Luuston kasvaimet ovat hyvin harvinaisia, ja siksi niiden toteaminen lähes aina viivästyy. Yleisin oire on paikallinen särky. Diagnostiikassa tärkeintä on muistaa harvinaisen taudin mahdollisuus ja tutkia huolellisesti viattomiltakin vaikuttavat särkytilat. Mikäli vaiva ei helpota muutaman viikon kuluessa, tulee särkyalueelta aina ottaa natiiviröntgenkuva, joka vaivojen jatkuessa toistetaan. Luuston gammakuvaus on sensitiivisyytensä vuoksi hyvä yleistutkimus. Magneettikuvaus on paras kasvaimen paikallisen laajuuden määrittämisessä. Lopulliseen diagnoosiin pääsemiseksi tarvitaan usein vielä patologis-anatominen näyte. - Kolmiosainen artikkelisarja luuston kasvaimista alkoi Lääkärilehden edellisessä numerossa.