Milloin lapsi tarvitsee sairaalahoitoa infektion takia?

Kynnys pienen lapsen sairaalatutkimuksiin lähettämiselle on matala. Lapsi tarvitsee välitöntä sairaalahoitoa ripulin yhteydessä kuivuman vuoksi tai hengitystieinfektiossa, kun siihen liittyy selvä hengenahdistus. Septistä infektiota epäiltäessä lapsi on syytä lähettää välittömästi sairaalaan, ja myös muiden invasiivisten bakteeri-infektioiden, erityisesti pyelonefriitin ja pneumonian, tutkimukset ja hoidon aloitus kuuluvat sairaalatasolle. Vakavien bakteeri-infektioiden tunnistaminen alkuvaiheessa on tärkeää, mutta usein vaikeaa. Kliinisen silmän avuksi on kehitetty pisteytysmalleja lapsen yleistilan arviointiin. Avohoidossa otettavista laboratoriokokeista on vain rajallisesti apua, ja jos kliininen epäily vakavasta infektiosta on vahva, ei kokeita kannata lainkaan ottaa.

Merja Helminen, Timo Vesikari

Hammasperäinen infektio

Suun streptokokit ovat yleisimpiä hammasperäisen infektion aiheuttajia. Aggressiivinen infektio vaatii usein kirurgista hoitoa ja suonensisäistä mikrobilääkitystä. Märkäpesäkkeen avaus ja oikean antibiootin valinta sekä hampaan juurihoito tai poisto ovat tärkeimmät päivystystoimenpiteet hammasperäisen infektion hoidossa. Mikäli infektio hoitotoimenpiteistä huolimatta leviää, on potilas lähetettävä keskussairaalan suusairauksien klinikkaan. Lopullisesta hoidosta akuutin vaiheen jälkeen huolehtii hoitava hammaslääkäri.

Tero Soukka, Kimmo Vähätalo

Verisuonikirurgiassa käytettävät biomateriaalit 2 Endovaskulaariset istutteet ja embolisaatiomateriaalit

Verisuonisairauksien hoito toteutetaan nykyään yhä useammin primaarivaiheessa endovaskulaaristen hoitotoimenpiteiden avulla. Kehittyneet ja vähemmän invasiiviset hoitotoimenpiteet soveltuvat myös huonompikuntoisille potilaille. Kuitenkin pitkäaikaistuloksia endovaskulaaristen biomateriaalien käytöstä tarvitaan vielä, ennen kuin voidaan arvioida tarkemmin eri materiaalien ja menetelmien paremmuutta. - Kaksiosainen artikkelisarja verisuonikirurgian biomateriaaleista alkoi Lääkärilehden edellisessä numerossa.

Ilkka Uurto, Leo Keski-Nisula, Juha-Pekka Salenius

Sydämen vajaatoiminnan etiologian selvittäminen

Sydämen vajaatoiminnan kliinisen oireyhtymän pohjana on sydämen systolinen tai diastolinen toimintahäiriö joko yhdessä tai erikseen. Tavallisin sydämen vajaatoiminnan syy on sepelvaltimotauti. Diagnoosia tehtäessä tulee tutkia perusverikokeet, 12-kytkentäinen EKG ja keuhkoröntgenkuva, ja kaikille potilaille on pyrittävä tekemään myös sydämen kaikututkimus. Harkinnan mukaan tehdään tarkempia lisätutkimuksia. Tietämättä sydämen pumppausvajavuuden syytä ja syntymekanismia potilaan hoitoa ei voida suunnitella asianmukaisella tavalla.

Sari Vanninen, Kaj Groundstroem

Verisuonikirurgiassa käytettävät biomateriaalit 1 Kirurgiset istutteet

Väestön vanhetessa verisuonisairaudet lisääntyvät huomattavasti. Yhä huonokuntoisemmille potilaille voidaan nykyään tarjota turvallisia ja tehokkaita hoitomenetelmiä. Käytössä olevat hoitomenetelmät ja biomateriaalit ovat tutkimuksen ja kehityksen ansiosta parantuneet. Verisuonikirurgiassa on erilaisia istutemateriaaleja käytetty jo lähes vuosisadan ajan. Kehitys tuo jatkuvasti uusia hoitotekniikoita ja biomateriaaleja, joiden uskotaan tarjoavan yhä parempia tuloksia.

Ilkka Uurto, Leo Keski-Nisula, Juha-Pekka Salenius

Sepsiksen hoito

Sepsiksen hoidon perusta on oikein kohdennettu antibioottihoito ja nesteytys. Lisäksi sydämen toimintaa tuetaan vasoaktiivisin lääkeainein. Hoidon kehittymisestä huolimatta kuolleisuus sepsikseen on edelleen suuri, 30-60 %. Kuolemaan johtaa useimmin monielinhäiriö, ja sen kehittymistä on syytä pyrkiä ehkäisemään erilaisin tukihoidoin. Tulevaisuudessa avuksi voi tulla korvaushoito fysiologisilla antikoagulanteilla.

Ville Pettilä

Luuston kasvainten hoito

Luuston kasvainten kirurginen hoito ei ole koskaan päivystyskirurgiaa, ja patologis-anatominen diagnoosi on aina varmistettava ennen mitään hoitotoimenpiteitä. Primaaristen kasvainten kirurginen poisto on oleellista, mikäli halutaan päästä kuratiiviseen lopputulokseen. Kirurgisen hoidon laajuuteen vaikuttavat kasvaimen sijainti, levinneisyys ja patologis-anatominen diagnoosi. Joidenkin kasvainten hoidossa solunsalpaajat parantavat selvästi hoitotulosta. Luuston kasvainten hoito on keskitettävä yksiköihin, joissa voidaan saumattomasti käyttää avuksi onkologian ja kirurgian eri osa-alueiden tietämystä. - Tämä artikkeli päättää kolmiosaisen artikkelisarjan luuston kasvaimista.

Martti Hirn, Tuula Lehtinen

Vartaloepäsymmetria murrosiässä - idiopaattisen skolioosin oireeton esiaste

Selän ryhti muotoutuu murrosiän kasvupyrähdyksen aikana. Tuolloin kehittyvä vartaloepäsymmetria voi olla skolioosin esiaste. Vartaloepäsymmetriaa on syytä seuloa ja seurata, jotta vaikeat käyristymät saadaan hoidetuksi varhain. Hoitoa vaativa idiopaattinen skolioosi kehittyy kahdelle nuorelle tuhannesta.

Maunu Nissinen

Ylipainehappihoito - periaatteet ja käytäntö

Ylipainehappihoito on edelleen vähän käytetty hoitomuoto, vaikka sen on todettu tehoavan mm. nekro-tisoivaan pehmytkudosinfektioon, akuuttiin kuulovammaan ja sukeltajantautiin. Happihoitoon tarkoitettuja hoitokammioita on maassamme vain muutamalla paikkakunnalla ja yhdessä yliopistosairaalassa. Ylipainehappihoidossa on noudatettava erityisiä varotoimia, mutta oikein suoritettuna se täydentää tehokkaasti tavanomaisia hoitomenetelmiä.

Seppo A. Sipinen

Luuston kasvainten diagnostiikka

Luuston kasvaimet ovat hyvin harvinaisia, ja siksi niiden toteaminen lähes aina viivästyy. Yleisin oire on paikallinen särky. Diagnostiikassa tärkeintä on muistaa harvinaisen taudin mahdollisuus ja tutkia huolellisesti viattomiltakin vaikuttavat särkytilat. Mikäli vaiva ei helpota muutaman viikon kuluessa, tulee särkyalueelta aina ottaa natiiviröntgenkuva, joka vaivojen jatkuessa toistetaan. Luuston gammakuvaus on sensitiivisyytensä vuoksi hyvä yleistutkimus. Magneettikuvaus on paras kasvaimen paikallisen laajuuden määrittämisessä. Lopulliseen diagnoosiin pääsemiseksi tarvitaan usein vielä patologis-anatominen näyte. - Kolmiosainen artikkelisarja luuston kasvaimista alkoi Lääkärilehden edellisessä numerossa.

Martti Hirn, Heikki Kolehmainen, Tiit Kööbi

Oikaisu artikkeliin: Yleisimmät luuston kasvaimet

Luuston kasvaimia käsittelevän artikkelisarjan ensimmäisestä osasta, joka julkaistiin Lääkärilehdessä 1/2002, olivat taulukot epähuomiossa jääneet pois ja julkaisemme ne tässä.

Olli Tähtinen, Martti Hirn, Riitta Karikoski

Hullun lehmän tauti ja suu- ja sorkkatauti tänään

Viime vuosina Euroopassa eläintaudit ovat olleet otsikoissa ehkä enemmän kuin koskaan. Ensin pelkoa herätti hullun lehmän tauti ja sen mahdollinen yhteys ihmisen uudenmuotoiseen Creutzfeldt-Jakobin tautiin. Viime vuonna Britannian yllätti suu- ja sorkkatautiepidemia. Eläintautien torjunta sopii huonosti yhteen tavaran vapaan liikkumisen kanssa, ja EU:ssa pitäisikin pohtia säädösten tiukentamista niin elävien eläinten sisämarkkina-kaupassa kuin elintarvikkeiden tuonnissakin.

Liisa Sihvonen

Sikiöaikainen geenihoito

Yhä useamman taudin tai synnynnäisen epämuodostuman syyksi on paljastunut geenivirhe, ja suuri osa näistä geenivirheistä voidaan todeta jo raskauden varhaisvaiheessa. Osa perimän sairauksista aiheuttaa sikiön menehtymisen tai vammautumisen. Sikiöaikainen geeni-hoito tarjoaa nyt ensimmäisen kerran näköalan näiden tautien parantavaan hoitoon. Siihen liittyy muitakin etuja syntymänjälkeiseen hoitoon verrattuna: kantasoluja on suhteellisesti enemmän ja ne ovat paremmin tavoitettavissa, vektoria tarvitaan vähemmän ja sikiön immunologinen epäkypsyys vähentää immuunivasteen todennäköisyyttä. Monet tekniset ja eettiset ongelmat on kuitenkin ratkaistava, ennen kuin geenihoito on valmis sovellettavaksi ihmissikiöön.

Kari Vanamo

Pernaruton tahallisen levittämisen uhka Suomessa

Pernarutto eli antraks on Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama harvinainen infektiotauti. Se tunnetaan perinteisesti nautakarjan, lampaiden, vuohien ja muiden kasvissyöjäeläinten sairautena. Ihmisten luonnolliset tartunnat ovat erittäin harvinaisia ja yleisimmin seurausta kontaktista sairaisiin eläimiin tai niistä peräisin oleviin tuotteisiin. Tahallisesti aiheutetuissa sairaustapauksissa tartunnat ovat tapahtuneet joko hengittämällä aerosolimuodossa olevia pernaruttoitiöitä tai suorassa ihokosketuksessa itiöihin. Käytännössä kliinikot ja mikrobiologit ovat avainasemassa mahdollisten tautitapausten nopeassa havaitsemisessa, mikrobilääkityksen aloituksessa ja raportoinnissa.

Pekka Nuorti, Outi Lyytikäinen, Markku Kuusi, Peter Klemets, Tarja Heiskanen-Kosma, Katri Jalava, Heli Siikamäki, Martti Vaara, Matti Viljanen, Petri Ruutu

Nivelrikon lääkehoito

Nivelrikko on yleisin nivelkipua aiheuttava sairaus. Kipujen lisäksi se aiheuttaa toimintakyvyn heikentymistä ja huonontaa elämän laatua. Nivelrikon syytä ei tiedetä, mutta sairauden edetessä nivelrusto hajoaa ja nivel rappeutuu ennen aikojaan. Nivelrikon lääkehoito perustuu rustovaurion etenemisen hidastamiseen, nivelkalvon tulehduksen rauhoittamiseen ja kivun hoitoon.

Riitta Myllykangas-Luosujärvi

Yleisimmät luuston kasvaimet

Luukasvaimet muodostavat hyvin epäyhtenäisen ryhmän. Yleisin hyvänlaatuinen luussa tavattava muutos on enkondrooma, johon ei useimmiten tarvita mitään hoitoa. Hyvänlaatuisetkin muutokset voivat kuitenkin paikallisesti käyttäytyä aggressiivisesti ja aiheuttaa huomattavan luupuutoksen. Lasten yleisin pahanlaatuinen primaarinen luukasvain on herkästi metastasoiva osteosarkooma, aikuisilla taas myelooma, joka on hematologisesti hoidettava tauti. Patologis-anatominen diagnoosi luubiopsiasta tai leikkausmateriaalista määrittelee luumuutosten hoidon lopulliset suuntaviivat. - Kolmiosainen artikkelisarja luuston kasvaimista jatkuu Lääkärilehden seuraavassa numerossa.

Olli Tähtinen, Martti Hirn, Riitta Karikoski

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa lääkärin työssä

Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa siirretään huomio ongelmista ja niiden perimmäisten syiden ymmärtämisestä potilaan toiveisiin ja tavoitteisiin sekä keinoihin, joiden avulla tavoitteet voidaan saavuttaa. Tämän lähestymistavan avulla saadaan usein tuloksia lyhyemmässä ajassa tai vähemmillä käyntikerroilla kuin perinteisemmässä terapiassa, jossa lähdetään siitä, että ongelmia ei voida voittaa, ellei niiden perimmäisiä syitä ymmärretä.

Ben Furman

Miksi verenpainelääkitys usein vaikuttaa tehottomalta kohonneen verenpaineen hoidossa?

Kohonneen verenpaineen hoitotulokset eivät ole olleet hyviä uusista verenpainelääkkeistä huolimatta. Lääkärikunnan keskuudessa verenpainetaudin aiheuttamat kohde-elinvauriot ja liitännäissairaudet tunnetaan jo melko hyvin. Varsinkin lääketeollisuus on järjestänyt kiitettävästi koulutustilaisuuksia verenpaineen hoidosta, jolloin kuitenkin on vaarana, että uutta kallista lääkettä saatetaan esitellä tutkimuksiin perustuvana tehokkaana lääkkeenä, joka on muita lääkkeitä parempi. Vertailevissa tutkimuksissa kaikki lääkeaineryhmät ovat kuitenkin periaatteessa yhtä tehokkaita, vaikka ryhmien sisällä ja potilaskohtaiset erot saattavat olla huomattavia.

Matti Nikkilä

Polven ja lonkan nivelrikon ehkäisy - haavettako vain?

Polven ja lonkan nivelrikon ehkäisymahdollisuuksia voidaan tarkastella entistä realistisemmin, kun tiedot nivelruston biologisista ominaisuuksista ja sen kuormitusvasteista täsmentyvät. Parhaiten tautia voidaan torjua huolehtimalla sopivasta nivelkuormituksesta yksilöllisesti vauvaiästä vanhuuteen asti. Kohtuullisen liikunnan omaksuminen elämäntavaksi ja lihavuuden välttäminen suojaavat hyvin nivelten terveyttä. Lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat tärkeitä tukikudosten ja lihaksiston kehittymisen kannalta. Vammojen ja sairauksien varhainen tehokas hoito sekä nivelvammoilta suojautuminen ehkäisevät tehokkaasti nivelrikkoa. Saattaa myös olla, että ravinnolla voidaan vaikuttaa ehkäisevästi taudin ilmaantumiseen ja etenemiseen.

Heikki J. Helminen, Jari P. A. Arokoski, Ilkka Kiviranta

Psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvä painonnousu ja metaboliset muutokset

Tavanomaiset ja toisen polven psykoosilääkkeet ovat tehokkaita psykoosien hoidossa. Niiden käyttöön liittyvä painon nousu sekä veren rasva-arvojen ja sokeritasapainon muutokset ovat kuitenkin osalla potilaita merkittäviä haittoja ja terveysriskejä, jotka voivat vaikuttaa heidän ennusteeseensa. Painonnousu on monitekijäinen, mutta se liittyy todennäköisesti pääasiassa psykoosilääkkeiden serotoniini- ja histamiinivälitteiseen hermotoimintaan kohdistuviin salpausvaikutuksiin.

Hannu Koponen, Kaisa Saari, Markku Savolainen, Matti Isohanni