikö siis lääkärin olla somessa tehokas tiedeviestijä väärän tiedon vastapainoksi?
Ohukaisen mukaan huoli ehkä ole niin suuri kuin miltä vaikuttaa. Sosiaalisen median kuplat voivat olla kaninkoloja, joihin osa ihmisistä putoaa. Kun esimerkiksi suomalaista Twitteriä on tutkittu, on kuitenkin havaittu, että esimerkiksi rokotevastaisuuteen hurahtaneiden kaninkolot ovat lopulta varsin pieniä, mutta niistä lähtee paljon kokoaan suurempi meteli.
– Ihmiset eivät usko kaikkea mitä netissä näkevät. On ihan eri asia nähdä väärää tietoa kuin uskoa siihen aktiivisesti. Tässä on vielä paljon tutkittavaa: se, miten altistuminen jollekin tiedolle muuttuu uskomukseksi ja se käyttäytymiseksi, ei ole suoraviivaista, Ohukainen sanoi.
Vaikka internetin disinformaatio on oikea ongelma, on ihmisten luottamus yhteiskunnan instituutioihin kasvanut koronapandemian aikana.
Ohukaisen mielestä datasta ei voi vetää johtopäätöstä, että lääkäreistä pitäisi kouluttaa tiedeviestijöitä.
– Olkaa hyviä lääkäreitä ja hyviä ihmisiä. Kyllä instituutiot pysyvät voimissaan ja suojaavat myös väärältä tiedolta, hän kannusti.
