Ehkäisytablettien käyttö Suomessa 1990-luvulla

Nykyaikaisten ehkäisymenetelmien aikakaudella suomalaisten ehkäisytavat ovat poikenneet muista Pohjoismaista. Suomalaiset luottivat 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alkuvuosina kierukkaan, kun muualla suosittiin enemmän ehkäisytabletteja (1). Hormonaalinen ehkäisy alkoi Suomessa yleistyä vasta 1970-luvun lopusta lähtien, mutta vielä kymmenen vuotta myöhemminkin sen suosio oli meillä vähäisempi kuin monissa muissa Pohjois- ja Länsi-Euroopan maissa (2).

Yli 35-vuotiaiden - tupakoivien osalta yli 30-vuotiaiden - ehkäisytablettien käyttöön on meillä suhtauduttu varoen (3), ja ilmeisesti sen vuoksi käyttökin on ollut näissä ikäryhmissä vähäistä. Yli 35-vuotiailla ehkäisytablettien käyttö on alkanut lisääntyä vasta 1980-luvun puolivälistä lähtien (4), mikä johtuu ilmeisesti osin siitä, että tämä sukupolvi on jo nuoresta pitäen tottunut ehkäisytablettien käyttöön ja saanut siitä hyviä kokemuksia. Toisaalta markkinoille on tullut myös entistä vähähormonisempia pillereitä ja erityisesti keski-ikäisille naisille tarkoitettuja valmisteita.

Ehkäisytablettien käytön terveysriskeistä on aika ajoin käyty keskustelua sekä tiedotusvälineissä että tieteellisissä piireissä koko niiden runsaan kolmenkymmenen vuoden historian ajan. Tuorein ehkäisytabletteja koskenut kohu alkoi lokakuussa 1995. Tuolloin ns. kolmannen polven ehkäisytablettien kerrottiin suurentavan laskimotukoksen riskin kaksinkertaiseksi verrattuna toisen polven valmisteisiin (5,6).

Ongelmaksi muodostui se, että kohu-uutinen julkaistiin tiedotusvälineissä ennen kuin tutkimustulokset oli raportoitu tieteellisessä lehdistössä. Alkuperäisartikkeleita jouduttiin odottamaan peräti kaksi kuukautta. Asiallisen tiedon puuttuminen vaikeutti terveydenhuollon ammattilaisten vastaamista naisten huolestuneisiin tiedusteluihin, ja paniikkireaktiona monet naiset keskeyttivät ehkäisytablettien käytön. Selvä lasku ehkäisytablettien myynnissä ja käytössä on raportoitu ainakin Englannista ja Norjasta (7,8,9). Englannissa alkaneiden raskauksien ja aborttien määrä kasvoi vuoden 1996 alkupuolella merkitsevästi (8), samoin Ruotsissa aborttikäyrä kääntyi nousuun (10). Norjassa alle 25-vuotiaiden naisten abortit lisääntyivät 36 % vuoden 1996 ensimmäisen neljänneksen aikana (7).

Suomen lääketilaston mukaan ehkäisytablettien myynti oli suurimmillaan vuonna 1990. Vuonna 1996 myynti oli hiukan vähäisempää kuin vuosina 1995 ja 1997, mutta vastaavaa vaihtelua on esiintynyt aiemminkin 1990-luvulla (11). Väestöpohjaista tutkimustietoa ehkäisytablettien käytöstä viime vuosina on julkaistu vain nuorista: Turun ja Keski-Suomen peruskoululaiset käyttivät ehkäisytabletteja samassa määrin puoli vuotta ennen pillerikohua ja puoli vuotta kohun jälkeen (12). Vuoden 1996 alussa nuorten abortteja ei ollut koko maassa enempää kuin vastaavana ajankohtana kahtena edellisenä vuonna (12).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata eri-ikäisten suomalaisnaisten ehkäisytablettien käyttöä 1990-luvulla. Erityisen huomion kohteena on lokakuun 1995 ehkäisypillerikohun jälkeinen aika. Vertailun vuoksi esitämme myös 1980-luvulta tietoja, joita ei ole aiemmin julkaistu kotimaisissa lehdissä.

AINEISTOT JA MENETELMÄT

Nuorten terveystapatutkimus

Nuorten terveystapatutkimuksen aineisto on kerätty postikyselynä vuodesta 1977 alkaen kahden vuoden välein aina helmi-maaliskuussa (13). Otokseen kuuluivat tiettyinä heinäkuun päivinä (joinakin vuosina myös kesä- ja elokuussa) syntyneet nuoret, jotka olivat täyttäneet 12, 14, 16 ja 18 vuotta edellisenä kesänä. Tässä tutkimuksessa käytetty 14-, 16- ja 18-vuotiaiden tyttöjen aineisto vastausprosentteineen on esitetty taulukossa 1.

Ehkäisytablettien käyttöä on kysytty vuodesta 1981 alkaen samalla kysymyksellä: Käytätkö tällä hetkellä ehkäisypillereitä? Vastausvaihtoehdot olivat ei ja kyllä.

Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimus

Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymistä on seurattu vuodesta 1978 lähtien Kansanterveyslaitoksen postikyselyllä, jonka otokseen on vuosittain poimittu satunnaisotoksella 15-64-vuotiaasta väestöstä noin 5 000 henkilöä (14). Tämän tutkimuksen aineiston muodostivat 20-44-vuotiaat naiset, joiden lukumäärät ja vastausprosentit on esitetty taulukossa 1.

Otokseen valituille on huhti-toukokuussa lähetetty kyselylomake, jonka keskeiset kysymykset ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen. Ehkäisytablettien käyttöä on tiedusteltu lääkkeiden käyttöä yleisesti kartoittavan kysymyksen sisällä muodossa: Oletteko viimeksi kuluneen viikon (7 pv) aikana käyttänyt mitään tabletteja, pulvereita tai muita lääkkeitä? Kysymystä on seurannut lista, josta vastaajan on odotettu rengastavan käyttämänsä lääkeaineet.

Koska vuosittaiset otoskoot olivat suhteellisen pieniä (5-vuotisikäryhmän koko 182-375), laskettiin pitkäaikaistrendejä varten ehkäisytabletteja käyttäneiden osuuden keskiarvo 5-vuotisikäryhmistä neljältä perättäiseltä vuodelta. Ikävakioidut tulokset 20-44-vuotiaille on laskettu suoralla vakioinnilla käyttäen vakioväestönä vuoden 1997 naisväestöä. Nuorten terveystapatutkimuksen 16- ja 18-vuotiaiden ikä on vakioitu olettamalla molempien ikäryhmien koko yhtä suureksi.

TULOKSET

Aikuisväestössä ehkäisytablettien käyttö on lisääntynyt tasaisesti 1970-luvulta lähtien, ja nousu on nähtävissä kaikissa 5-vuotisikäryhmissä 20 ja 39 ikävuoden välillä (kuvio 1). Nuorten (16-18-vuotiaiden) ehkäisytablettien käyttö sen sijaan on ollut lievässä laskusuunnassa vuodesta 1991 lähtien.

20-24-vuotiaiden ikäryhmässä näkyi pieni väheneminen ehkäisytablettien käytössä vuoden 1995 kohdalla, mutta sen jälkeen käyttäjien osuus on kasvanut pari prosenttiyksikköä suuremmaksi kuin se oli ennen vuotta 1995 (taulukko 2). 25-29-vuotiailla ja 30-34-vuotiailla ei pillerikohun vaikutukseksi tulkittavaa muutosta havaittu, vaan päinvastoin käyttäjien osuudet olivat suurimmillaan vuonna 1996. 40-44-vuotiaiden naisten ehkäisytablettien käyttö on ollut vähäistä (2-3 %) aina vuoteen 1994 saakka, jolloin käyttäjien osuus kasvoi 9 %:iin. Sekä 35-39-vuotiaiden että 40-44-vuotiaiden ikäryhmissä käyttö on parina viime vuonna ollut vähäisempää kuin ennen pillerikohua 1995 (taulukko 2). Missään 5-vuotisikäryhmissä eivät vaihtelut vuosina 1993-97 olleet tilastollisesti merkitseviä.

Nuorilla iän mukainen tarkastelu osoittaa, että ehkäisytablettien käyttö väheni 1990-luvulla vain 18-vuotiaiden ikäryhmässä (taulukko 3). Pillerikohun vaikutukseksi tulkittavaa muutosta vuosien 1995 ja 1997 välillä ei havaittu. Ehkäisytablettien käyttäjien osuus 16-vuotiaista on pysynyt viime vuosina 17 %:ssa, 14-vuotiaista 1-2 % :ssa.

POHDINTA

Vuoden 1995 lokakuussa julkistetut uutiset ehkäisytablettien laskimotromboosin riskiä lisäävästä vaikutuksesta eivät aiheuttaneet Suomessa dramaattisia muutoksia ehkäisytablettien käytössä. Pysyvämpi väheneminen näkyy vain yli 35-vuotiaiden ikäryhmissä, joissa käyttö muutenkin on melko vähäistä. Yleisimmin ehkäisytabletteja käyttävässä 20-24-vuotiaiden ikäryhmässä näkyi käyttäjien osuudessa pieni vähenemä vuonna 1996, mutta se korjaantui jo seuraavana vuonna. Norjassa ja Englannissakin on raportoitu juuri tämänikäisten naisten reagoineen uutiskohuun voimakkaimmin (7,8). Toisaalta Englannista on raportoitu, että puoli vuotta kohun jälkeen ehkäisytablettien käyttö oli palautunut määrällisesti ennalleen, joskin kirjoitettujen reseptien jakauma oli muuttunut: kolmannen polven valmisteista oli palattu takaisin toisen polven valmisteisiin (15).

Suomalaisten naisten vähäinen reagointi ehkäisypillerikohuun johtunee osaksi tiedottamisen eroista. Lokakuun 1995 uutinen ehkäisytablettien laskimotromboosin riskiä lisäävästä vaikutuksesta julkistettiin meilläkin näkyvästi, mutta esimerkiksi englantilaisiin, saksalaisiin ja ruotsalaisiin tiedotusvälineisiin verrattuna maltillisesti. Suomalaiset asiantuntijat olivat meillä mukana uutisoinnissa alusta asti. Pienessä homogeenisessa maassa, jossa naisten koulutustaso on korkea ja jossa seurataan aktiivisesti tiedotusvälineitä, asiallinen uutisointi todennäköisesti tavoittaa yleisönsä hyvin.

Tiedottamisessa ei Suomessa syntynyt samanlaista ristiriitaa asiantuntijoiden ja tiedotusvälineiden välille kuin esimerkiksi Norjassa on kerrottu tapahtuneen (7). Norjassa ristiriita aiheutti luottamuspulan, ja monet naiset lopettivat vuoden 1995 lopulla ehkäisytablettien käytön kokonaan. Ainoan markkinoilla olleen kolmannen polven valmisteen myynti väheni 70 % parissa kuukaudessa (7). Ehkäisytablettien vaaroja korostavat kohu-uutiset seuraamuksineen ovat herättäneetkin keskustelua niin tutkijoiden kuin julkisen sanan vastuusta (16).

Verrattaessa eri maissa ilmenneitä reaktioita pillerikohuun on syytä muistaa perhesuunnittelun palvelujärjestelmien erot. Suomalaisessa ehkäisyneuvolatyössä ovat lääkärit aktiivisesti mukana, kun taas esimerkiksi Ruotsissa ehkäisyneuvonta on kätilöiden ylläpitämää toimintaa ja lääkärin rooli on hyvin vähäinen. Kohu-uutisen jälkeisessä kriisitilanteessa lääkäreillä oli ehkä paremmat valmiudet arvioida uutisen merkitystä, antaa asiatietoa tilanteesta ja rauhoittaa asiakkaita. Paniikinomaisia ehkäisytablettien käytön keskeytyksiä on ollut Suomessa ehkä sen vuoksi vähemmän kuin monissa muissa maissa.

Pitkäaikaisia kehityssuuntia tarkasteltaessa kysymyksiä herättää ehkäisytablettien käytön vähenevä suuntaus nuorissa ikäluokissa 1990-luvulla. Käänne ilmeni jo 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, mutta asia ei ole herättänyt erityisesti huomiota siksi, että nuorten raskaudet ja abortit vähenivät jyrkästi vielä senkin jälkeen vuoteen 1994 saakka, syynä ehkä jälkiehkäisyn käytön yleistyminen nuorten keskuudessa (17). Aborttien määrä näyttää nyt kuitenkin kääntyneen kasvusuuntaan: vuonna 1996 nuorten abortteja oli 1 534 (9,6 tuhatta 15-19-vuotiasta tyttöä kohti), kun niitä vuonna 1994 oli 1 461 (9,0 tuhatta 15-19-vuotiasta tyttöä kohti) (18). Olisiko vähenemässä oleva ehkäisytablettien käyttö sittenkin yksi tähän vaikuttava tekijä? Pillerikohun syyksi kehitystä ei kuitenkaan voida laskea, sillä kehityksen suunta oli muuttunut jo vuosia aiemmin.

Minkä vuoksi ehkäisytablettien suosio nuorten keskuudessa on vähentynyt? Yksi selitys voisi olla pillereiden kalleus. Lamavuosien aikana ehkäisytabletit alkoivat tuntua ehkä liian kalliilta suhteessa nuorten väheneviin käyttövaroihin, etenkin kun niiden hinta absoluuttisestikin kallistui äkisti noin kolmanneksella vuonna 1994 (19). Syynä voivat olla myös terveydenhuollon palvelujärjestelmän muutokset, kuten väestövastuuseen siirtyminen ja laman aiheuttamat leikkaukset palvelujen tarjonnassa ja ehkäisyvälineiden jakelussa. Kouluterveydenhuolto on tärkeä linkki nuorten ehkäisyasiakkaiden ja perhesuunnitteluneuvoloiden välillä, ja sen palveluja on monissa kunnissa leikattu 1990-luvun alkuvuosina (20). Kaikki nämä tekijät ovat saattaneet vaikeuttaa nuorison ehkäisyvälineiden hankkimista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalaiset ovat selvinneet vuoden 1995 pillerikohusta vähäisin seuraamuksin moniin muihin maihin verrattuna. Ehkäisytablettien käyttö on nuorten keskuudessa kuitenkin vähenemässä samanaikaisesti, kun aborttien määrä on kääntynyt nousuun. Syitä näihin muutoksiin on etsittävä silti muualtakin kuin ehkäisytablettien jälleen uuden kolauksen kokeneesta maineesta.