Pelkästään oireettoman hyperkolesterolemian perusteella ilman muita riskitekijöitä ei lääkehoidon määräämiseen ainakaan naisille ole syytä, ellei kyseessä ole familiaalinen hyperkolesterolemia tai matala HDL-kolesteroli -oireyhtymä. Riskiryhmille pitäisi määrätä tiukemmat hoitorajat kuin muille, ja lääkehoito tulisi suunnata niihin kuuluviin. Pelkkä kokonaiskolesterolitason määritys ei mittaa riittävästi yksilön sepelvaltimotaudin vaaraa. Tärkeää on selvittää lipidiprofiili, erityisesti HDL-kolesterolin osuus ja triglyseriditaso, sekä kiinnittää huomiota myös muihin riskitekijöihin, kuten tupakointiin, kohonneeseen verenpaineeseen ja ylipainoon. Hoitosuosituksissakin pitäisi ottaa huomioon iän ja sukupuolen vaikutukset lipidiprofiiliin.