Omalääkäritoiminnan tavoitteet ja voimavarat

Omalääkäritoiminnan tavoitteet on kirjattu sosiaali- ja terveysministeriön omalääkärikokeilussa seuraavasti: parantaa hoitoon pääsyä ja jatkuvuutta, parantaa palvelujen laatua, lisätä väestön tyytyväisyyttä, kehittää lääkärin työn sisältöä ja lisätä palvelujen tuottavuutta ja tehokkuutta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt pohdinta tarvittavista resursseista ja toiminnan organisoinnin vaihtoehdoista. Tässä artikkelissa tarkastelemme toisaalta niitä keinoja, joilla omalääkäripalveluun kohdistuvaan kysyntään voidaan vaikuttaa, ja toisaalta toiminnan tuloksia eri tunnuslukujen valossa. Vertailemme myöskin eri kokoisten ja eri ikärakenteista koostuvien vastuuväestöjen vaikutusta toimintaan Tampereella.

Erkki Lehtomäki, Timo Pitkäjärvi

Minkälainen poliklinikkapotilas osallistuu tupakasta vieroitukseen? Kokemuksia tupakkaklinikan toiminnasta

Sairaalan poliklinikalla käyvät tupakoivat potilaat ovat kiinnostuneita tupakasta vieroituksesta, mikäli heille annetaan tilaisuus osallistua joko yksilölliseen tai ryhmämuotoiseen vieroitukseen. Vieroitukseen osallistuvat ovat vieroittajan kannalta kovin haasteellisia potilaita. Heidän nikotiiniriippuvuutensa on voimakas ja heidän päivittäin polttamiensa savukkeiden määrä on suuri. Useimmat ovat jo aiemmin yrittäneet lopettamista. Lääkäri voi parhaiten motivoida potilaitaan kertomalla tupakoinnin ja lopettamisen vaikutuksesta potilaan oireisiin tai sairauteen.

Sirkku Vilkman, Arvid Nyberg, Camilla Skand-Kvarnström, Tuija Poussa

Päijät-Hämeessä tutkitaan erikoissairaanhoidon vaikuttavuutta Jonottaminen ei aina heikennä elämänlaatua

Jonottaminen ei välttämättä heikennä potilaan elämänlaatua. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä tehdyn tutkimuksen välitulosten mukaan yhdenkään tutkitun potilasryhmän elämänlaatu ei heikentynyt jonotusaikana. Alaraajojen verisuonikirurgiseen toimenpiteeseen jonottavien potilaiden elämänlaatu oli jopa tilastollisesti merkitsevästi parempi jonotuksen jälkeen kuin silloin, kun nämä potilaat asetettiin jonoon.

Suvi Sariola

BioCity Turussa tehdään tutkimusta yli tiedekunta- ja yliopistorajojen

Turun BioCityn lähtökohtana on toiminta- ja tutkimuskeskeisyys. BioCityssä ovat mukana Turun yliopisto, Åbo Akademi ja teollisuus. Tärkeänä pidetään tutkimuksista saadun tiedon siirtämistä teollisiksi hankkeiksi. BioCityn organisaatiossa on haluttu välttää turhaa byrokratiaa, ja tutkimushankkeisiin osallistuu tutkijoita laaja-alaisesti yli tiedekunta- ja yliopistorajojen. Turussa rohkaistaan nuoria tutkijoita mukaan tutkimuksiin, ja suuri haaste tulee olemaan lahjakkaiden ja motivoituneiden tutkijoiden rekrytoiminen. Turun BioCity ja sen yhteydessä toimiva Biotekniikan keskus ovat synnyttäneet ympärilleen runsaasti erilaisia biotekniikkaa hyödyntäviä yrityksiä.

Tuomo Saarikko

Murtumien hoito liukenevilla ruuveilla ja sauvoilla

Luunmurtumien leikkaushoidossa käytetyt metalliset kiinnitysvälineet joudutaan myöhemmin toisessa leikkauksessa poistamaan, mikäli niistä aiheutuu elimistölle haittaa. Poistoleikkauksien välttämiseksi on kehitetty elimistössä liukenevia kiinnitysvälineitä, joiden käyttömahdollisuuksia ihmisten murtumissa on tutkittu vuodesta 1984 lähtien. Nykyisin nämä polyglykolidista (PGA) tai poly-L-laktidista (PLLA) tehdyt kiinnitysvälineet ovat rutiinikäytössä yksinkertaisimpien murtumien hoidossa. Viidessä osatyössä selvitettiin eräiden eri tavoin vaativien murtumien hoitomahdollisuuksia liukenevilla ruuveilla ja sauvoilla.

Jyrki Kankare

Tenaskiini-C:n kertyminen keuhkoihin ja pleuraan erityyppisissä fibrotisoivissa sairauksissa

Keuhkon ja keuhkopussin eli pleuran fibrotisoivat sidekudossairaudet voivat johtua useista eri syistä; usein taudin aiheuttajaa ei tunneta. Näille sairauksille on tyypillistä ekstrasellulaarimatriksin proteiinien lisääntynyt kertyminen ja uudelleen järjestäytyminen. Tuntemattomasta syystä kehittyvässä ns. tavallisessa interstitiellipneumoniassa (usual interstitial pneumonia, UIP) fibroosiprosessi etenee johtaen kuolemaan 3-5 vuodessa.

Riitta Kaarteenaho-Wiik

Lyhyesti: Tomaattipica

Hieman myyttisen pica-oireiston sanotaan olevan tunnusomaista raudanpuuteanemiassa. 66-vuotias nainen rupesi syyttä suotta popsimaan vajaan kilon tomaatteja päivässä. Hänelle oli kehittynyt vuotoanemia hänen nautittuaan tulehduskipulääkkeitä artroosiin. Hemoglobiiniarvo oli 53 g/l, anemia korjattiin punasolusiirroin ja rautasubstituutioin - ja johan tomaatinnälkä hävisi. Pica-oireen ja sen häviämisen arveltiin olevan patognomonista raudanpuutteelle ja sen häviämiselle. Kliinikkoja kehotetaan jälleen kerran valppauteen kaikenlaisten ihmeellisten inhimillisten käyttäytymisten varalta. Takana voi vaania sairaus...

Robert Paul

Lyhyesti: Alloiokokki korvassa

DNA:n monistus ja emäsjärjestyksen analyysi vie meidät taas tuntemattoman rajalle. Pitkittynyt otiitti, ehkei ihan vielä liimakorva, oli tällä kertaa brittitutkijoiden kohteena. Niistähän on vaikea saada viljelyssä mitään bakteeria kasvamaan. Nyt monistettiin ribosomaalista DNA:ta, jonka avulla bakteereita voi tunnistaa vertailemalla saatua emäsjärjestystä geenipankin valikoimiin. Potilaita oli peräti 12. Monesta löytyi DNA:ta useammasta, yleensä eksoottisesta, bakteerista. Alloiococcus otitis oli kuitenkin voittaja. Sitä oli puolella potilaista. Tuskinpa moni meikäläistä bakteriologeista, kliinikoista puhumattakaan, on tutustunut moiseen elävään. Epäselväksi jää, olisiko siihen edes syytä tutustua.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Anafylaksiaa valkosipulista

Hyvästä maustaan huolimatta valkosipuli voi aiheuttaa paitsi epämiellyttäviä aistimuksia seuralaisille myös anafylaksiaa itse nautiskelijalle. Sen atooppista dermatiittia ja astmaakin joskus aikaansaava vaikutushan on tunnettu. Espanjalaiset kuvaavat tapauksen, missä nuoren kypsymättömän (ydin ei vielä kunnolla kehittynyt) valkosipulin nauttiminen aiheutti selvän anafylaksian 23-vuotiaalle atoopikkonaiselle, joka oli aiemminkin saanut angioödeemakohtauksia.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Sydän- ja verisuonitauti Q-kuumeen muistona?

Sydän- ja verisuonitauteihin liitettyjen mikrobien lista kasvoi taas, kun Sveitsistä julkaistiin kohorttitutkimus Q-kuumeen myöhäisvaikutuksista. Q-kuume on riketsioihin kuuluvan bakteerin, Coxiella burnetiin aiheuttama infektio. Vuonna 1983 bakteeri aiheutti laajan epidemian alppilaakson kylissä. Parintuhannen ihmisen 12-vuotisen seurannan jälkeen todettiin Q-kuume-epidemiassa sairastuneilla noin kaksinkertainen kuolleisuus aivoinsulttiin tai koronaaritautiin. Mekanismien pohdinnat tuovat mieleen klamydiatutkimukset.

Heikki Arvilommi

Menetelmä vastasyntyneen hypoksisen aivovaurion ennakoimiseksi

Perinataalinen ja erityisesti synnytykseen liittyvä hapenpuute aiheuttaa osalle lapsista hypoksis-iskeemisen enkefalopatian, jonka kliiniset oireet vaihtelevat lievästä lihasärtyvyydestä vaikeisiin tajunnan tason muutoksiin ja kouristuksiin. Läheskään kaikille hypoksisena syntyneille lapsille ei kuitenkaan tätä ongelmaa kehity. Enkefalopatian kliiniset löydökset eivät yleensä näy heti, vaan tilanne ilmenee ja selkeytyy vasta muutamien päivien kuluessa synnytyksestä, joskus huomattavasti myöhemmin. Hypoksis-iskeemisen enkefalopatian riskiä on yritetty mitata erilaisilla hermokudoksen tuhoa mittaavilla biokemiallisilla veri- ja likvortutkimuksilla, aivojen kuvantamiskeinoin ja EEG:n avulla, mutta osuvuus on ollut huono. Tilanne olisi kuitenkin hyvä ennakoida ennen oireiden ilmaantumista, erityisesti koska nykyään kehitetään biokemiallisia ja biofysikaalisia neuroprotektiivisia hoitoja, jotka olisi hyvä saada vaikuttamaan ennen kuin neuronituho ehtii kehittyä lopulliseksi.

Pertti Kirkinen

Kabergoliini on hyvin siedetty ja tehokas lääke hyperprolaktinemiaan

Bromokriptiiniä on käytetty yli 20 vuoden ajan hyperprolaktinemian peruslääkkeenä. Noin 20 % potilaista ei kuitenkaan huimauksen, pahoinvoinnin tai muiden sivuvaikutusten takia siedä tätä hoitoa tai on sille resistentti. Toisella dopamiiniagonistilla kabergoliinilla on pidempi puoliintumisaika, ja kliinisiä vertailuja sen käyttökelpoisuudesta bromokriptiiniin verrattuna on tehty muutamien vuosien ajan.

Pertti Kirkinen

TNF2-geeni kohtalona septisessä sokissa

Kuolleisuus septiseen sokkiin on edelleenkin suuri, jopa yli 50 %, moderneista hoidoista huolimatta. Sokin patofysiologiassa näyttää sytokiini (tuumorinekroositekijä) TNF-alfa olevan keskeinen peluri ainakin koe-eläinmalleissa. Ihmisillä tähän sytokiiniin liittyy polymorfismi eli perinnöllinen vaihtelu. Noin joka viides on perinyt TNF2-tyypin promoottorigeenin, jonka vaikutuksesta TNF-alfa:n tuotanto on lisääntynyt.

Heikki Arvilommi

Eristämisen problematiikka pitkäaikaissairaiden hoidossa

Pyrkimys vähentää eristämistä psykiatrisessa hoidossa edellyttää nykyistä perusteellisempaa tietoa eristämiseen johtaneista kriittisistä tilanteista ja vuorovaikutuksesta niiden aikana. Juurikkaniemen sairaalassa analysoitiin suljetun osaston potilaiden eristämissyyt vuoden ajalta. Eristämistä edeltäneiden tilanteiden havaittiin poikkeavan toisistaan selvästi, ja eristämisen syyt jaettiin kahdeksaan tyyppiin. Eristämisten vähentäminen edellyttää vaihtoehtoisia toimintamalleja kriittisissä tilanteissa. Sellaisina on kokeiltu esimerkiksi intensiivihoitoa ja turvayhteisöjä. Eristämistapausten moninaisuus osoittaa, että vaihtoehtoisiin toimintatapoihinkin on syytä etsiä täsmävaihtoehtoja. Vaihtoehtoisten ratkaisumallien etsimistä tukee se, että eristämistapaukset keskittyvät harvoille potilaille.

Liisa Groth, Jukka Honka, Ilkka Konttinen, Raimo Konttinen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 26/1999 Kommentteja

Antaako yliopisto valmiudet ensihoidon hallintaan hätätilanteessa?

Lääketieteen yliopisto-opetus ei Suomessa anna riittäviä valmiuksia käytännön ensihoitotoimenpiteisiin, sillä harjoittelumahdollisuuksia on liian vähän. Näin arvioivat aivan opintojensa loppuvaiheessa olevat lääketieteen opiskelijat. Opiskelijoille tehdyn kyselytutkimuksen tekijöiden mielestä maan kaikissa yliopistoissa pitäisi tehostaa ensihoidon opetusta ja lisätä varsinkin ohjattua käytännön harjoittelua. Minkälaista osaamisen tasoa voidaan edellyttää lääkäriltä, joka työn ulkopuolella joutuu yllättäen hoitamaan kriittisessä tilassa olevaa potilasta, he kysyvät.

Timo Jama, Matti A.K. Mattila

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 26/1999 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030