Ylipainoiset aliraportoivat energiansaantia enemmän kuin normaalipainoiset

Epidemiologisissa tutkimuksissa ja kliinisissä hoitokokeissa ravintoaineiden saantia arvioidaan biokemiallisten mittausten lisäksi ravintokyselyjen, ruokavaliohaastattelujen ja ruokapäiväkirjamenetelmän avulla. Näissä on kuitenkin rajoituksensa ja virhelähteensä.

Ritva Seppänen, Antti Jula, Tuula Aaltonen

Sydäninfarktin sairastaneiden, diabeetikoiden ja korkeariskisten ruokavalio suomalaisessa aikuisväestössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sydäninfarktin sairastaneiden, diabetestä sairastavien tai korkeariskisten henkilöiden ruokavaliota FINRISKI 1997 -tutkimusaineistossa. Tutkimukseen osallistui 7 159 henkilöä viiden tutkimusalueen 25-64-vuotiaasta väestöstä. Taustatekijät ja yleiset ruokatottumukset selvitettiin kyselylomakkeella. Pituus, paino ja verenpaine mitattiin tutkimuskäynnillä. Yhden päivän ruokavalio haastateltiin alaotokselta, johon kuului 2 862 tutkittavaa. Poikkileikkaustutkimuksen henkilöt luokiteltiin sairaiksi tai korkeariskisiksi yhdeksällä eri tavalla. Tutkimuksessa verrattiin kunkin ryhmittelykriteerin mukaan sairaaksi tai korkeariskiseksi luokitellun väestönosan ja sille muodostetun vertailuryhmän ruokatottumuksia ja toteutunutta ruokavaliota.

Marja-Leena Ovaskainen, Susanna Raulio, Liisa Valsta, Mikko Virtanen, Erkki Vartiainen

Työterveyshuoltoyksiköissä valmiuksia selvittää myös työkyvyttömyyttä

Työkykyä ylläpitävästä toiminnasta kehittyi 1990-luvun kuluessa yksi työterveyshuollon keskeinen lakisääteinen tehtävä. Siihen sisältyy työntekijöiden työssä selviytymisen seurantaa. Tämän työkyvyn arvioinnin ohessa suurella osalla sairaanhoitopalveluja tuottavista työterveyshuoltoyksiköistä on halua ja mahdollisuuksia tarvittaessa selvittää työssä käyvien työkyvyttömyyttä eläkevakuutusta varten. Siihen on yllättävän paljon valmiutta myös yksiköillä, joiden työterveyshuoltosopimukset sisältävät ainoastaan ehkäisevää toimintaa.

Lauri Virta, Jorma Järvisalo, Arto Laine

Gynekologisen syövän seuranta: potilaan kokemukset

Gynekologisen syövän hoitoon kuuluu pitkäaikainen seuranta, jonka tavoitteena on taudin uusiutumien löytäminen ja hoidon sivuvaikutusten hoitaminen, mutta myös potilaan tukeminen sairaudessaan. Kyselytutkimuksessa valtaosa potilaista piti seurantaa tarpeellisena tai erittäin tarpeellisena ja lähes yhtä moni oli tyytyväinen seurantaan yleensä. Vähiten tyytyväisiä oltiin lääkärien ja hoitajien kykyyn ymmärtää sairautta tunnetasolla sekä tiedonsaantiin tutkimustuloksista ja taudin uusiutumisesta.

Arto Leminen, Matti Forss, Pentti Lehtovirta

Onko verenpaineen mittaustavalla taloudellista merkitystä?

Kohonneen verenpaineen seurannassa tarvitaan säännöllisiä mittauksia, jotka voidaan nykyään suorittaa yhtä luotettavasti kotona kuin terveyskeskuksessakin. Siirtymällä kotimittauksiin voitaisiin seurantakäyntejä terveyskeskukseen harventaa. Kirjoittajat ovat verranneet kustannusten minimointianalyysissään eri menetelmiä ja toteavat, että kotimittauksilla voitaisiin säästää pelkästään uusien verenpainepotilaiden hoidossa lähes 60 milj. markkaa vuodessa. Terveydenhoitajilta säästyvää työaikaa voitaisiin käyttää esim. valistustyöhön tai muuhun rutiinimittauksia järkevämpään toimintaan.

Risto Roine, Väinö Turjanmaa, Harri Sintonen

Paraneeko vanhusväestön terveys? Helsinkiläisvanhusten toimintakyky ja avun tarve 1989 ja 1999

Merkitseekö pidentyvä elinajan odote ikääntyvien parempaa terveyttä ja vähäisempää avun tarvetta, vai kasvaako hoidon tarve vanhusväestön määrän lisääntymisen myötä? Kotona asuvien 75-, 80- ja 85-vuotiaiden helsinkiläisvanhusten otoksille vuosina 1989 ja 1999 tehdyissä kyselytutkimuksissa muutokset olivat pieniä, mutta johdonmukaisesti samansuuntaisia. Tulosten perusteella näyttää siltä, että iäkkäiden vanhusten toimintakyky olisi paranemassa, avun tarve vähenemässä ja elämänasenteet muuttumassa optimistisemmiksi.

Kaisu Pitkälä, Jaakko Valvanne, Sara Kulp, Timo Strandberg, Reijo Tilvis

Traumaattisen selkäydinvaurion taustasyyt - entäpä primaaripreventio!

Suomessa saa tapaturmaisesti vaikean selkäydinvaurion vuosittain noin 55 henkilöä. Eniten selkäydinvaurioita tulee liikenneonnettomuuksien, kaatumisen ja liukastumisen sekä sukeltamisen seurauksena. Vammautuneiden kokonaismäärä on pysynyt melko pitkään lähes muuttumattomana. Suhteellisesti eniten on lisäystä tapahtunut pyöräilytapaturmissa. Uusimpana ryhmänä on 1990-luvulla tullut moottorikelkkaonnettomuuksissa loukkaantuneet. Selkäydinvaurioon johtanut tapaturma on aina pulmallinen sekä yksilön että yhteisön kannalta. Yhdenkin tällaisen tapaturman estäminen on arvokasta.

Hannu Alaranta, Kirsi Valtonen, Antti Dahlberg, Eija Ahoniemi

Kroonisen lymfaattisen leukemian erotusdiagnostiikka

Kroonisilla leukeemisilla lymfoproliferatiivisilla sairauksilla tarkoitetaan pahanlaatuisia veritauteja, joissa lymfosyyttejä kertyy potilaan luuytimeen, imukudokseen ja vereen. Valtaosa näistä taudeista on B-lymfosyyttien klonaalisia proliferaatioita ja niistä tavallisin on krooninen lymfaattinen leukemia, KLL. T-lymfosyyttien ja luonnollisten tappaja- eli NK-solujen leukeemiset sairaudet ovat harvinaisia.

Tarja-Terttu Pelliniemi

Keskushermoston virusinfektiot Suomessa

Herkät entsyymi-immunologiset määritykset ja PCR-menetelmät ovat viime vuosina tehostaneet virologista diagnostiikkaa. Keskushermoston virusinfektion epäilyn vuoksi tutkituista 3 231 henkilön näytteistä 46 %:sta löytyi virusassosiaatio ja 21 %:ssa löydös oli varma tai todennäköinen. Enkefaliittiepäilyissä diagnostinen löydös saatiin vieläkin useammin. Yleisin löydös oli varicella-zoster, myös enkefaliittia epäiltäessä lähes kolme kertaa niin yleinen kuin herpes simplex. Parhaaseen tulokseen päästiin, kun kliininen kysymyksenasettelu oli suhteellisen selvä.

Marjaleena Koskiniemi, Timo Rantalaiho, Carl-Henrik von Bonsdorff, Markus Färkkilä, Asko Järvinen, Esko Kinnunen, Suvi Koskiniemi, Laura Mannonen, Marketta Muttilainen, Kimmo Linnavuori, Jukka Porras, Mirja Puolakkainen, Kirsti Räihä, Eeva-Marjatta Salonen, Pentti Ukkonen, Antti Vaheri, Ville Valtonen Ja Työryhmä

Sepelvaltimotautipotilaiden lipidihäiriöiden hoidon toteutuminen

Lipidihäiriöiden hoito on tärkeää sepelvaltimotaudin sekundaaripreventiossa ja lipidiarvot on pyrittävä saamaan hyvälle hoitotasolle tarvittaessa lääkkein. Selvitys avohoidon hoitokäytännöistä kuitenkin osoittaa, että lipidihäiriöiden hoito toteutui suositusten mukaisena vain runsaalla puolella sepelvaltimotautipotilaista. Naisilla suositusarvoihin päästiin harvemmin kuin miehillä, ja diabetesta sairastavia sepelvaltimotautipotilaita hoidettiin jopa huonommin kuin muita. Lipidilääkkeitä käytti vain vajaa puolet sellaisista potilaista, joilla olisi suositusten mukaan ollut perusteet siihen. Kolmasosa lipidilääkkeitä käyttävistä ei päässyt hoitotavoitteisiin.

Timo Saaristo, Jorma Lahtela, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi

Lasten ja nuorten hevosurheiluvammat: Voidaanko loukkaantumisriskiä ennakoida ja ehkäistä?

Lasten ja nuorten ratsastustapaturmat ovat luonteeltaan suhteellisen vakavia. Ruhjeet ja murtumat ovat yleisimpiä vammoja ratsastajalla, joka putoaa hevosen selästä. Eniten loukkaantumisia sattuu aloittelijoille. Kokeneet ratsastajat loukkaantuvat harvemmin, mutta toisaalta heillä halukkuus käyttää asianmukaisia varusteita, kuten kypärää ja ratsastussaappaita, on vähäisempää. Ratsastaja voi loukkaantua myös muulloin hevosten läheisyydessä oleskellessaan. Lääkärin tehtävä hevosurheilussa on vammojen hoidon lisäksi antaa tietoa loukkaantumisriskeistä ja parantaa turvallisuutta ennaltaehkäisevällä neuvonnalla.

Carita Pamilo, Timo Parvinen, Ilkka Välimäki

Rokotuskattavuus Suomessa: Vuonna 1995 syntyneiden lasten kahden ensimmäisen ikävuoden yleisen rokotusohjelman toteutuminen

Neuvolarokotusten kattavuus on edelleen erinomainen Suomessa. Kahden vuoden ikään mennessä yli 95 % lapsista on täydellisesti rokotettu eli he ovat saaneet 12 rokoteannosta. Tutkimusta varten valittiin väestötietojärjestelmästä satunnaisotannalla tuhat vuonna 1995 syntynyttä lasta, joiden rokotustiedot saatiin neuvolasta. Kirjoittajat korostavat, että vaikka useat rokotuksin ehkäistävät taudit on saatu maassamme lähes häviämään, vaatii hyvän rokotuskattavuuden säilyttäminen silti jatkuvaa työtä ja tosiasioihin perustuvaa tiedottamista.

Terhi Heinäsmäki, Eeva Koskenniemi, Jaason Haapakoski, Terhi Rönkkö, Hannamari Salonen, Terhi Kilpi

Ikivihreät-ADL-mittari toimintakyvyn kuvaajana Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueen hoidonportailla

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueella kokeiltiin 22.4.1999 Jyväskylän yliopiston kehittämää Ikivihreät-ADL-mittaria, jolla arvioitiin yhdeksää päivittäistä perustoimintaa ja yhdeksää asioiden hoitotoimea. Kullekin muuttujalle annettiin hoitajien havainnointiin perustuen pistearvo 0-3, itsenäisyydestä täyteen avuntarpeeseen. Tutkittuja oli yhteensä 6 540. Summapistemäärien (asteikko 0-54) keskiarvot olivat: terveyskeskussairaaloissa 40,1, erikoissairaanhoidon 65 vuotta täyttäneillä 22,3, vanhainkodeissa 43,1, kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua samanaikaisesti saaneilla 24,7, kotisairaanhoidossa 18,3 ja kotipalvelussa 18,0.

Pia Laukkanen, Pertti Karppi, Markku Kauppinen, Tarja Niemi, Tapio Tervo, Marketta Korhonen

Tiedot ulkomailla sattuneista kuolemantapauksista jäävät usein puutteellisiksi

Ulkomaalaisen henkilön kuoleman yhteydessä jokaisessa maassa noudatetaan maan omaan lainsäädäntöön perustuvaa menettelyä. Myös vainajan kotimaassa tarvitaan tietoja kuolemansyistä ja -olosuhteista omaisten, vakuutusmenettelyjen ja tilastojen tarpeisiin. Käytännössä tietojen saamisessa voi olla varsin suuria ongelmia.

Kari Karkola, Pia Jumppanen, Pekka Karhunen

Pienen lapsen sopeutuminen päivähoidon aloittamiseen

Lasten sopeutumista päivähoitoon tutkittiin äitien arvioiden pohjalta kyselylomakkein. Aloitettaessa kyselyä lapset olivat noin 1-vuotiaita, ja he sopeutuivat päivähoitoon keskimäärin 1,5 viikon kuluessa. Jatkuvia ruokailuun liittyviä ongelmia oli 8 %:lla lapsista, nukkumiseen liittyviä ongelmia oli 20 %:lla. Sekä tyttöjen että poikien syömisongelmat liittyivät usein nukkumisongelmiin. Poikien syömisongelmat liittyivät myös sopeutumisvaikeuksiin päivähoitoon siten, että mitä enemmän syömisongelmia esiintyi, sitä pidempi oli päivähoitoon sopeutumisaika.

Soili Keskinen, Kristiina Hopearuoho-Saajala

Seinäjoen keskussairaalassa hoidetut äkilliset umpilisäkkeen tulehdukset 1998

Äkillinen umpilisäkkeen tulehdus on mahdollisesti ainoa kirurgisesti hoidettava sairaus, jossa hyväksytään 70-75 % diagnostinen osuvuus. Vasta patologin tutkimus umpilisäkkeen poiston jälkeen vahvistaa leikkausdiagnoosin luotettavasti. Seinäjoen keskussairaalassa tutkittiin 321 leikkauksessa poistettua umpilisäkettä 1998 ja diagnostiseksi osuvuudeksi saatiin 73,5 %. Naispotilailla oikeaan diagnoosiin pääsy oli huomattavasti vaikeampaa kuin miehillä. Puhjennut umpilisäke löytyi 5,9 %:lla potilaista. Vanhemmissa ikäryhmissä umpilisäkkeen tulehdus johtaa keskimääräistä useammin sen puhkeamiseen.

Elina Pihlaja, Juhani Kellosalo, Antti Eskelinen

Lene - leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä lastenneuvoloille

Leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä (Lene) sisältää seulontaluonteiset tutkimukset 2,5, 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaille. Sitä on kehitelty ja tutkittu viiden vuoden aikana lastenneurologisessa työryhmässä. Lene seuloi kaikkiaan 8,5-15,5 % lapsista, ja 4-6-vuotiaiden tutkimusten samanaikais- sekä ennustevaliditeetti todettiin hyväksi. Terveydenhoitajien arvioiden mukaan Lene antoi tarkemman ja kokonaisvaltaisemman kuvan lapsen kehityksestä kuin aiemmat seulatutkimukset.

Kirsi Mustonen, Riitta Valtonen, Timo Ahonen

Aikuisena kuuroutuneen potilaan kuntouttaminen monikanavaisella sisäkorvaistutteella OYS:ssa

Kuulo on ihmisen aisteista ainoa, joka voidaan nykyään täydellisen menettämisen jälkeen palauttaa. Monikanavaisia sisäkorvaistutteita on asennettu Suomessa neljän vuoden ajan, ja hoito on vakiinnuttanut asemansa kuuroutuneiden aikuisten kuntoutuksessa. Laitteen aikaansaamalla kuulohermon sähköärsytyksellä potilaan on mahdollista kuulla ääniä ja oppia ymmärtämään puhetta. Suurin osa potilaista saavuttaa tason, joka mahdollistaa puhelinkommunikaation. Puolet potilaista on kuntoutuksen jälkeen voinut palata entiseen työhönsä.

Heikki Löppönen, Taina Välimaa, Martti Sorri

Onnellisesti ääniverkkoon

Olen 53 vuotias jyväskyläläinen. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi aikuista lasta. Sisäkorvan rappeutuminen ja kuutisen vuotta sitten tapahtunut kuuroutuminen on etiologialtaan jäänyt epäselväksi. Tampereen yliopistollisen sairaalan kuulokeskuksen ja Jyväskylän keskussairaalan yhteistyössä on tehty selvitykset sisäkorvaistuteasennusta varten on jo katsottu siihen olevan edellytykset. Sisäkorvaleikkaustani edelsi laaja ja monipuolinen keskustelu Keski-Suomen keskussairaalassa sekä Jyvässeudun kuntien päättäjien ja luottamusmiesten keskuudessa. Prosessi on ollut myös välttämätöntä priorisointikeskustelua.

Jorma Ursin

Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä? Pohjanmaan rannikon suomen- ja ruotsinkielisen väestön kansalaisaktiivisuuden ja terveyden vertailu

Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisillä on enemmän luotettavia ystäviä, he harrastavat enemmän kuorolaulua ja kansantansseja, he osallistuvat useammin yhdistystoimintaan, he juovat harvemmin itsensä humalaan ja he kokevat itsensä terveemmiksi kuin saman alueen suomenkieliset. Kansalaisaktiivisuus, luottamus ja yhteisöllisyys muodostavat yhdessä sosiaaliseksi pääomaksi kutsuttavan käsitteen, joka liittyy itsenäisenä piirteenä hyväksi koettuun terveyteen.

Markku T. Hyyppä, Juhani Mäki