Lapsen akuutti hengenahdistus

Lapsi, jolla on äkillinen hengenahdistuskohtaus, on tavallinen potilas päivystysvastaanotolla. Lapsen tilan vakavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomio hengitystiheyteen, uloshengityksen vaikeuteen sekä lapsen yleiseen vireyteen. Ensisijainen hoito on b-sympatomimeetti. Paras teho saadaan antamalla lääke nebulisaattorilla. Antibioottien käyttöön tulee suhtautua äärimmäisen kriittisesti. Hoidon teho on arvioitava ennen kotiutusta, ja vanhemmille annetaan selkeät ohjeet jatkohoidosta.

Minna Kaila

Masennuslääkkeet kroonisen kivun hoidossa

Pitkittynyt kipu on ongelma sekä potilaalle että hoitavalle lääkärille. Vaikka kroonisten kipupotilaiden oireet ovat usein samankaltaisia, taustalla on hyvin erilaisia tekijöitä. Tavanomaiset kipulääkkeet eivät välttämättä auta, eikä siirtyminen opioidijohdoksiinkaan yleensä ratkaise ongelmaa. Kipupotilaat eivät mielellään kokeile psyykeen vaikuttavia lääkkeitä, vaikka masennuslääkkeet auttavatkin useimpien oireita. Lääkkeiden kiusalliset sivuvaikutukset alkavat nopeasti mutta oireet lievenevät hitaasti. Lääkärin on helpompi motivoida potilastaan, jos hän tuntee hyvin masennuslääkkeiden käytön kivun hoidossa. Koska krooniseen kipuun on erittäin vaikea vaikuttaa hoidolla, on antidepressanttien antama vaatimatonkin kivunlievitys potilaiden kannalta merkittävää.

Eeva Hallikainen

Sydänlihaksen supistumiskyvyn palautuminen iskemian jälkeen

Vastoin perinteistä käsitystä sydäninfarktiarpi ei olekaan aina pysyvästi vaurioitunutta kudosta, vaan siitä voidaan usein palauttaa merkittävä osa toimintakykyiseksi revaskularisaatiotoimenpiteellä. Elinkelpoisen kudoksen tunnistaminen ei kuitenkaan vielä ole helppoa.

Keijo Peuhkurinen, Juhani Knuuti, Raimo Kettunen

Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine - seuranta avohoidossa

Verenpaineenmittaus kuuluu äitiyshuollon tärkeimpiin perustutkimuksiin. Odottava äiti, jonka verenpaine on kohonnut, kuuluu äitiysneuvolan ja -poliklinikan yhteisvalvontaan. Verenpaineen kotiseurannalla voidaan riskitapauksissa vähentää neuvolakäyntejä ja todeta verenpainemuutokset mahdollisimman varhain.

Anna Kivijärvi, Anna-Liisa Hartikainen

Alaraajojen eripituisuus

Alaraajojen eripituisuus on lapsilla yleistä, ja sen syyt ovat moninaiset. Pienestä pituuserosta ei ole haittaa, mutta merkittävät erot pitäisi hoitaa kasvuiän aikana. Kun vika todetaan ajoissa, se on mahdollista hoitaa niin, ettei eripituisuudesta koidu ongelmia aikuisiällä. Tavallisin kirurginen hoitokeino on pitemmän raajan kasvun jarrutus. Suurien pituuserojen käypä hoito on pidennys, joskus käytetään eri hoitomuotojen yhdistelmiä.

Timo Parvinen, Markku Alanen, Timo Hurme

Sympaattinen dystrofia - puudutuksia vai lääkkeitä?

Reflektorista sympaattista dystrofiaa, sympaattisen hermoston kiputilaa, johon ei liity selvää hermovammaa, ei voida hoitaa spesifisesti syyn mukaan, koska kiputilan patofysiologia ei ole vielä täysin selvä. Useimpia potilaita voidaan auttaa erilaisilla puudutuksilla, joilla katkaistaan noidankehä perifeerisen hermon ja keskushermoston väliltä. Hoitoon tulee liittää myös lääkitys, fysioterapia ja tarvittaessa stimulaatiohoito. Ennusteen kannalta on tärkeää saada hoito kipupoliklinikassa käyntiin nopeasti.

Pertti Pere, Eija Kalso

Reumalääkkeiden käyttö raskaus- ja imetysaikana

Reumasairaudet, etenkin nivelreuma ja systeeminen lupus, ovat verraten yleisiä fertiili-ikäisillä naisilla. Useiden reumalääkkeiden vaikutuksista lisääntymiskykyyn ja sikiöön on niukasti ja osaksi ristiriitaista tietoa. Artikkeliin on koottu ajankohtainen tieto eri reumalääkkeiden riskeistä ja toisaalta turvallisuudesta äidille ja lapselle. Tavoitteena on, että ohjeet palvelevat mahdollisimman laajasti reumasairauksien avohoitoa.

Jukka Martio

Lehmänmaitoallergian ja keliakian diagnostiikka ja hoito

Kun lapsella todetaan ruokavalkuaisen aiheuttama allergia tai keliakia, ruokavalion muutokset saattavat olla hyvinkin hankalia ja myös kalliita. Siksi näiden sairauksien diagnostiikassa on syytä olla tarkka. Toisaalta diagnostiset tutkimukset eivät saa aiheuttaa pienelle lapselle kohtuutonta rasitusta.

Erkki Savilahti, Kaisu Juntunen-Backman, Aila Paganus, Saara Onnela

Säteilyhaitat toimenpideradiologiassa

Toimenpideradiologiassa on suurennettu huomattavasti röntgenlaitteiden annosnopeuksia, jotta kuvanlaatu pysyisi riittävän hyvänä ylipainoisiakin potilaita kuvattaessa. Tämä on johtanut suuriin ihoannoksiin ja joskus akuutteihin ihovaurioihin. Uusissa läpivalaisuröntgenlaitteissa voidaan käyttää niin suuria annosnopeuksia, että ihovaurioita voi syntyä jo lyhyilläkin läpivalaisuajoilla. Ihomuutoksia voidaan odottaa, kun kerta-annos on suurempi kuin noin 3 Gy:tä.

Antti Servomaa, Wendla Paile, Juhani Karppinen

Itsehoitoon vaikuttavat psyykkiset tekijät

Yleisimpien kansansairauksien ennaltaehkäisy ja hoito edellyttää terveellisiä elämäntapoja. Elämäntavoissa taas heijastuu yksilön suhde itseensä ja ympäristöönsä. Itsehoitoon vaikuttaa se, miten tärkeänä suhteessa muihin asioihin yksilö pitää omaa ruumiillista hyvinvointiaan, eli mikä motivoi hänen käyttäytymistään. Toisaalta itsehoidon onnistuminen riippuu yksilön kyvystä toimia pitkän aikavälin tavoitteen, kuten terveyden, vaatimusten mukaan. Itsestä huolehtimisen sisäisen motivaation ja itsekontrollikyvyn merkityksen ymmärtäminen on olennaista pyrittäessä parantamaan hoitotuloksia.

Kirsti-Liisa Kuusinen

Pysyvän tahdistinhoidon aiheet

Pysyviä sydämentahdistimia on käytetty sydämen harvalyöntisyyden hoitoon jo yli neljännesvuosisadan ajan. Valtaosassa tapauksissa tahdistimen asentamisen aiheena on joko sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteis-kammiojohtumisen eriasteinen hidastuminen tai estyminen eli eteis-kammiokatkos. Usein potilaalla on piirteitä molemmista tautitiloista. On mahdollista, että tahdistinhoidolla ei voida parantaa potilaan ennustetta lukuun ottamatta potilaita, joilla on täydellinen eteis-kammiokatkos. Silti oikealla tahdistuksella voidaan vaikuttaa potilaan sairastavuuteen, subjektiiviseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Olli Anttonen

Tahdistustavan valinta

Oikein valittu sydämentahdistin parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus myös ennustetta. Eteis-kammiosynkronialla näyttää olevan erityisen suuri merkitys tahdistinpotilaiden hyvinvoinnille, ja sitä tulisi tahdistinhoidossa tavoitella aina, kun potilaalla ei ole pysyvää eteisvärinää.

Jaakko Eränen

Tahdistinpotilaan ongelmat seuranta-aikana

Tahdistinpotilaille saattaa ilmaantua monentyyppisiä ongelmia sekä varhaisvaiheessa, alle kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta, että myöhemmin. Nämä erityisongelmat on tärkeää tunnistaa, jotta potilaat saadaan asianmukaiseen hoitoon. Tahdistimen toimintaan liittyvät äkilliset häiriötilat voidaan yleensä diagnosoida EKG:n, thoraxröntgenkuvan ja tahdistimen mittausten perusteella.

Heikki V. Huikuri

Tahdistinten ohjelmointi

Nykyiset tahdistimet säädetään asennusvaiheessa niin, että ne mahdollisimman täydellisesti korjaavat sydämen toiminnan puutteet. Säätöjä joudutaan myöhemmin muuttamaan esimerkiksi vajaatoiminnan vaikeutuessa, tai jos potilaalle ilmaantuu eteisperäisiä rytmihäiriöitä. Myös laitteen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa uudelleen ohjelmoinnin tarvetta.

Lauri Toivonen

Tahdistinpotilaan seuranta

Tahdistinpotilaan seurannasta ei ole ollut kotimaista suositusta. Sairaaloiden käytäntö on muotoutunut vuosien kuluessa vastaamaan tarvetta. Tahdistinten valmistajien ohjeet ja kansainvälinen käytäntö ovat osaltaan muokanneet toimintalinjoja. Käytäntö Suomen sairaanhoitopiireissä on kuitenkin varsin yhtenäinen: seuranta on keskitetty yhteen sairaalaan. Poikkeus tästä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, jossa yksinkertaisten tahdistinmallien seuranta on siirretty terveyskeskuksiin.

Matti Arstila

Sydämentahdistuksen ulkoiset häiriölähteet

Ulkoisilta sähköhäiriöiltä täysin suojattua sydämen tahdistusjärjestelmää ei voida rakentaa. Kun häiriöalttius tiedetään ja järjestelmän käyttäytyminen tunnetaan, voidaan tällaisissa tilanteissa valita potilaalle sopiva laite ja toisaalta tukea järjestelmän turvallisuutta rajatapauksissa. Tilanteita, joissa tahdistin voisi pysyvästi vioittua, ei synny muuten kuin sairaalassa tehtävissä toimenpiteissä. Sairaalassa tahdistin on otettava huomioon kaikissa invasiivisissa toimenpiteissä ja lisäksi ainakin magneettikuvauksessa, sädehoidossa, sähköisessä rytminsiirrossa, kivenmurskaushoidossa sekä käytettäessä fysiatrisia hoitolaitteita tahdistusalueella. Diatermian käyttö on ehkä selvin vaara tahdistinpotilaalle.

Markku Linnaluoto

Rytmihäiriöiden hoito sisäisellä defibrillaattorilla

Sisäinen defibrillaattori on nykyään yleisesti hyväksytty hengenvaarallisten rytmihäiriöiden hoitoon. Sitä käytetään, kun kammiotakykardiaa tai kammiovärinän uusimisvaaraa ei voida poistaa parantavilla hoidoilla ja lääkehoitoa ei voida pitää luotettavana. Laite pysäyttää takykardiakohtauksen tahdistuksella tai kardioversiolla ja kammiovärinän defibrilloivalla iskulla. Lähes sadalla suomalaisella potilaalla on jo sisäinen defibrillaattori, ja niitä asennetaan jatkuvasti lisää. Yliopistosairaalat vastaavat potilaiden seurannasta, mutta heidän hoitoaan on tunnettava myös muualla terveydenhuollossa.

Lauri Toivonen

Varhaislapsuuden epilepsiat

Varhaislapsuuden epilepsiat ovat usein vaikeahoitoisia, ja niihin liittyy huomattava pysyvien kehityshäiriöiden vaara. Varhaista tarkkaa diagnoosia tarvitaan oikean hoidon suunnittelemiseksi. Hoitotulos on hyvä, kun kohtaukset jäävät pois ja lapsen kehitys edistyy. Jos kehitys pysähtyy, kohtauksia on epäiltävä, vaikka niitä ei olisi havaittukaan. Lääkehoidossa pyritään mahdollisuuksien mukaan yksilääkehoitoon. Tehokkaat annokset ovat usein suhteellisesti suurempia kuin vanhemmille epilepsiapotilaille käytettävät. Jos kohtauksia ei saada hallintaan lääkkeillä, kirurgisen hoidon aihe ja mahdollisuudet on arvioitava viimeistään puolen vuoden kuluttua kohtausten alkamisesta.

Eija Gaily, Marja-Liisa Granström

Ruoka-allergia tavallinen pikkulasten atooppisen ihottuman syy

Ensimmäisten elinkuukausien aikana ilmaantuva atooppinen ihottuma on hyvin usein vaikean ja laajan ruoka-allergian merkki. Allergia perusruoka-aineille on todennäköinen muillakin atooppista ihottumaa sairastavilla imeväisillä, joiden oireet jatkuvat paikallishoidosta huolimatta. Nämä potilaat tulisi ohjata viipymättä ruoka-allergiatesteihin. Hyvin suunnitellulla välttämisdieetillä oireet yleensä saadaan hallintaan ja suoliston puolustusjärjestelmä pääsee kehittymään.

Erika Isolauri, Kristiina Turjanmaa

Tromboositaipumus

Hyytymisjärjestelmän perinnöllisistä häiriöistä saadaan nopeassa tahdissa uutta tietoa. Laskimotukokselle altistavien geenivirheiden, varsinkin APC-resistenssin äskettäin todettu yleisyys antaa entistä painavamman perusteen tutkia laskimotukospotilailta taudin perinnöllisyys ja etsiä ennalta ehkäisyä varten kyseisten geenivirheiden kantajia. E-pillerien käyttö, raskaus ja synnytys ovat naisilla voimakkaita altistavia tekijöitä, joiden yhteydessä tulisi tiedustella suvussa mahdollisesti esiintyvää laskimotukostaipumusta.

Vesa Rasi