Tarvitaanko Suomeen elämäntapalääketieteen erityispätevyys?
Elämäntapalääketieteeseen perehtyneitä lääkäreitä on Suomessa.
Elämäntapalääketieteeseen ei voi pätevöityä Suomessa, toisin kuin monissa muissa maissa.
Pitäisikö Suomessa olla mahdollisuus suorittaa elämäntapalääketieteen erityispätevyys, Lääkäriliiton koulutuspäällikkö Sami Heistaro?
– Elämäntapalääketieteen monet teemat, kuten juuri sairauksien ennaltaehkäisy sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ovat jo vahvasti mukana lääkäreiden peruskoulutuksessa ja esimerkiksi yleislääketieteen erikoislääkäreiden koulutuksessa. Lisäksi teemat ovat esillä muun muassa Lääkäripäivillä sekä muualla lääkäreiden täydennyskoulutuksessa.
– Lääkäriliitto koordinoi tällä hetkellä yli kolmeakymmentä erityispätevyyttä. Niihin kuuluvat muun muassa diabeteksen hoito, ilmailulääketiede ja lääkärikouluttajan erityispätevyys.
– Olemme käyneet joitakin vuosia sitten myös alustavia keskusteluja siitä, voisiko elämäntapalääketieteen erityispätevyys olla mukana. Toistaiseksi asia ei ole edennyt.
Tuleeko erityispätevyyden järjestämiseen painetta, kun ennaltaehkäisevän hoidon merkitys korostuu ja ylipainotilastoissa Suomi on kansainvälisessä vertailussa korkealla?
– Sairauksien ennaltaehkäisy sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on ollut aina keskeistä lääketieteessä. Esimerkiksi ennaltaehkäisyyn keskittynyt, kansainvälisesti tunnettu, Pohjois-Karjala-projekti tuotti hyviä tuloksia jo 1970-luvulla. Hyvät elintavat kiinnostavat ihmisiä tänäkin päivänä, ja niiden tukemiseen tulee monin eri tavoin panostaa.
Miten tällainen erityispätevyysohjelma voitaisiin järjestää?
– Esitys mahdollisesta uudesta erityispätevyydestä tehdään Lääkäriliitolle. Yleensä sen tekee yksi tai useampi lääkäriyhdistys. Esityksessä perustellaan, miksi tällainen erityispätevyys tarvitaan, mitkä ovat sen tavoitteet, sisältö ja pohjakoulutus sekä mistä löytyvät kouluttajat.
– Lopullisesti uuden erityispätevyyden hyväksyy Lääkäriliitonliiton hallitus. Toistaiseksi elämäntapalääketieteen erityispätevyydestä ei ole tehty liitolle esitystä.
Elämäntapalääketieteessä potilas on hoidon toteuttaja, ei vastaanottaja. Muuttaako tämä ajattelu lääketiedettä?
– Potilas on aina ollut keskeinen toimija. Lääkärin tehtävä on tukea potilasta valinnoissa tutkittuun tietoon perustuen.
