Märkäruven ja ruusun nykyhoito

Staphylococcus aureus ja beetahemolyyttinen streptokokki ovat tärkeimmät ihon bakteeritulehduksia aiheuttavat mikrobit. Niiden antibioottiherkkyystilanne ratkaisee oikean hoidon valinnan. Nykyisin molempiin hyvin tehoavia antibiootteja ovat ensimmäisen ja toisen polven kefalosporiinit sekä kloksasilliiniryhmän antibiootit. Penisilliini tehoaa hyvin A-ryhmän beetahemolyyttiseen streptokokkiin. Sen sijaan erytromysiini ja fluorokinolonit ovat huonoja streptokokkilääkkeitä.

Itsemurhayritykset ja niiden hoidon organisointi Helsingissä

Tutkimuksessa analysoitiin kaikki yhden vuoden aikana Helsingissä terveydenhuollon hoitoon tulleet 1 822 itsemurhayritystapausta strukturoidun haastattelun sekä potilasasiakirjojen perusteella. Helsingissä terveydenhuoltoon tulee noin 2 000 itsemurhaa yrittänyttä vuodessa eli keskimäärin 5-6 tapausta jokaista vuoden päivää kohti. Potilaat hoidettiin tavallisesti HYKS:n päivystyspoliklinikoissa. Hoidon kehittämiseksi ja resurssien suuntaamiseksi tulisi diagnoosi- ja rekisterikäytäntöä kehittää siten, että itsemurhayritystapauksia voitaisiin joustavasti seurata. Itsemurhayritysten hoidon laatua tulisi parantaa tukemalla henkilökuntaa koulutuksen ja työnohjauksen avulla, järjestämällä systemaattinen psykiatrinen konsultaatiotoiminta, käyttämällä suunnitelmallisemmin hyväksi koko hoitojärjestelmää sekä parantamalla lääkärikunnan tietoutta itsemurhamenetelmien vaarallisuudesta.

Jouko Lönnqvist Aini Ostamo

Tekonivelkirurgian potilaskohtaisia kustannuksia mahdollista vähentää

Tekonivelkirurgian kysyntä on kasvanut, ja lisääntyneiden leikkausmäärien ja kokonaiskustannusten myötä hoitoratkaisuissa vaaditaan kustannustietoisuutta. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on selvitetty implanttimateriaalin yhteishankinnan ja aikaisempaa tarkoituksenmukaisemman potilasvalinnan vaikutusta lyhyellä aikavälillä sairaanhoitopiirin tekonivelkirurgian kustannuksiin. Näillä keinoin on mahdollista saavuttaa jonkin verran säästöä.

Juha K. Nevalainen T. Sam Lindholm

Lasten psykiatrinen sairaalahoito: kohtaavatko tarve ja tarjonta?

Poistoilmoitusrekisterin mukaan vuonna 1988 psykiatrisen päädiagnoosin vuoksi oli sairaalahoidossa noin 1 800 lasta. Heille kertyneistä hoitopäivistä 71 % oli lastenpsykiatrian erikoisalan osastohoitoa, mutta lapsista vain kolmasosa kävi näillä osastoilla. Lastenpsykiatrian osastoille näyttää siis keskittyvän potilaita, joiden hoitojaksot ovat hyvin pitkiä ja ilmeisen vaativia. Voidaan kuitenkin kysyä, ovatko lastenpsykiatrian sairaansijat oikeassa käytössä, kun osastoilla hoidetaan vuodessa keskimäärin kaksi lasta sairaansijaa kohti ja yhdelle lapselle kertyy hoitopäiviä keskimäärin 104.

Matti Kaivosoja

ATK-pohjainen potilasrekisteri lastenpsykiatrian poliklinikassa

Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikassa on toiminut ATK-pohjainen potilasrekisteri vuodesta 1988. Parhaimmillaan rekisteri palvelee poliklinikan potilasjoukon kokonaisuuden hahmottamisessa sekä edistää tutkimuksellista hoitoseurantaa ja tulosvastuun tarkkailua.

Hanna Ebeling Eila Räsänen

Kannattaako systolisen hypertension hoito?

Systolisen hypertension esiintyvyys alkaa kasvaa ikäluokittain 60 ikävuoden jälkeen. Yli 70-vuotiailla sen esiintyvyys on yli 20 %. Systolisen hypertension hoidosta ei ole ollut kontrolloituja tutkimuksia, mutta ensimmäisen interventiotutkimuksen lupaavat tulokset antavat aiheen pohdintoihin. Vakavien aivo- ja verisuonisairauksien määrää kyettiin systolisen hypertension hoidolla merkitsevästi vähentämään, mutta ei kuolleisuutta. Tulokset ovat suuntaa-antavia, mutta tutkimusaineiston suuren valikoitumisen takia on tutkimustulosten yleistyksessä varovaisuus paikallaan.

Hannu Vanhanen Reijo Tilvis

Kenen poikkeavia lipidiarvoja pitäisi hoitaa?

Pelkästään oireettoman hyperkolesterolemian perusteella ilman muita riskitekijöitä ei lääkehoidon määräämiseen ainakaan naisille ole syytä, ellei kyseessä ole familiaalinen hyperkolesterolemia tai matala HDL-kolesteroli -oireyhtymä. Riskiryhmille pitäisi määrätä tiukemmat hoitorajat kuin muille, ja lääkehoito tulisi suunnata niihin kuuluviin. Pelkkä kokonaiskolesterolitason määritys ei mittaa riittävästi yksilön sepelvaltimotaudin vaaraa. Tärkeää on selvittää lipidiprofiili, erityisesti HDL-kolesterolin osuus ja triglyseriditaso, sekä kiinnittää huomiota myös muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin, kohonneeseen verenpaineeseen ja ylipainoon. Hoitosuosituksissakin pitäisi ottaa huomioon iän ja sukupuolen vaikutukset lipidiprofiiliin.

Matti Nikkilä

Depressio ja aivoinfarktista kuntoutuminen

Depressio on yleisin aivoinfarktin jälkeisistä psyykkisistä ongelmista. Sen on todettu heikentävän elämänlaatua ja vaikeuttavan aivoinfarktista kuntoutumista. Kuopion yliopistollisen sairaalan neurologian klinikan vuodeosastolla 1988-89 hoidetuista ja poliklinikassa seuratuista 130 aivoinfarktipotilaasta depressiivisiksi todetut kuntoutuivat muita huonommin. Ennen aivoinfarktia mielenterveysongelmia poteneet kuntoutuivat myös muita huonommin. Depressiivisyyttä eivät selittäneet potilaiden muut aikaisemmat sairaudet, eikä myöskään aivoverenkiertohäiriötä edeltänyt sosiodemografinen tilanne. Noin puolet depressiivisiksi todetuista potilaista sai antidepressiivistä lääkitystä. Aivoverenkiertohäiriön jälkeisen depression diagnosointiin ja hoitoon tulee kiinnittää huomiota, koska potilaiden kuntoutus voi vaikeutua depression vuoksi.

Keijo Koivisto Heimo Viinamäki Paavo Riekkinen

Miksi lapsi kastelee?

Kastelu huolestuttaa perhettä ja aiheuttaa lapselle kiusallisia tilanteita, epävarmuutta ja alemmuuden tunnetta, joten sen syiden selvittäminen on tärkeää. Koko maassa on noin 30 000 5-17-vuotiasta lasta ja nuorta, jotka kastelevat siinä määrin, että tutkimuksia tai hoitoa tulee harkita. Neuvonnan tarpeessa olevia lienee vielä enemmän, joten perusterveydenhuollolta vaaditaan runsaasti voimavaroja, jotta voitaisiin estää kastelusta lapselle ja perheelle aiheutuvia sekundaarisia haittoja. Artikkelissa tarkastellaan kastelun yleisyyteen vaikuttavia ja sille altistavia tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon tutkittaessa kastelevaa lasta tai nuorta.

Marjo-Riitta Järvelin

Lasten yökastelun lääkehoito

Desmopressiinin ja hälytinpatjahoidon yhdistelmä on osoittautunut toistaiseksi parhaaksi lasten yökastelun hoidossa käytetyistä lukuisista keinoista. Se tuottaa parempia tuloksia kuin kumpikaan hoitomuoto yksin. Lasta ei kuitenkaan ole syytä nukuttaa hälytinpatjalla kauemmin kuin kolme kuukautta. Sen sijaan desmopressiinihoitoa voidaan jatkaa pitkäänkin, ja ottaa hälytinpatja jälleen käyttöön yhdeksän kuukauden tai vuoden kuluttua, ellei lapsi ole kuiva.

Pirjo Terho

Tekstiilien kemialliset terveysvaarat kuluttajille

Tekstiilit joutuvat jatkuvasti kosketuksiin ihon kanssa, joten kuidut ja niiden sisältämät kemikaalit saattavat aiheuttaa ihottumia ja muita terveyshaittoja. Eniten ongelmia ovat aiheuttaneet dispersiovärit ja viimeistysaineista vapautuva formaldehydi. Tekstiilien laajasta valmistuksesta ja käytöstä huolimatta niiden aiheuttamat allergiat ja muut taudit eivät ole kovin yleisiä.

Eero Priha

Nuorten tahdosta riippumaton hoito uuden mielenterveyslain aikana

Uuden mielenterveyslain hengen mukaan alaikäisen tahdosta riippumatonta hoitoa ei tule järjestää aikuisten hoitoyksikössä, vaan erillisissä, nimenomaan lapsille ja nuorille tarkoitetuissa hoitoyksiköissä. Hoitopaikkoja etsittäessä on kuitenkin jouduttu vaikeuksiin, koska nuorille tarkoitettuja sairaansijoja on liian vähän eikä alaikäisiä ole voitu, kuten aikaisemmin, hoitaa tahdosta riippumatta aikuispsykiatrian sairaansijoilla. Lain mukaan vain psykoottisia nuoria on voitu hoitaa aikuispsykiatrian sairaansijoilla - tosin lain hengen vastaisesti.

Erkki Pulkkinen

Jätehuollon aiheuttamat riskit

Jätehuolto on voimakkaassa kehitysvaiheessa 1990-luvulla. Erillisiä tutkimuksia jätteenkäsittelymenetelmien päästöistä pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan on lukuisia, mutta kokonaisvaltainen jätehuoltojärjestelmien vertailu on harvinaista. Poikkeavien tapahtumien, kuten tulipalojen, torjunta jätehuollossa on puutteellista. Jätehuolto on vaarassa kehittyä yksinomaan jätteen hyötykäyttöön ja ympäristönsuojeluun liittyvien tavoitteiden pohjalta työsuojelun kustannuksella.

Matti Ettala

Onko välilevyrappeutumalla yhteyttä lanneselän instabiliteettiin?

Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskuksen 47 keski-ikäisen selkäkipupotilaan aineistossa 33:lla oli liikkuvia nikamavälejä. Instabiliteetin ei kuitenkaan todettu liittyvän välilevyjen rappeutumiseen, sillä instabiileista ja stabiileista väleistä jokseenkin yhtä suuri osuus oli rappeutuneita. Välilevyrappeutumat löytyivät selvästi paremmin magneettikuvauksen kuin röntgenkuvauksen avulla.

Marjo Pitkänen Riitta Parkkola Ulla Rytökoski Martti Kormano

Lannerangan röntgenlöydökset oireilevilla ja oireettomilla maanviljelijöillä

Maanviljelijöillä ilmenee lannerangan degeneratiivisia muutoksia aikaisemmin kuin muulla väestöllä. Lannerangan natiiviröntgenkuvien löydökset eivät silti juurikaan ole yhteydessä oireiden esiintymiseen. Tutkimuksessa 159 aktiiviviljelijästä, joista 93 oli vähäoireisia ja 66 oli kärsinyt vaikeammasta iskiaskivusta, röntgenlöydöksistä vain fasettinivelten artroosi oli iskiaskipuisilla selvästi yleisempi kuin vähäoireisilla. Lannerangan natiivikuva ei kliinisessä työssä ansaitse sitä asemaa, joka sillä on. Alaselän vaivojen diagnostiikassa perusvälineet ovat tarkka anamneesi ja huolellinen kliininen tutkimus.

Jyrki Penttinen Seppo Soimakallio

Morfiinin aiheuttama ummetus ja sen lääkehoito

Morfiinin ja sen tavoin vaikuttavien opioidien ruoansulatuskanavan peristaltiikkaa lamaavan vaikutuksen seurauksena syntyy melkein kaikille potilaille vaikeahoitoinen ummetus. Sen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi on opioidilääkitykseen liitettävä myös tehokas laksatiivihoito. Siinä suositellaan käytettäväksi sekä lääkkeitä, joilla on suolen seinämää stimuloiva vaikutus, että lääkkeitä, jotka pehmentävät ulosteen konsistenssia. Pääasiassa suolen sisältöä lisäävien ns. bulk-laksatiivien käyttö on harkittava erityisen tarkkaan opioidien suolen seinämää lamaavan vaikutuksen ja niitä saavien syöpäpotilaiden kliinisen tilan perusteella.

Kaisu Nevasaari

Syöpähoidot ja suu

Suu saattaa syövän hoidon aikana aiheuttaa ongelmia. Suussa saattaa kehittyä paikallinen tulehdus tai siellä voi olla lähtökohta vakavalle systeemi-infektiolle. Toisaalta kipeä suu aiheuttaa ravitsemusvaikeuksia ja heikentää siten potilaan yleisvointia ja vaikeuttaa hoitoa. Ennen suun ja kaulan alueelle annettavaa sädehoitoa potilaan hampaisto on hoidettava perusteellisesti, sillä sädehoidon jälkeen potilaalta ei osteoradionekroosin riskin vuoksi saisi enää lainkaan poistaa hampaita.

Eija Korkeila

Psykiatriset päivystyspotilaat yliopistosairaalassa

Vuoden 1991 helmikuun alusta kesäkuun loppuun Kuopion yliopistollisen sairaalan potilaista 260:lle pyydettiin psykiatrista päivystyskonsultaatiota. Tavallisimmat syyt olivat itsemurhayritys ja akuutit psykiatriset oireet. Kolmanneksella potilaista oireet johtuivat alkoholin tai lääkkeiden väärinkäytöstä ja depression esiintyvyys oli samaa luokkaa. Varsinainen mielisairaus todettiin olevan vain 6 %:lla. Potilaiden psykososiaalinen toimintataso oli ollut huono jo konsultaatiota edeltäneenä vuotena, mutta psykiatrinen hoitosuhde puuttui konsultaatiohetkellä 64 %:lta tutkituista. Yleissairaala näyttää olevan monille psykiatrisille potilaille hoitoon hakeutumisen kanava. Tulevaisuudessa yleissairaaloiden merkitys psykoosia lievemmistä mielenterveyshäiriöistä kärsivien potilaiden löytämisessä ja hoitoon ohjaamisessa kasvaa.

Heimo Viinamäki Jaana Föhr Juha Haatainen Marja Kesti Paula Ollonen Matti Pitkänen Maija Purhonen Kyösti Väänänen Leo Niskanen Johannes Lehtonen

Suomalaisten kolesterolitaso vuonna 1992: ennakkotiedot FINRISKI 92 -tutkimuksesta

Kansanterveyslaitoksen FINRISKI 92 -tutkimuksen ennakkotiedot osoittavat, että suomalaisten kolesterolitaso on vuodesta 1987 tämän vuoden kevääseen laskenut yli 5 %. Samalla itä- ja länsisuomalaisten kolesteroliarvojen ero on tasoittunut. Sukupuolittain ero on kuitenkin kasvanut, sillä naisten kolesterolitaso on laskenut enemmän kuin miesten.

Pekka Puska Erkki Vartiainen Pekka Jousilahti Heikki J. Korhonen Jaakko Tuomilehto Markku Tamminen Arja Muuttoranta Aulikki Nissinen Pirjo Pietinen Antti Aro Matti Jauhiainen Christian Ehnholm Jussi K. Huttunen

Valtionosuusuudistuksen vaikutukset terveydenhuollossa

Siirtyminen laskennalliseen, suoraan kunnille maksettavaan valtionosuuteen lisää kuntien itsemääräämisoikeutta ja toimivaltaa, mutta korostaa samalla niiden vastuuta terveyden- ja sosiaalihuollon järjestämisessä. Kunnilla on perin erilaiset edellytykset selviytyä valtionosuusuudistuksen niille asettamista vaatimuksista, eikä monikaan kunta ole valmistautunut edessä oleviin suuriin muutoksiin. Kuntien valmiuksia tulisikin tukea sekä koulutuksella, organisatorisin järjestelyin että seurantajärjestelmiä kehittämällä.

Viljo Rissanen Erkki Lehtomäki Eero Hokkanen