Uusia näkökulmia restenoosin estoon

Verisuoniahtauman pallolaajennuksen jälkeen jopa 30-50 % laajennetuista suonista ahtautuu uudelleen 3-6 kuukauden kuluessa erilaistumattomien sileälihassolujen kerääntyessä verisuonen sisäpinnalle. Tuore tutkimustieto osoittaa näiden solujen olevan ainakin osittain peräisin verenkierron kantasoluista. Tämä on tuonut uusia haasteita restenoosin tutkimukselle, koska sileälihassolujen käyttäytymistä on perinteisesti tutkittu valtimon keskikerroksesta peräisin olevissa sileälihassoluviljelmissä.

Nina-Maria Tigerstedt

Maallikon suorittama defibrillaatio osana hoitoketjua

Sydämenpysähdyksen aiheuttavassa kammiovärinässä ainoa sydämen käynnistävä hoito on defibrillaattorilla annettava sähköisku. Jotta toipuminen olisi todennäköistä, defibrillaatio tulisi tehdä 5 minuutin kuluessa sydämen pysähtymisestä. Jos defibrillaatio viivästyy, puhallus-paineluselvytys lisää onnistumismahdollisuuksia, mutta pelkkä puhallus-paineluselvytys käynnistää sydämen vain harvoin.

Heini Harve

Aivovaltimon aneurysmista ainutlaatuinen aineisto

Suomalaisessa väestössä noin 2-3 %:lla eli noin 100 000 suomalaisella on aivovaltimopullistuma. Niistä vuotaa noin 1 000 vuosittain. Pullistuman syntyyn vaikuttavat perimä, veren paikallinen virtausjakauma sekä useat ulkoiset syyt, kuten tupakanpoltto. Hoidoista huolimatta vuotoon menehtyy edelleen noin puolet, eli Suomessa kuolee vuosittain lähes 500 ihmistä aivovaltimopullistuman aiheuttamaan vuotoon - enemmän kuin liikenteessä. Tauti ilmenee etenkin nuorilla ja työikäisillä, ja vain joka viides potilas palaa takaisin työelämään.

Martin Lehecka

Lasten myrkytykset ovat vähentyneet Suomessa

Vuosina 1969-2003 Suomessa kuoli yhteensä 121 alle 16-vuotiasta lasta myrkytyksiin. Eniten myrkytyskuolemia aiheuttivat keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet ja häkä. Myrkytyskuolemat käytännössä hävisivät 0-4-vuotiaiden ikäryhmässä 1980-luvun aikana. Tämän jälkeen tapahtuneet yksittäiset kuolemantapaukset muistuttavat kuitenkin, että pienten lasten myrkytyskuolemavaara ei ole kokonaan väistynyt. Vanhempien lasten (5-15-vuotiaat) myrkytyskuolemien vuosittainen ilmaantuvuus vaihteli tutkimusajanjakson 1969-2003 aikana. Tyttöjen myrkytysitsemurhat olivat selvästi yleisempiä kuin poikien. Sen sijaan pojilla oli enemmän myrkytyskuolemia, jotka olivat aiheutuneet päihdekäytön seurauksena.

Juho Kivistö

Risaleikkausten määrät vaihtelevat suuresti

Lasten ylähengitystiekirurgia (kita- ja nielurisojen poisto ja tärykalvon putkitus) on länsimaissa erittäin yleistä. Leikkausten määrät vaihtelevat niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, mutta selvää syytä eroihin ei tiedetä. Hoitosuositusten vaikutus käytäntöihin on kyseenalaistettu ja voi olla, ettei hoitosuosituksia noudateta. Leikkaukset saattavat aiheuttaa lapsipotilaille psykologisen vamman, ja lisäksi niihin sisältyy komplikaatioiden - jopa kuoleman - vaara. Jotta haittoja voidaan välttää, on tärkeää tunnistaa ne lapset, jotka hyötyvät leikkauksesta. Ongelma on paitsi lääketieteellinen, myös taloudellinen, sillä ylähengitystiekirurgiasta aiheutuu merkittäviä kuluja. Leikkausmäärien arvioiminen on tärkeää, jotta leikkauskäytäntöjä voidaan järkeistää.

Johanna Haapkylä

Glaukooma ja silmän RAS-järjestelmä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokeellisesti reniini-angiotensiinijärjestelmän (RAS) esiintymistä silmässä, sen eri osatekijöiden mahdollista silmänpainetta alentavaa vaikutusta sekä silmänpaineen alenemisen mekanismia ja yhteyttä verenpaineeseen. RAS-järjestelmän tiedetään osallistuvan keskeisesti verenpaineen säätelyyn, ja siihen vaikuttavat yhdisteet ovat laajassa kliinisessä käytössä verenpainetaudin ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Silmänpainetaudin eli glaukooman hoidossa tämä lääkeaineryhmä ei vielä ole käytössä, ja aikaisempaa tutkimustietoa on vähän.

Anu Vaajanen

Aleksitymia Suomen väestössä

Aleksitymialla tarkoitetaan persoonallisuuden piirteistöä, jolle on ominaista vaikeus tunnistaa omia tunteita ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista, samoin kuin vaikeus kuvata tunteita muille. Aleksitymiaan kuuluu myös ulkoisen maailman yksityiskohtiin ja tapahtumiin keskittyvä ajattelutyyli, jossa mielikuvituksen käyttö on vähäistä. Aiempien tutkimusten mukaan aleksitymia liittyy moniin mielenterveyden häiriöihin ja ruumiillisiin sairauksiin. Sen on myös todettu aiheuttavan negatiivisia reaktioita hoitavissa ihmisissä, ja siksi aleksitymia saattaa vaikuttaa haitallisesti hoitokontaktin laatuun.

Aino Mattila

Ihon kalsiumaineenvaihdunnalla yhteys ihosairauksiin

Ihosolujen toimintaa ohjaa solunsisäinen kalsiumpitoisuus, joka säätelee solujen jakautumista, erilaistumista ja geenien luentaa. Normaalisti ihosolun sisäisen kalsiumpitoisuuden pitävät pienenä solukalvojen kalsiumpumput, jotka siirtävät kalsiumioneja solun ulkopuolelle tai solun sisäisiin kalvostoihin. Jos kalsiumpitoisuuden säätely ihosoluissa pettää, on seurauksena usein vakava ihon toimintahäiriö. Kahdessa harvinaisessa periytyvässä ihosairaudessa, Hailey-Haileyn ja Darierin taudissa ihomanifestaatiot aiheutuvat kahden erillisen kalsiumpumppuproteiinin toiminnanvajauksesta.

Pekka Leinonen

Meluherkkyys lisää naisten sydänriskejä

Melu on ääntä, joka koetaan epämiellyttävänä tai häiritsevänä tai joka on muulla tavoin terveydelle vahingollista tai hyvinvoinnille haitallista. Meluherkkyys on yksilöllinen ominaisuus, joka kuvaa herkkyyttä kokea melu ja reagoida siihen. Meluherkät aistivat melun uhkaavampana, reagoivat meluun voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut. Meluherkkyys lisää melun koettua häiritsevyyttä. Voidaan olettaa, että melun terveysvaikutusten, kuten sydän- ja verisuonitautien, riski on meluherkillä suurempi kuin muilla. Väitöskirjatyössä selvitettiin, mihin somaattisiin ja psykologisiin tekijöihin meluherkkyys liittyy, selittävätkö perintötekijät meluherkkyyden eroja ja liittyykö meluherkkyys kuolleisuuteen, erityisesti sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.

Marja Heinonen-Guzejev

Polvilumpion sijoiltaanmeno luultua yleisempi

Polvilumpion sijoiltaanmeno on tavallinen, usein nuoren aikuisen akuutti polven nivelsidevamma, joka liittyy tyypillisesti liikuntasuorituksiin. Sijoiltaanmenon yhteydessä pääasiallisin polvilumpion tukirakenne, sisempi patellofemoraaliligamentti (MPFL), vaurioituu. Polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen monilla esiintyy toistuvia polvilumpion muljahteluja tai sijoiltaanmenoja, polven kipua, liikunnallisen aktiivisuustason heikkenemistä ja polvilumpion liukupinnan nivelkulumaa. Polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon hoitotapa on ollut epäselvä, koska laadukkaita tutkimuksia on niukasti. Perinteisesti suurin osa polvilumpion ensimmäisistä sijoiltaanmenoista on hoidettu ilman leikkausta saranalastalla tai polvilumpiotuella.

Petri Sillanpää

Vaikea sepsis on Suomessa harvinaisempi kuin muualla

Vaikean sepsiksen esiintyvyys on eri tutkimuksissa ollut 0,5-3 tuhatta asukasta kohden, mutta esiintyvyyttä ei ole tutkittu aikaisemmin prospektiivisesti Pohjoismaissa. Erilaisia tulehduksen välittäjäaineita, kuten high mobility group box-1 -proteiinia (HMGB1) ja endoteliaalista verisuonikasvutekijää (VEGF), on tutkittu vaikean sepsiksen vaikeusasteen ja hoidon tuloksen ennustamisessa. Pitkän ajan ennustetta yhdistettynä elämän laadun arviointiin voidaan pitää tärkeimpänä vaikean sepsiksen hoidon onnistumisen mittarina. Laatupainotteisia elinvuosia (quality-adjusted life years, QALYs) voidaan käyttää hyväksi kustannus-vaikuttavuusarvioinnissa.

Sari Karlsson

Lasten migreenin lääkehoito

Noin 10 % kouluikäisistä lapsista sairastaa migreeniä, ja esiintyvyys näyttää olevan lisääntymässä. Lasten migreeni on kuitenkin edelleen alidiagnosoitu ja alihoidettu sairaus. Tehokas lääkehoito migreenikohtauksen yhteydessä on yleensä tarpeen lapsillakin. Migreenin täsmälääkkeet, ns. triptaanit, ovat osoittautuneet hyvin tehokkaiksi ja ovatkin laajassa käytössä aikuisten migreenin hoidossa. Lasten ja nuorten migreeniä hoidetaan kuitenkin edelleen pääasiassa tulehduskipulääkkeillä ja parasetamolilla. Osa lapsista saa niistä riittävän avun, mutta noin kolmasosa tarvitsee tehokkaampia lääkkeitä migreenikohtaustensa hoitoon.

Kati Ahonen

SPECT-tutkimus ja geenit Parkinsonin taudissa

Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin ensin dopamiinitransportterien (DAT) gammakuvauksen (123I-b-CIT SPECT) hyödyllisyyttä kliinisessä aineistossa, jossa oli useita eri liikehäiriöitä sairastavia potilaita. DAT-tiheys kuvastaa nigrostriataalisten neuronien määrää, minkä vuoksi Parkinson-potilailla nähdäänkin 123I-b-CIT SPECT:ssä vähentynyt DAT-tiheys. 123I-b-CIT SPECT:n todettiin erottavan Parkinson-potilaat essentiaalista treemoria, lääkeaineparkinsonismia ja psykogeenistä parkinsonismia sairastavista. Toisaalta menetelmä ei erotellut Parkinson+ -oireyhtymiä tai Lewyn kappale -dementiaa sairastavia potilaita Parkinson-potilaista. 123I-b-CIT SPECT ei myöskään varmuudella auta vaskulaarisen parkinsonismin ja Parkinsonin taudin erotusdiagnostiikassa. 123I-b-CIT SPECT:n sensitiivisyys ja spesifisyys on yli 100 % Parkinsonin taudin diagnoosissa alle 55-vuotiaiden potilaiden aineistossa mutta vähemmän spesifinen vanhemmassa potilasaineistossa, mikä johtuu edellä mainittujen tautien esiintyvyyden ikäjakaumasta. 123I-b-CIT SPECT korreloi oireiden vakavuuden kanssa ja havaitsi bilateraalisen DAT-tiheyden vähenemän jo siinä vaiheessa, kun potilaan oireet vielä rajoittuivat toiselle puolelle. 123I-b-CIT SPECT sopineekin sekä erotusdiagnostiikkaan että etsimään Parkinsonin tautia riskihenkilöiltä jo motorisia oireita edeltävässä vaiheessa.

Johanna Eerola-Rautio

Farmakogenetiikka statiinien haittojen taustalla

Statiinilääkitys on pitkäaikaisessakin käytössä melko hyvin siedetty, mutta haittavaikutuksina voi ilmetä lihasheikkoutta, -kipua ja -kramppeja, ja ne voivat edetä jopa henkeä uhkaavaksi lihasvaurioksi. Lihashaittariski suurenee suhteessa statiiniannokseen ja plasman statiinipitoisuuksiin. Statiinien pitoisuuksissa, tehossa ja haittavaikutusten ilmenemisessä on suuria potilaskohtaisia eroja.

Marja Pasanen

Siklosporiini ja ravinnon elektrolyytit

Siklosporiinia käytetään elinsiirron jälkeisen hyljinnän estoon ja hoitoon sekä autoimmuunisairauksien hoitoon. Verenpaineen kohoaminen ja munuaisvaurio ovat siklosporiinin tavallisia sivuvaikutuksia, jotka heikentävät sekä siirteen että potilaan ennustetta. Koska elinsiirron saaneella potilaalla käytetään tavallisesti useiden lääkkeiden yhdistelmää ja koska potilaalla on perussairauksia, jotka vaativat myös lääkitystä, yhden yksittäisen lääkkeen sivuvaikutusten tutkiminen on vaikeaa. Toistaiseksi siklosporiinin haittavaikutusten tutkimiseen koe-eläimillä ei ole ollut sopivaa eläinmallia.

Anna-Kaisa Pere

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat