Kirurgian määrä kasvussa 65 vuotta täyttäneillä Helsingissä

Yhä enemmän kirurgisia toimenpiteitä tehdään myös ikääntyvälle väestölle, jonka usein on pelätty jäävän syrjään hoidosta. Hoitojaksojen pituus sen sijaan on lyhentynyt entisestään uusien kirurgisten hoitomuotojen sekä aktiivisen varhaiskuntoutuksen ansiosta. Vuosina 1989-94 yli 65-vuotiaille tehtyjen kirurgisten hoitojaksojen määrä lisääntyi Helsingissä noin 40 %. Hoitopäivien lukumäärä väheni samaan aikaan 5 %. Kehitys on samansuuntainen kuin alle 65-vuotiaiden kirurgiassa.

Jari Räsänen, Vesa Perhoniemi

Runsaiden kuukautisten lääkehoitovertailu

Menorragia on tavallinen gynekologinen vaiva: 30-49-vuotiaista naisista jopa 5 % kääntyy vuosittain lääkärinsä puoleen sen vuoksi. Kuukautisvuodon määrän fysiologista säätelyä ei tunneta kovin hyvin, mutta menorragian on ajateltu olevan paikallinen fibrinolyysin häiriö tai prostaglandiiniaineenvaihduntahäiriö. Onkin tunnettua, että fibrinolyysin estäjät ovat tehokkaita runsaiden kuukautisten hoidossa. Sitä sen sijaan ei tiedetä, mikä hoito on paras, fibrinolyysin estäjä (traneksaamihappo), prostaglandiinisynteesin estäjä (mefenaamihappo) vai hemostaatti (etamsylaatti, jota ei ole Suomessa saatavana).

Robert Paul

Lääkärien itsemurhat Suomessa vuosina 1986-1993

Lääkärien itsemurhariski on useissa tutkimuksissa todettu suuremmaksi kuin muiden samassa sosioekonomisessa asemassa olevien. Vuosina 1986-93 Suomessa kaikkiaan 51 lääkäriä, 35 miestä ja 16 naista, teki itsemurhan, ja lääkärien itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurempi kuin muiden ylempien toimihenkilöiden. Tutkimus ei sen sijaan tukenut väitettä siitä, että naislääkärien itsemurhariski olisi suurempi kuin mieslääkärien. Erikoislääkäreistä psykiatreilla, gynekologeilla ja kirurgeilla näytti olevan suurin ja yleislääketieteen erikoislääkäreillä sekä erikoistumattomilla vähäisin itsemurha-alttius joskin aineiston pienuus heikentää tuloksen luotettavuutta.

Sari Lindeman, Esa Läärä, Jorma Hirvonen, Erkki Väisänen, Jouko Lönnqvist

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 1-2/1997 Kommentteja

Sydäninfarktipotilaan riskien arviointi I Sairaalahoidon jälkeinen kuolemanvaara ja sitä ennustavat kliiniset tekijät

Sydäninfarktista toipuneiden kuolleisuus sairaalahoidon jälkeisen vuoden aikana pysyi 80-luvun ajan noin 10 prosentissa ja näyttää nyt 90-luvulla pienentyneen. Noin kolme neljäsosaa näistä kuolemista tapahtuu puolen vuoden kuluessa kotiutumisesta, ja tärkeimmät kuolinsyyt ovat uusi infarkti, sydämen vajaatoiminta ja vakavat rytmihäiriöt. Näille altistavien tekijöiden yksilöllisellä arvioinnilla ja huomioon ottamisella hoidossa voidaan parantaa potilaiden eliniän ennustetta. Riskiä kuvaavista kliinisistä piirteistä tärkeimmät ovat rintakipu, lepoiskemia ja sydämen vajaatoiminta.

Ilkka Tierala, Lauri Toivonen

Hyaluronaattiruiskeet polvi- ja olkanivelsairauksien hoidossa

Hyaluronaatti eli hyaluronihappo on sidekudoksen luonnollinen komponentti. Kemialliselta rakenteeltaan se on haaroittumaton polysakkaridi, joka koostuu suuresta määrästä disakkaridiyksiköitä ((1-4)-D-glukuronihappo-beeta-(1,3)-D-N-asetyyliglukosamiini) (kuvio 1). Siihen ei liity valkuaisaineydintä, joten aine luokitellaan glykosaminoglykaaniksi. Hyaluronaattia on laajalti sidekudosten solunulkoisessa matriksissa, ja sitä on nivel-, silmän kammio- ja lasiaisnesteessä sekä muissa kudoksissa (1).

Antti Heikkilä

Helicobacter pylori ja mahalaukun syöpä - Gordionin solmu aukeaa

Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC:n asiantuntijapaneelin kesäkuussa 1994 tekemä ratkaisu, jolla Helicobacter pylori -infektio määriteltiin mahalaukun syöpää aiheuttavaksi, perustuu lukuisten epidemiologisten ja tapaus-verrokkitutkimusten tuloksiin sekä havaintoihin helikobakteerigastriitin luonnollisesta kulusta. Kuitenkin vasta interventiotutkimukset varmistavat helikobakteerihypoteesin lopullisesti. Helikobakteerin häätöhoidosta onkin odotettavissa tutkimustuloksia muutaman vuoden kuluessa. Mahalaukun syövän patogeneesi on joka tapauksessa monitekijäinen, vaikka helikobakteeri-infektio varmistuisikin sille altistavan tapahtumaketjun avaimeksi.

Pentti Sipponen, Harri Vainio

Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito

Syömishäiriöt (anoreksia ja bulimia) ovat pääasiassa nuorten tyttöjen sairauksia. Suomessa anoreksian esiintyvyys on arviolta 0,5-1,0 %. Bulimia on selvästi yleisempi, sen esiintyvyys on 2-3 %:n tasolla. Anoreksiaan sairastutaan yleensä jo alle 18 vuoden iässä, bulimiaan myöhemmin. Taudinkulku on molemmissa sairauksissa vaihteleva ja yksilöllinen. Joillakin häiriö voi kestää vuoden verran, toisilla tauti pysyy vuosikausia. Huonoon ennusteeseen liittyviä seikkoja ovat myöhäinen sairastumisikä, sairauden pitkä kesto, lapsuudenaikaiset psyykkiset häiriöt, persoonallisuushäiriöt ja huonot perhesuhteet. Monella syömishäiriöisellä on myös muita psyykkisiä ongelmia kuten masennusta, pelkotiloja ja pakkoajatuksia. Häiriöiden varhaisen toteamisen ja ensihoidon kannalta etulinjassa ovat yleislääkärit ja muut perusterveydenhuollon työntekijät.

Simo Saarijärvi, Tatjana Aaljoki

Sairaus ja lentomatka

Toista miljardia matkustajaa lentää vuosittain reittilentokoneilla, ja heistä viidenneksen arvioidaan olevan useamman tunnin mittaisella liike- tai lomalentomatkalla. Tällöin matkustaja siirtyy jokapäiväisestä elinympäristöstään usein sosiaalisesti ja kulttuuriltaan erilaiseen ympäristöön. Osa matkustajista on jo matkaan lähtiessään tilapäisesti tai pysyvästi sairaita, vajaakykyisiä tai vaikkapa vain korkean iän rasittamia. Monasti matkanteko lentäen on heille ainoa tapa päästä siirtymään maanosasta toiseen. Nykyaikainen matkustajalentokone tarjoaakin sellaiset olosuhteet ettei sairaus yleensä ole esteenä matkustamiselle.

Pekka J. Oksanen

Kipulääkkeiden käyttö ensihoidossa

Moni ensihoitoa tarvitseva potilas kärsii kivuista ja vaatii siten tehokasta kipulääkitystä jo sairaankuljetuksen aikana. Lainsäädännön mukaan lääkkeitä saa antaa ainoastaan terveydenhuollon koulutuksen saanut henkilö. Kuitenkin sairaankuljettajana toimii usein joku muu, esim. palomies-sairaankuljettaja. Terveyskeskuksille suunnatussa kyselyssä ilmeni, että ohjeet lääkkeiden käyttöaiheista ja oikeus antaa lääkkeitä vaihtelevat paljon eri kunnissa. Nykyiseen käytäntöön kaivataan vastuukysymyksiä selkiyttäviä ohjeita, sillä tällä hetkellä ensihoitojärjestelmän tehokkuus on useissa terveyskeskuksissa sairaankuljetuksesta vastaavan lääkärin kiinnostuksen varassa.

Leena Mildh, Janne Reitala, Ari Kinnunen, Olli Kirvelä

Onko vanhusten päiväsairaalahoidosta hyötyä?

Keskustelu vanhusten avohoidosta ja laitoshoidosta toistensa vaihtoehtoina aaltoilee eri aikoina. Tällä hetkellä puhutaan voimakkaasti avohoidon inhimillisyyden puolesta. Taustalla on pyrkimys purkaa kallista laitoshoitoa erilaista avohoitoa tehostamalla, ja hoitaa huonokuntoisetkin vanhukset mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan yhteiskunnan kannalta mahdollisimman edullisesti. Satunnaistetut, kontrolloidut tutkimukset eivät ole kuitenkaan osoittaneet avohoidon voivan korvata laitoshoitoa tilanteessa, jossa palveluja käyttävät pääsevät itse valitsemaan hoitomuodon (1). Tehostettu avohoito pikemminkin nostaa vanhustenhuollon kokonaiskustannuksia kuin vähentää niitä.

Kaisu Pitkälä

Riittääkö erikoislääkärikoulutuksen laatu - lääkärien mielipiteet erikoistumisesta

Suomalaista erikoislääkärikoulutusta on pidetty korkealaatuisena. Hyvin koulutettua suomalaista lääkäriä ja erikoislääkäriä on totuttu arvostamaan suomalaisen terveydenhuollon kulmakivenä. Onko todella näin? Seuraavassa artikkelissa tarkastellaan nuorten lääkärien käsityksiä omasta erikoistumisestaan. Tulokset perustuvat laajaan Lääkäri 93 -tutkimukseen.

Hannu Halila, Kari Mattila, Esko Kumpusalo, Irma Virjo, Liisa Neittaanmäki, Santero Kujala, Riitta Luhtala, Harri Hyppölä, Mauri Isokoski

STM määritteli terveydenhuollon suuntaviivat: Peruspilareina tasa-arvo, verorahoitteisuus ja kuntien järjestämisvastuu

Suomessa on tarkoitus tulevaisuudessakin taata julkisin varoin tuotetut terveydenhuoltopalvelut yhdenvertaisesti kaikille. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut lähivuosien terveyspolitiikalle suuntaviivat, jotka korostavat terveydenhuollon rakenteellista tehostamista, asiakkaan aseman vahvistamista ja kuntien vastuuta. Terveydenhuollon suuntaviivat -asiakirja kokoaa lähivuosien terveyspoliittista keskustelua ja esittää ministeriön näkemykset peruslinjoista tilanteessa, jossa terveydenhuollon toimintaympäristössä ja painotuksissa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Seuraavassa esitetään tiivistelmä asiakirjan ydinkohdista.

Haimasyövän ennustetekijät

Vuosittain Suomessa todetaan noin 700 uutta haimasyöpää. Ennuste on yleisesti ottaen erittäin huono, ja alle 20 prosenttia potilaista on elossa vuosi toteamishetken jälkeen. Kokonaisviisivuotis elonjäämisosuus on 1-2 prosenttia ja se on yksi alhaisimmista, kun otetaan huomioon kaikki eri syöpämuodot. Tällä hetkellä tärkeimpiä ennustetekijöitä ovat taudin levinneisyysaste ja kudostyyppi. Ennuste voi kuitenkin vaihdella potilaiden välillä samasta levinneisyysasteesta huolimatta. Tämä voisi johtua levinneisyysasteen määrittämisen puutteellisuudesta tai biologisista eroista tuumoreiden välillä. Viime vuosina uusien tuumoribiologisten tekijöiden on todettu parantavan ennusteen arviointia useassa syöpämuodossa, mutta niitä ei ole tutkittu riittävästi haimasyövän suhteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa haimasyövän uusia ennustetekijöitä, jotka auttaisivat taudinkulun ennustamisessa ja hoidon suunnittelussa.

Johan Lundin

Mahasyövän ennuste

Mahasyöpä on maailmanlaajuisesti yksi tavallisimmista kuolemaan johtavista syövistä, vaikka esiintyvyys onkin vähenemässä länsimaissa. Mahalaukun varhaissyöpä voidaan menestyksellisesti hoitaa kirurgisesti, mutta pidemmälle edenneen mahasyövän ennuste on huono. Ennuste voi kuitenkin vaihdella samassa levinneisyysasteessa olevien kasvainten välillä eli kasvainten biologinen käyttäytyminen vaihtelee. Väitöskirjan tavoitteena oli kartoittaa eräiden tuumoribiologiaan liittyvien seikkojen merkitystä ennusteeseen.

Mikael Victorzon

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030