Potilasturvallisuuden professori: ”Kukaan ei haluaisi olla vaarallinen lääkäri”
Tuija Ikonen on tehnyt kirurgina paljon virheitä, mutta oppinut myös, miten niihin kannattaa suhtautua.
– Kirurgina minulla on hyvin paljon kokemusta virheiden tekemisestä, myöntää potilasturvallisuuden professori ja verisuonikirurgian erikoislääkäri Tuija Ikonen.
– Kukaan ei haluaisi olla vaarallinen lääkäri, mutta silti arjessa tapahtuu kaikenlaista.
Ikonen puhui virheistä ja niihin suhtautumisesta Turun Lääketiedepäivillä.
Hoidossa tapahtuneiden virheiden ja syntyneiden haittojen korjaamiseen kuluu jopa yli kymmenen prosenttia terveydenhuollon kustannuksista. Haittatapahtumista noin joka toinen olisi todennäköisesti vältettävissä.
Kun inhimilliset tekijät ja systeemi kohtaavat, voi tapahtua vahinkoja. Jo modernin potilasturvallisuusajattelun lähtökohtana se, että ihminen on altis virheille.
– Aiheeseen ei pitäisi liittyä kuitenkaan häpeää tai dramatiikkaa. Mitä pidemmin tekee tätä työtä, sitä todennäköisemmin tekee virheitä, Ikonen totesi.
Esimerkiksi erilaiset arviointivirheet ovat lääkärille tavallisia kuormittavissa tilanteissa.
Virheille altistaviin tilanteisiin vaikuttavat etenkin henkilökohtaiset tekijät, ympäristöstä tuleva kuormitus ja tehtävän haastavuus.
Jo laissa on huomioitu, että virheitä sattuu
Pitäisikö lääkärinä sitten edes oppia virheettömäksi?
– Ei pidä, eikä meiltä odotetakaan sitä. Laissakin on huomioitu se, että virheitä sattuu ja hoidosta voi tulla haittoja, Ikonen muistutti.
Virheiltä voi kuitenkin suojautua, ja niihin voi varautua eri tavoin.
Tärkeitä tekijöitä ovat esimerkiksi kommunikaatio, tiimityön johtaminen, tilannetietoisuus, ongelmanratkaisukyky, stressinhallinta ja tehtävien analyysi.
– Näiden hallinta suojaa virheiltä. Nämä ovat niitä inhimillisiä asioita, joita lääkärikoulussa ei yleensä opita.
Virhe on usein seuraus prosessista, ei henkilöstä
Työelämäprofessori Hanna Tiirinki korosti, että virheissä tärkeintä on oppia pois syyllistämisestä ja keskittyä tapahtumien kulkuun.
Virhe on Tiiringin mukaan usein seuraus prosessista, ei yksittäisen henkilön toiminnasta.
Virheen sattuessa pitää ottaa vastuuta ja tehdä aidosti korjausliikkeitä.
– Pitää olla tahto muuttaa palvelujärjestelmää turvallisemmaksi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi muutoksia toimintaohjeisiin, Käypä hoitoon tai potilaan haastatteluun.
Lääkäreillä paine on kova ja vastuu on pysyvä. Tiiringin mukaan on tärkeää varmistaa tuen saaminen työpaikalla ja käsitellä virheet avoimesti ja inhimillisesti. Työyhteisön hyvä turvallisuusilmapiirikin suojaa virheiltä.
– Huolehditaan kaverin jaksamisesta tai siitä, että esihenkilö huolehtii kaverin jaksamisesta.
