Tenaskiini-C varhaisvaiheen rintasyövässä

Tenaskiini-C (Tn-C) on suurikokoinen soluvälitilan glykoproteiini, jota esiintyy ohimenevästi epiteelin ja mesenkyymin rajalla sikiökaudella ja paranevassa haavassa. Vahva Tn-C-ekspressio nähdään usein karsinoomien stroomassa. Väitöskirjatyössä tutkittiin Tn-C:n ekspressiota immunohistokemiallisesti kudosleikkeistä 159 pienessä kainalonegatiivisessa rintasyövässä. Kaikki potilaat oli leikattu rinnan säästävällä menetelmällä ja he olivat saaneet leikkauksen jälkeisen sädehoidon. Sytostaatti- tai hormonihoitoja ei oltu annettu.

Tiina Jahkola

Suun kautta annettava rotavirusrokote (RRV-TV) pienten lasten akuutin ripulitaudin ehkäisyssä

Rotavirus on pienten lasten tavallisin akuutin ripulitaudin aiheuttaja maailmassa. Kehitysmaissa rotavirustautiin kuolee vuosittain noin 800 000 lasta ja kehittyneissä maissa se aiheuttaa runsaasti sairaalahoitoja. Rokotetta rotavirusripulia vastaan on kehitetty 80-luvun alusta lähtien. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suun kautta annettavan rhesus-human reassortant -rotavirusrokotteen (RRV-TV) turvallisuutta ja tehoa erityisesti vaikeaa rotavirustautia vastaan suomalaisilla lapsilla. Tutkimukseen liittyi myös kustannus-hyötyanalyysi.

Jaana Joensuu

Hidastunut luunmurtuman paraneminen

Hidastunut luunmurtuman paraneminen (non-union) sekä sen seurauksena myöhemmin kehittyvä valenivel (pseudoartroosi) ovat edelleen hankala kliininen ongelma käytännön ortopediassa. Vaikkakin normaali luunmurtuman paraneminen on nykyisen sidekudostutkimuksen keinoin varsin pitkälle selvitetty, on luutumattoman murtuman saloja pystytty toistaiseksi kokeellisessa tutkimuksessa valottamaan vielä varsin vähän. Tämä johtuu siitä, että standardoitua kokeellista biologisesti kliinistä luutumatonta murtumaa vastaavaa pseudoartroosin mallia ei ole ollut, ja nekin kokeellisista valeniveltä käsittelevät tutkimukset, joita on kuvattu kirjallisuudessa, ovat lähinnä selvitelleet erilaisten sähkövirtojen vaikutusta luutumattoman murtuman paranemiseen.

Kalevi Hietaniemi

Turvotusta poistavat toimenpiteet vähentävät laskimovikaisen säären ihon verenkierron oikovirtausta

Pystyasento kohottaa alaraajojen laskimopainetta, mikä aiheuttaa niissä arteriolien supistumista (venoarteriolaarinen refleksi). Vallitsevan näkemyksen mukaan ihon venoarteriolaarinen refleksi on huonontunut sellaisissa säärissä, joissa on krooninen laskimoiden vajaatoiminta (laskimovika). Tämän on arveltu johtavan säären turpoamiseen. On kuitenkin tutkimuksia, joissa ei ole havaittu laskimovikaisen säären ihon venoarteriolaarisen refleksin poikkeavan terveestä tai sen on havaittu olevan laskimovikaisissa säärissä jopa voimakkaampi kuin terveissä.

Ken Malanin

Pohjoisen epilepsia -geenin (CLN8) positionaalinen kloonaus

Pohjoisen epilepsia on autosomissa resessiivisesti periytyvä lapsuusajan epilepsiasyndrooma, joka kuuluu suomalaiseen tautiperintöön ja on rikastunut Kainuuseen. Taudin pääoireet ovat 5-10 vuoden iässä alkavat yleistyvät toonis-klooniset kouristukohtaukset sekä etenevä henkisen suorituskyvyn lasku. Tuoreiden neuropatologisten tutkimusten perusteella Pohjoisen epilepsia (CLN8) kuuluu ns. NCL-tautiryhmään (neuronal ceroid lipofuscinosis). NCL on ryhmä periytyviä eteneviä enkefalopatioita, joille on tyypillistä autoflouresoivat lipofuskiinit. Vaikka NCL-ryhmän taudit ovat harvinaisia, ne ovat yleisimpiä lasten neurodegeneratiivisia tauteja.

Susanna Ranta

Murtumien hoito liukenevilla ruuveilla ja sauvoilla

Luunmurtumien leikkaushoidossa käytetyt metalliset kiinnitysvälineet joudutaan myöhemmin toisessa leikkauksessa poistamaan, mikäli niistä aiheutuu elimistölle haittaa. Poistoleikkauksien välttämiseksi on kehitetty elimistössä liukenevia kiinnitysvälineitä, joiden käyttömahdollisuuksia ihmisten murtumissa on tutkittu vuodesta 1984 lähtien. Nykyisin nämä polyglykolidista (PGA) tai poly-L-laktidista (PLLA) tehdyt kiinnitysvälineet ovat rutiinikäytössä yksinkertaisimpien murtumien hoidossa. Viidessä osatyössä selvitettiin eräiden eri tavoin vaativien murtumien hoitomahdollisuuksia liukenevilla ruuveilla ja sauvoilla.

Jyrki Kankare

Tenaskiini-C:n kertyminen keuhkoihin ja pleuraan erityyppisissä fibrotisoivissa sairauksissa

Keuhkon ja keuhkopussin eli pleuran fibrotisoivat sidekudossairaudet voivat johtua useista eri syistä; usein taudin aiheuttajaa ei tunneta. Näille sairauksille on tyypillistä ekstrasellulaarimatriksin proteiinien lisääntynyt kertyminen ja uudelleen järjestäytyminen. Tuntemattomasta syystä kehittyvässä ns. tavallisessa interstitiellipneumoniassa (usual interstitial pneumonia, UIP) fibroosiprosessi etenee johtaen kuolemaan 3-5 vuodessa.

Riitta Kaarteenaho-Wiik

Ihmissilmän mykiön autofluoresenssi: ikääntymisen ja harmaakaihen aiheuttamat muutokset ja niiden kliiniset sovellutusmahdollisuudet

Harmaakaihi on yleisin heikkonäköisyyden syy maailmanlaajuisesti. Vaikka leikkaustekniikat ovat parantuneet, niin kestävämpi lähestymistapa olisi pyrkiä vaikuttamaan harmaakaihen riskitekijöihin elinympäristössämme. Epidemiologista tutkimustyötä haittaa helppokäyttöisen ja objektiivisen harmaakaihen määrää mittaavan menetelmän puute, koska näkötarkkuus ei suoraan kuvasta harmaakaihen määrää. Käytössä ovat erilaiset valokuvaukseen perustuvat, subjektiiviset luokitusjärjestelmät. Muutokset mykiön valonläpäisykyvyssä häiritsevät lisäksi monien kliinisten silmätutkimusten tulosten tulkintaa, esimerkkinä näkökenttätutkimukset ja verkkokalvon hermosäiekerroksen arvioiminen.

Seppo Siik

Topoisomeraasi IIalfa rintasyövässä

Vaikka monet eri solunsalpaajat ovat tehokkaita rintasyövän hoidossa, tehokkaimmiksi ja eniten käytetyiksi ovat osoittautuneet topoisomeraasi IIalfa-entsyymin (topoIIalfa) toimintaa estävät antrasykliinijohdokset (doksorubisiini, epirubisiini ym). Suotuisa vaste hoidolle saadaan levinneen rintasyövän hoidossa noin 50 %:lle potilaista. Tällä hetkellä ei ole olemassa merkkiominaisuuksia, joiden avulla pystyttäisiin tunnistamaan ne potilaat, joille antrasykliinihoito on tehokasta.

Tero Järvinen

Seliprololi ja energia-aineenvaihdunta; vaikutukset insuliiniherkkyyteen ja plasman leptiinitasoihin

Vasodilatoivan, beeta-1-selektiivisen salpaajan, seliprololin vaikutuksia hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan tutkittiin kaikkiaan 209 keski-ikäisellä henkilöllä, joilla oli kohonnut verenpaine ja veren kolesterolitaso. Diabetes oli poissulkukriteeri, mutta suurimmalla osalla potilaista insuliinin teho oli heikentynyt. Vertailuvalmisteina käytettiin muita beetasalpaajia, sekä Ca- ja ACE-estäjiä. Seurantajakso oli 12 kuukautta, jonka aikana kaikille potilaille suoritettiin kolmasti sokerirasituskoe ja osalle lisäksi hyperinsulineemiset euglykeemiset klamp-testit. Satunnaistettuun ja rinnakkaismuotoiseen tutkimukseen osallistui 11 keskusta. Klamp-testit suoritettiin TAYS:ssa ja Turun yliopistossa.

Kimmo Malminiemi

Virheet soluadheesiosta riippuvassa solunsisäisessä tiedonsiirrossa osallisena syövän synnyssä

Soluadheesiolla tarkoitetaan solujen kiinnittymistä solujen ulkovälitilan proteiineihin tai viereisiin soluihin. Soluadheesio ohjaa solulle elintärkeitä toimintoja, kuten kasvua, erilaistumista ja liikettä yhdessä kasvutekijöiden kanssa. Soluadheesio huolehtii siitä, että monisoluinen eliö pysyy kasassa ja että oikeantyyppiset solut ovat oikeissa paikoissa. Useimmat solut vaativat elääkseen ja kasvaakseen sekä adheesion että kasvutekijöitä. Tämä ominaisuus toimii ikään kuin biologisena vartijana estäen irronneen solun elämisen, liikkumisen ja kiinnittymisen koko elimistön kannalta epäsuotuisaan paikkaan.

Marja Ojaniemi

A five-year follow-up study of patients with coronary artery bypass grafting

Sepelvaltimoiden ohitusleikkausten määrä on yli kolminkertaistunut Suomessa viimeisten 10 vuoden aikana, vakiintuen viime aikoina tasolle 4 500 vuodessa. Leikkaus vähentää rintakipuoireita, parantaa suorituskykyä ja prognoosia paremmin kuin lääkehoito. Mikäli sepelvaltimotaudin riskitekijöihin ei puututa leikkauksen jälkeen aggressiivisesti, etenee ateroskleroosi kuitenkin sepelvaltimoissa ja laskimo-ohitteissa, ja leikkauksella saavutettu hyöty voi vähetä myöhemmin.

Kari Korpilahti

Mechanical loading, unloading and bone

Osteoporoosi eli luukato ja siitä seuraava luiden murtumisriskin lisääntyminen on yksi länsimaisten yhteiskuntien voimakkaimmin lisääntyvistä kansanterveydellisistä ongelmista. Alhainen luiden mineraalimäärä on nykykäsityksen mukaan eräs keskeisimmistä vanhusten osteoporoottisten murtumien riskitekijöistä. Luiden mineraalimäärä ja rakenne (ja sitä kautta luun lujuus) määräytyy perimän, fyysisen kuormituksen, ravintotekijöiden ja hormonien yhteisvaikutuksen tuloksena. Vaikka eri tekijöiden keskinäinen vaikutussuhde on epäselvä, on fyysisen kuormituksen merkitys luustolle ilmeisen keskeinen, koska kuormituksen puuttuminen johtaa merkittävään luiden haurastumiseen, jota ei voida ehkäistä millään tunnetulla ravitsemuksellisella tai hormonaalisella keinolla. Liikunta vaikuttaa molempiin luun mineraalipitoisuutta keskeisesti sääteleviin prosesseihin; luun uudismuodostukseen (formaatio) ja hajoittamiseen (resorptio), lisäten luun formaatiota ja hidastaen resorptiota. Iästä riippuen liikunnan vaikutus ihmisen luustoon on joko luumassaa lisäävä (kasvuikäiset) tai sitä säilyttävä (aikuiset).

Teppo Järvinen

Markers of coeliac disease latency

Keliakian esiintyvyyden arvioidaan olevan maassamme jopa 1:100. Keliakian kliininen kuva on muuttunut viime vuosien aikana. Klassinen keliakia, jonka taudinkuvaan kuuluvat ripulitaipumus, löysät ulosteet, oksentelu ja painonlasku, on käynyt melko harvinaiseksi. Tauti voi olla piilevä eli oireeton tai oireet voivat olla vaihtelevia ja hyvin lieviä. Keliakia voi olla myös ns. latentti. Latentissa taudin vaiheessa potilaalla on normaali ohutsuolen limakalvon nukkarakenne, mutta limakalvolta saattaa löytyä markkereita, jotka kertovat keliakian olevan kehittymässä. Myöhemmin näillä potilailla uudessa näytteessä havaitaan ohutsuolessa keliakialle tyypillinen villusatrofia ja kryptahyperplasia. Latentin keliakian diagnoosi voidaan siis asettaa vasta jälkikäteen.

Sari Iltanen

Ultrasound evaluation of the shoulder joint in arthritis

Olkapääkipu on tavallinen oire reumasairauksissa. Onko kivun takana olkapään tulehdusmuutokset vai jokin muu syy, ei selviä useinkaan ilman kuvantamistutkimuksia. Syvällä sijaitsevan olkanivelen ja sitä ympäröivien pehmytkudosten tilasta saadaan kliinisellä tutkimuksella ja röntgenkuvauksella (RTG) vain niukkaa tietoa. Ultraäänitutkimus (UÄ) ja magneettikuvaus (MK) ovat viimeisten 10 vuoden aikana tulleet käyttöön nivelten ja niitä ympäröivien pehmytkudosten kuvantamismenetelminä. MK on osoittautunut UÄ:tä luotettavammaksi, mutta sen hinta ja saatavuus ovat rajoittavia tekijöitä. Koska UÄ on halpa, nopea ja helposti vastaanotolla toteutettavissa, on sen asema nopeasti kasvanut kliinisessä työssä. UÄ:n ongelmana on löydösten vahva riippuvuus tutkimuksen suorittajan taidoista ja kokemuksesta sekä laitteen erotuskyvystä.

Eeva Alasaarela

Gentamicin treatment and headache in Meniere's disease

Menieren tautiin sairastuu vuosittain noin 46 ihmistä/100 000 asukasta ja Uudellamaalla uusia tautitapauksia esiintyy vuosittain noin tuhat. Menieren taudilla tarkoitetaan oireyhtymää, joka koostuu kuulonalennuksesta, huimauksesta ja tinnituksesta. Kiertohuimauskohtauksiin lähes poikkeuksetta liittyy voimakas pahoinvointi ja kohtaus päättyy oksentamiseen. Kohtauksiin liittyy sairastuneen korvan kuulonaleneminen ja tinnitus sekä paineen tunnetta. Vuosien mittaan potilaalle tulee lähes jatkuva epävarmuuden tunne liikkeessä. Varsin yleisesti alkaa myös ilmetä sekunteja kestäviä Tumarkinin otoliittikriisejä, joissa potilas menettää äkillisesti tasapainonsa.

Susanna Eklund

Perusterveydenhuollon palvelujenkäyttömalli: Avoterveyspalvelujen kuvaaminen ja voimavarojen käyttötarpeen ennustaminen

1990-luvun alussa kuntien talous joutui syvenevään kriisiin verotulojen laskun ja työttömyyden vuoksi. Talouskriisi ja vuoden 1993 valtionosuusuudistus pakottivat kuntia pohtimaan eri hallintokuntien organisaatioiden tehokkuutta ja tuottavuutta. Tämän vuoksi oli tärkeää analysoida myös terveydenhuollon palvelujen tarjontaa ja organisointitapoja.

Outi Elonheimo

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030