Kontrastikoodaus näköaistinsoluissa

Luonnossa esiintyvien valoärsykkeiden voimakkuuserot voivat vaihdella jopa miljardikertaisesti. Kuitenkin silmän näköaistinsolut sopeutuvat näihin valaistusmuutoksiin. Valoadaptoituneet näköaistinsolut pystyvät koodaamaan suuretkin valomuutokset muutaman voltin tuhannesosan suuruisiksi solukalvon jännitemuutoksiksi. Jos näköaistisolu vahvistaisi - solun aikaisemmasta ärsytystilasta riippumatta - valoärsykkeet vakioiduiksi jännitemuutoksiksi, verkkokalvon aiheuttamat valoinformaation vääristymät antaisivat eläimille luonnon valaistusoloista varsin epäluotettavan kuvan.

Mikko Juusola
Väitös 7/1994 Kommentteja

Adjuvanttihoito myös paksusuolisyöpään

Suurikokoisen, mutta vielä paikallisen paksusuolisyövän leikkauksen jälkeen annettu levamisolin ja 5-fluorourasiilin (5-FU) yhdistelmähoito on pidentänyt kahdessa suuressa satunnaistetussa tutkimuksessa potilaiden elinaikaa, ja tätä yhdistelmää onkin mm. Yhdysvalloissa pidetyssä konsensuskokouksessa suositeltu taudin standardihoidoksi. Tehokkaampia yhdistelmiä on kuitenkin todennäköisesti olemassa; esimerkiksi 5-FU ja leukovoriini voisi olla tehokkaampi, mutta sitä ei ole vielä testattu paksusuolisyöpäleikkauksen jälkeen annettavana lisähoitona.

Lääke­tieteen maailma­sta 6/1994 Kommentteja

Fluorokinolonit vaarallisia hengitystieinfektioissa

Siprofloksasiini ja ofloksasiini sekä juuri markkinoille tullut fleroksasiini saattavat tuntua houkuttelevilta vaihtoehdoilta myös hengitystieinfektioiden hoidossa. Hengitystieinfektiot kuuluvat sipro-floksasiinin indikaatiolistaankin. Ofloksasiinin kohdalla voidaan valmisteyhteenvedon mukaan edellyttää bakteriologista diagnoosia ennen käyttöä hengitystieinfektioissa, ja fleroksasiini on aiheellinen vain kroonisten bronkiittien pahenemisvaiheiden hoitoon.

Lääke­tieteen maailma­sta 6/1994 Kommentteja

Fluorokinolonien yhteisvaikutukset toisten lääkeaineiden kanssa

Kinolonit voivat kelatoitua 2- ja 3-arvoisten metalli-ionien kanssa ruoansulatuskanavassa; näin syntyneet kompleksit imeytyvät huonosti. Samanaikaisesti otetut antasidit, sukralfaatti ja rautavalmisteet vähentävät kinolonien imeytymistä kliinisesti merkittävässä määrin. Myös maitotuotteet häiritsevät joidenkin kinolonien imeytymistä. Siprofloksasiini ja enoksasiini estävät teofylliinin metaboliaa.

Kari Kivistö, Pasi Lehto, Pertti J. Neuvonen
Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 6/1994 Kommentteja

Sepelvaltimoiden pallolaajennushoito Onnistuminen, komplikaatiot ja ahtaumien uusiminen OYKS:ssa vuosina 1984-1991

Pallolaajennus on vaikeankin sepelvaltimotaudin tehokas ja turvallinen sekä monissa maissa yleisesti käytetty hoitomuoto. OYKS:ssa 90-luvun alkuun mennessä tehdyistä 500 peräkkäisestä toimenpiteestä onnistui teknisesti 87 %. Ahtaiden suonten hoidoista onnistui selvästi suurempi osa kuin täysin tukkeutuneiden. Merkittäviä komplikaatioita oli vajaassa 6 %:ssa toimenpiteistä; niiden esiintyminen väheni ja vaikeusaste lievittyi selvästi kokemuksen myötä. Pallolaajennusten yhteydessä kuoli kaksi potilasta, joista molemmat kuuluivat ensimmäisten sadan potilaan ryhmään. Tavallisin toimenpiteeseen liittyvä haitta on uuden ahtauman kehittyminen laajennettuun suoneen myöhemmin. Tässä aineistossa restenoosi aiheutti vajaalle viidesosalle potilaista uuden pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen.

Juhani Airaksinen, Markku Linnaluoto, Timo Kokkonen Heikki Pölkki, Heikki Huikuri, Juhani Koistinen, Markku Ikäheimo
Katsaus­artikkeli 6/1994 Kommentteja

Onko mykoplasmakeuhkokuumeen serologinen pikadiagnostiikka mahdollista?

Mycoplasma pneumoniae -infektion serologisessa diagnostiikassa käytetään yleisesti komplementinsitoutumiskoetta, johon tarvitaan kaksi vähintään viikon välein otettua seeruminäytettä. Uudemmilla menetelmillä, kuten entsyymi-immunologisilla määrityksillä, joilla mitataan vasta-aineita eri immunoglobuliiniluokissa, voidaan päästä diagnoosiin jo akuutin vaiheen seeruminäytteen perusteella. Näiden kokeiden käyttöä mykoplasmainfektion taudinmääritykseen rajoittaa kuitenkin se, että varsinkaan aikuisten mykoplasmainfektioissa IgM-luokan vasta-aineita ei aina muodostu ja IgG-tasotkin nousevat hitaasti. Tämän vuoksi luotettavaan serologiseen diagnostiikkaan M. pneumoniae -infektioissa tarvitaan uusiakin menetelmiä käytettäessä useimmiten seeruminäyte myös toipilasvaiheessa.

Matti Karppelin, Kati Hakkarainen, Ari Miettinen
Katsaus­artikkeli 6/1994 Kommentteja

Yleistyykö klooriheksidiiniallergia?

Klooriheksidiinia käytetään varsin yleisesti erilaisissa paikallishoitovalmisteissa antiseptisena komponenttina. Klooriheksidiinin aiheuttaman kontaktiallergian yleistymistä selvitettiin HYKS:n ihotautiklinikassa vuosina 1985-92 tehtyjen epikutaanitestien löydösten perusteella. Klooriheksidiinin suhteellisen runsaasta käytöstä huolimatta allergisia reaktioita todettiin enimmilläänkin vuosina 1991-92 vain 0,91 %:lla tutkituista. Allergisten reaktioiden osuus oli aineistossa kuitenkin kaksinkertaistunut kahden viimeisen tutkimusvuoden aikana aiempaan verrattuna.

Elisa Klemetti, Lars Förström, Annamari Ranki
Katsaus­artikkeli 6/1994 Kommentteja

Akuutin psykoosipotilaan avohoito mielenterveyskeskuksessa

Akuutin psykoottisen potilaan hoito psykoosityöryhmässä on perhekeskeistä ja perustuu psykoterapeuttisiin menetelmiin. Työskentelyssä hyödynnetään paitsi työntekijöiden, myös perheenjäsenten luovuutta. Kuopiossa on todettu, että kun potilaan ja ryhmän sekä ryhmän ja omaisten välille syntyy riittävän hyvä vuorovaikutus, avohoito voi adekvaatin lääkityksen tuella onnistua.

Aino Vartiainen, Heikki Vartiainen Maija-Leena Kalliokoski, Tuula Riikonen
Katsaus­artikkeli 6/1994 Kommentteja

Voiko tietokonetomografiatutkimusten aiheuttamaa säderasitusta pienentää

Tietokonetomografiassa tarvitaan tavanomaisiin röntgentutkimuksiin verraten moninkertaisia sädeannoksia. Varsinkin lapsille ne aiheuttavat suuren säteilyriskin. Ulkomaisten havaintojen mukaan käyttökelpoinen kuvaustulos voidaan saada huomattavasti nykyistä pienemmillä annoksilla. Monissa tutkimuksissa siihen riittäisivät jopa pienemmät arvot, kuin meillä käytössä olevien laitteiden tekniset omainaisuudet sallivat.

Antti Servomaa, Matti Heikkilä
Katsaus­artikkeli 6/1994 Kommentteja

Voidaanko erikoissairaanhoidossa priorisoida? Kymenlaakson keskussairaalassa hoidettujen potilaiden ja kustannusten jakauma priorisointiluokittain

Kymenlaakson keskussairaalassa selvitettiin erikoissairaanhoidossa hoidettujen potilaiden jakaumaa norjalaisen mallin pohjalta määriteltyihin prioriteettiluokkiin; aiemmin mallia on testattu erityistason hoitoon lähetettyihin potilaisiin. Takautuvasti potilaat oli mahdollista ryhmittää prioriteettiluokkiin, mutta eri asia on, miten luokitus toimisi käytännön työssä. Kahden viikon toimintaan perustuva selvitys osoitti, että sairaalan vuodeosastojen hoitopäivistä 89 % on käytetty hoitoon, joka on katsottava välttämättömäksi ja perustelluksi (prioriteettiluokat I-III). Lähes puolet hoitojaksoista käytettiin päivystyspotilaina sairaalaan tulleiden hoitoon. Muiden potilaiden hoidossa olisi teoriassa mahdollista soveltaa priorisointiluokitusta, mutta tällöinkään potilaita, joiden hoitoa voitaisiin ajatella rajoitettavaksi (prioriteettiluokat IV ja V), ei olisi niin paljon, että sairaalassa voitaisiin tehdä oleellisia toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia. Säästöihin priorisointiluokituksella ei siis tässä sairaalassa päästä, siihen on käytettävä kaikki mahdolliset muut keinot. Sen sijaan julkisen terveydenhuollon sisällön arvioinnissa ja peruspalvelujen määrittelyssä priorisointiluokituskin voisi olla apukeino.

Alexander van Assendelft, Antti Muuronen, Terje Forslund, Hannu Haavisto, Matti Havu, Hannu Kormi, Pertti Lavikainen, Heikki Meurala, Soile Numminen, Kurt Rhen, Gerd Weckström
Terveyden­huolto 6/1994 Kommentteja

Lastentraumatologian hoitokäytäntöjen aluevaihtelu

Hoitokäytäntöjen vaihtelua koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että tavassa soveltaa hoitoteknologioita on moninkertaisia ja ajallisesti pysyviä alueellisia eroja. Hoitomenetelmien valinnan keskinäistä alueellista assosioitumista ei ole aikaisemmin juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lasten olkaluun suprakondylaarisen murtuman, pernaruptuuran leikkaushoidon ja komplisoitumattoman aivotärähdyksen hoitolinjat erityisvastuualueittain ja arvioitiin hoitovalintojen keskinäisen kytkennän voimakkuutta neljän vuoden aikasarjassa 1987-1990. Tulokset viittavat siihen, ettei ainoastaan yksittäisten hoitomenetelmien valinta vaihtele alueellisesti, vaan mahdollisesti koko hoitokulttuuri.

Pauli Karvonen, Miika Linna, Martti Kekomäki
Terveyden­huolto 6/1994 Kommentteja

Tarkka diabetestasapaino on must!

Uskomaton suoritus on saatu päätökseen Yhdysvalloissa. Siellä on tutkittu 1 441 insuliinidiabeetikon taudin kulkua keskimäärin 6,5 vuotta. Puolet potilaista satunnaistettiin perinteiseen insuliinihoitoryhmään, puolet intensiivihoitoryhmään. Perinteisessä hoidossa potilaat saivat 1-2 insuliini-injektiota päivässä ja verensokeria seurattiin, kuten meilläkin yleensä. Intensiivisessä hoidossa olevat diabeetikot käyttivät joko insuliinipumppua tai ottivat monipistoshoitona lyhytvaikutteista insuliinia ainakin neljästi päivässä. Myös verensokeria seurattiin neljästi päivässä! Intensiiviryhmässä paastoverensokeri sai olla korkeintaan 6,7 mmol/l, aterian jälkeinen arvo 10 mmol/l ja yöllä klo 3 korkeintaan 3,6 mmol/l - yöarvokin siis mitattiin kerran viikossa. Sokerihemoglobiinin osuus sai olla korkeintaan 6,05 %.

Lääke­tieteen maailma­sta 5/1994 Kommentteja

Etusivulla juuri nyt

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030