Professori Arno Hollmén teki mittavan elämäntyön Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Lääkäriksi Arno valmistui Turun yliopistosta 1956, anestesiologian erikoislääkäriksi 1961, väitteli 1968 Helsingin yliopistossa ja nimitettiin Oulun yliopiston anestesiologian professoriksi 1974.

Ennen Oulua Arno työskenteli Kuopion keskussairaalan anestesiaylilääkärinä 1963–65. Obstetrisen analgesian uranuurtajana hän antoi 1964 Suomen ensimmäisen epiduraalipuudutuksen synnytyskivun lievitykseen Ulla-vaimolleen. Vuoden 1965 alussa Arno perusti maamme ensimmäisen aikuisten teho-osaston Kuopion keskussairaalaan.

Oulun lääninsairaalassa Arno toimi aluksi ylilääkärin virassa ilman anestesiaosastoa. Arnon esityksestä anestesiaklinikasta rakentui uudessa yliopistollisessa sairaalassa 1972 lähtien koko sairaalaa palveleva yksikkö. Samana vuonna perustettiin anestesiologian professorin virka.

Pohjois-Suomen anestesiologien yhteistyön syventämiseksi Arno perusti 1970 vuosittaiset Arktiset Anestesiologit-koulutustilaisuuden. Anestesiaylilääkäreiden valtakunnalliset kokoukset hän käynnisti 1978 ja niitä järjestettiin vuosittain Oulussa yli 40 kertaa. Pohjoismaisen Anestesiologiyhdistyksen presidenttinä Arno toimi 1973–75 ja Suomen Anestesiologiyhdistyksen puheenjohtajana 1974–76. Hän on yhdistyksen kunniajäsen.

Arnon aloitteesta Oulun anestesiaklinikka kehitti yhdessä puolustusvoimien kanssa ensihoitomenetelmiä kylmissä olosuhteissa. Sotilasarvoltaan hän oli lääkintäyliluutnantti.

Kansainvälisesti merkittävimmät tulokset Arnon tutkimusryhmä saavutti obstetrisen anestesian ja analgesian alalla. Tutkimuksista syntyi yli 50 julkaisua kansainvälisissä sarjoissa ja kahdeksan väitöskirjaa.

Arnon uraa leimasi vahva kansainvälisyys. Hän toimi vierailevan professorina Stanfordin yliopistossa Palo Altossa 1969–70 ja UCLA:ssa Los Angelesissa 1977–78, Columbian yliopistossa 1983, 1985 sekä Teksasin yliopistossa 1985–86.

Arno oli ajaton herrasmies, joka kohtasi ihmiset arvostavasti. Vastapainoa sairaalatyölle hän löysi luonnosta. Hän nautti vaeltamisesta metsän hiljaisuudessa, hiihdosta ja koripallosta.

Arnoa jäivät kaipaamaan lapset perheineen, sukulaiset, ystävät ja entiset työtoverit.