Psykiatrinen hoitojärjestelmä 1990-luvulla

Suomen psykiatrisessa palvelujärjestelmässä tapahtui 1990-luvulla merkittäviä muutoksia. Psykiatrinen ja muu erikoissairaanhoito yhdistyivät hyvin pitkän erillisyyden historian jälkeen vasta vuonna 1991. Maamme ensimmäinen mielenterveyslaki, vuoden 1993 valtionosuusuudistus ja muut julkishallinnon suuret muutokset sekä syvä talouslama muovasivat järjestelmää. Mielenterveyspalvelut hajaantuivat voimakkaasti. Merkittävästi päätösvaltaa psykiatriassa siirtyi uusille tahoille, pois alan ammattihenkilöiltä ja kuntatasolle saakka. Alan yhteiskunnallinen asema muuttui monimutkaisella tavalla. 1990-luvun muutokset olivat vaihtelevassa määrin suunniteltuja ja ennakoituja, ja niitä on kokonaiskuvan tarkentumiseksi tarkasteltava myös historian jatkumolla.

Juha Hyvönen

Biohajoavat materiaalit käden murtumissa

Kädessä murtumat ja nivelrikko ovat yleisiä. Murtumien hoidossa metallisilla kiinnittimillä saavutetaan stabiili ja luotettava kiinnitys. Metalliset kiinnittimet aiheuttavat kuitenkin kädessä myöhäisongelmia, kuten jänneärsytystä, ja ne joudutaan usein poistamaan uudessa toimenpiteessä. Käden tuhoutuneet nivelet voidaan korvata erilaisilla menetelmillä, kuten jännesykeröllä tai erilaisilla proteeseilla. Sormen tyvi- eli rystysnivelissä silikoniproteesit aiheuttavat usein luukatoa ja vierasesinereaktioita, ja suuri osa niistä rikkoutuu ajan kuluessa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kehittää elimistössä liukenevia implantteja käden alueelle. Näin voidaan ehkäistä implanttien aiheuttamia pitkäaikaiskomplikaatiota, koska elimistöön ei jää pysyvää vierasta materiaalia.

Eero Waris

Lisää tukea skitsofrenian varhaiselle hoidolle

Varhainen skitsofrenian toteaminen ja varhain aloitettu aktiivinen hoito lyhentää hoitamattoman psykoosin kestoa ja parantaa näin potilaiden ennustetta laaja-alaisesti. Erityisen suotuisa vaikutus varhaisella hoidolla on toimintakykyä suuresti haittaaviin negatiivisiin oireisiin. Jälleen uusi peruste sille, miksi psykoosit pitäisi tunnistaa ja niitä hoitaa jo varhain.

Raimo K. R. Salokangas

Dissosiaatio-oireet pohjoissavolaisilla

Dissosiaatiolla tarkoitetaan sitä, että henkilö ei kykene yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, muistojaan tai aistihavaintojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi. Psykologisia dissosiatiivisia oireita voivat olla mm. psyykkisistä tekijöistä johtuva muistinmenetys, itsen tai ympäristön kokeminen vieraaksi tai oudoksi tai identiteetin hajoamisen kokemukset. Dissosiaatio voi ilmetä myös ruumiillisina oireina, kuten kouristuksina tai äänen tai näön menetyksenä. Dissosiaatio on ymmärretty adaptiiviseksi reaktioksi mielen tasapainoa uhkaaviin voimakkaisiin kokemuksiin.

Päivi Maaranen

Pre-eklampsia ja istukan verisuonten kehitys

Munasolun kiinnittyminen aiheuttaa äidissä immunologisen reaktion, jonka voimakkuuden aste suurelta osin ratkaisee, syntyykö istukkaan normaalisti toimiva verisuonisto. Alkuraskauden sikiö kehittyy vähähappisessa ympäristössä. Sen jälkeen syntyy istukan alle väljiä valtimosuonia, jotka takaavat istukan riittävän verenkierron. Ellei näin tapahdu, istukan hapenpuute jatkuu ja voi kehittyä sekä äidille että sikiölle vaarallinen raskausmyrkytys.

Jouko Järvenpää

Perintö- ja ympäristötekijät MS-taudissa

Multippeliskleroosin puhkeamista ja yksilöllistä taudin kulkua on vaikea ennustaa. Riskitekijät ovat todennäköisesti perintö- ja ympäristötekijöiden yhdistelmiä, mutta toistaiseksi ne tunnetaan huonosti. MS-taudin vallitsevuus lisääntyy päiväntasaajalta napoja kohti, ja Suomessa se on maailman suurimpia (n. 100/100 000). Taudin ilmaantuvuus on suurentunut kaikkialla maailmassa viime vuosikymmenten aikana.

Hanna Kuusisto

Vartijaimusolmukebiopsia erilaisissa rintasyövissä

Rintasyövän hoidossa ympäröivien imusolmukkeiden tila on merkittävin potilaan ennusteeseen vaikuttava tekijä. Leikkaushoidon osana kainaloimusolmukkeiden poisto on merkittävästi parantanut rintasyöpäpotilaiden ennustetta poistaen syövän etäpesäkkeet ja lisäksi se tarjoaa tietoa liitännäishoitojen suunnittelua varten. Kainaloevakuatioon liittyy kuitenkin huomattavaa, etenkin yläraajaan kohdistuvaa sairastavuutta.

Junnu Leikola

Nuorten ylipaino ja lihavuus

Ylipainoisten suomalaisnuorten osuus kolminkertaistui vuodesta 1977 vuoteen 2005. Ylipainoisuus oli harvinaisempaa suurimmissa kaupungeissa asuvilla, lukiolaisilla, niillä jotka kokivat menestyvänsä koulussa keskitasoa paremmin sekä korkeimmin koulutettujen vanhempien lapsilla. Näiden tekijöiden merkitys ei muuttunut tutkimusjakson aikana. Kaikkien nuorten paino ei ole lisääntynyt, mutta lihavimmat ovat entistä lihavampia. Samana ajanjaksona itsensä ylipainoiseksi kokeminen väheni sekä ylipainoisten että normaalipainoisten nuorten joukossa. Ylipainoisuus oli yleisempää erityisesti tytöillä, jotka käyttivät enemmän aikaa television tai tietokoneen ääressä. Tulosten perusteella ei voi päätellä, oliko ylipainoisuus runsaamman television katsomisen ja tietokoneen käytön syy vai seuraus. Digitaalisten pelien pelaaminen ei ollut yhteydessä ylipainoisuuteen.

Susanna Kautiainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030