Vanhusten reisiluun yläosan murtumat eli lonkkamurtumat ovat niin inhimillisesti kuin taloudellisesti merkittävä kansanterveysongelma. Viimeisen 25 vuoden aikana lonkkamurtumien määrä on kolminkertaistunut Suomessa, ja on nyt noin 6 300 murtumaa vuodessa. Jos ehkäiseviin toimiin ei ryhdytä, murtumien määrä tulee vielä voimakkaasti lisääntymään 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä vanhusväestön määrän lisääntyessä.

Lonkkamurtumia voidaan ehkäistä hidastamalla luuston haurastumista, ehkäisemällä vanhusten kaatumisia ja putoamisia sekä vaimentamalla lonkkaan kohdistuvaa iskua kaatumisesta huolimatta. Viimeksi mainittua keinoa varten on kehitetty kilpimäiset lonkkasuojukset, joita pidetään päällä aina pystyasennossa liikuttaessa. Vanhuksen kaatuessa suojaimet jakavat iskuenergian pois reisiluun päästä ympärillä oleviin kestävämpiin rakenteisiin lantiossa, pakaroissa ja reisiluun varressa.