"Sote-rahoituksen tarvelaskennan perustuttava tietoihin sairastavuudesta"
THL julkaisi vastineen Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden laatimaan muistioon.
Rekisteritietoon pohjautuva sairastavuuden ja palvelutarpeen arviointi on nykytiedon valossa tarkin tapa kohdentaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus palvelutarpeen mukaisesti eri hyvinvointialueille, katsoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Esimerkiksi pelkästään ikään, sukupuoleen ja sosioekonomisiin tekijöihin pohjautuva demografinen malli ennustaa heikommin alueen asukkaiden palvelujen käyttöä, THL toteaa.
THL on julkaissut vastineen Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden laatimaan muistioon, joka koskee sote-rahoitusmallia. Muistiossa esitetään sekä kritiikkiä mallia kohtaan että kehitysehdotuksia.
Sote-rahoitusmallista päättää viime kädessä eduskunta. THL ei päätä mallista, vaan tekee lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti mallin kehittämiseen liittyvää tutkimusta ja laskee vuosittain jokaiselle hyvinvointialueelle tarvekertoimen. Kukin alue saa rahaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen kertoimien perusteella.
Pitkäaikaisdiagnoosien lisäksi laskennassa useita tietolähteitä
Tarvekertoimien laskennassa hyödynnetään useita tietolähteitä. THL:n rekistereistä poimittavat pitkäaikaisdiagnoosit ovat vain yksi tietolähteistä.
Jotta alueiden asukkaiden sairastavuus tunnistettaisiin mahdollisimman kattavasti, laskelmissa käytetään myös käyntisyy- ja sivudiagnoositietoja sekä muiden muassa Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekisteritietoja.
– Alueiden väliset erot käytetyssä sairastavuustiedossa ovat tämän vuoksi lopulta paljon vähäisempiä kuin erot pelkästään pitkäaikaisdiagnooseissa, sanoo THL:n erikoistutkija Tuukka Holstertiedotteessa.
Holster muistuttaa, että vaikka rekisteriaineistot eivät ole täydellisiä, niiden laatu paranee koko ajan. Hyvinvointialueet ja muut toimijat toimittavat jatkuvasti kattavammin tietoa rekistereihin, mikä parantaa rahoituksen tarvelaskelmien oikeellisuutta.
Kannustimien lisäämistä tulee selvittää
Sairastavuustiedon kattavuuden paraneminen ja hyvinvointialueiden toimittamien tietojen laatuerot ovat aiheuttaneet alueiden rahoitukseen vaihtelua vuosittain.
Tämä on heikentänyt rahoituksen ennakoitavuutta ja vaikeuttanut talouden suunnittelua alueilla, mikä on ongelmallista.
Vuoden 2026 alusta rahoitukseen on tuotu vakautta laskemalla tarvekertoimet kahden vuoden keskiarvona. Näin yksittäisen vuoden vaihtelut sairastavuudessa tai tietotoimituksissa eivät vaikuta rahoitukseen niin paljon.
THL kannattaa sen selvittämistä, miten palvelujen tarvetta ehkäisevien kannustimien painoarvoa voitaisiin kasvattaa sote-rahoituksessa.
– Kannustinmittareiden valinnan pitää perustua huolelliseen tutkimukseen, jotta ne eivät esimerkiksi ala ohjata palvelutuotantoa väärään suuntaan, Holster kertoo.
Vastuu tietojärjestelemistä alueilla
Muistion mukaan THL:n ohjeistus pitkäaikaisdiagnoosien määrittelystä on epäselvä ja osa rahoituslaskelmissa huomioiduista pitkäaikaisdiagnooseista olisi kertaluonteisia.
THL toteaa vastineessaan, että sekä potilastiedon kirjaamiseen että tietojen toimittamiseen THL:n hoitoilmoitusrekistereihin on olemassa omat kansalliset ohjeistuksensa.
Lääkärillä on velvollisuus tehdä potilaan taudinmääritys lääketieteellisin perustein ja noudattaa kirjaamisen ohjeistuksia. Myös sairauden pysyvyyden määrittely on lääkärin tehtävä.
Tietojen toimittaminen THL:n hoitoilmoitusrekistereihin on puolestaan eri toimintaa kuin itse kirjaaminen. Myös tietojen toimittamiselle on oma ohjeistuksensa, jota hyvinvointialueiden ja tietojärjestelmätoimittajien tulee noudattaa.
Vastuu tietojärjestelmäratkaisuista on alueilla itsellään.
THL järjestää loppukeväästä hyvinvointialueiden kanssa rahoitusmallia koskevia työpajoja. Yksi teemoista koskee pitkäaikaissairauksien erottelua akuuteista sairauksista.
