Lähtökohdat

Tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää, mikä olisi glaukooman järjestelmällisen seulonnan kustannusvaikuttavuus ja kustannusutiliteetti Suomessa.

Menetelmät

Arvioinnissa käytettiin Markov-mallitusta, jossa kaikki 50-79-vuotiaat suomalaiset seulottaisiin viiden vuoden välein. Mallin seulontatutkimus koostui näköhermonpään ja hermosäiekerroksen tutkimisesta sekä näkökenttätutkimuksesta. Hoito aloitettiin, kun Käypä hoito -suosituksen mukaisesti vähintään kaksi kolmesta löydöksestä oli toistamiseen positiivisia toisella seulontakerralla. Mallituksella arvioitiin seulontamenettelyn kustannukset, seulonnan avulla löytyvät glaukoomapotilaat, hoidolla vältetyt vuodet näkövammaisena ja seulonnan tuottamat laatupainotetut elinvuodet (QALY). Kustannuksia ja tuloksia verrattiin nykyiseen käytäntöön, jossa hoidetaan ilman järjestelmällistä seulontaa sattumalta löytyvät glaukoomapotilaat.

Tulokset

Seulonnan avulla estetyn näkövammaisena eletyn vuoden kustannus oli 32 602 euroa. Laatupainotetun elinvuoden kustannukseksi saatiin 9 023 euroa. Miljoonan asukkaan 20 vuoden ajan jatkuvan seulonnan kustannuksiksi arvioitiin 30 miljoonaa euroa (1,5 miljoonaa euroa vuodessa), jolla tuotettaisiin 3 360 laatupainotettua elinvuotta ja estettäisiin 930 näkövammaisena elettyä vuotta 701 henkilöllä.

Päätelmät

Tulosten mukaan glaukooman järjestelmällinen seulonta 70-79-vuotiaiden ikäryhmässä olisi yli 80 %:n todennäköisyydellä kustannusvaikuttavaa. Löydös perustuu siihen, että seulonta kohdistettiin myös kaikkiin nykyisin lääkitystä saaviin potilaisiin. Heistä yli puolella ei ole glaukoomaa ja heidän lääkityksensä voitaisiin lopettaa. Järjestelmällisen seulonnan käynnistämiseksi ei kuitenkaan ole riittävästi tasokasta näyttöä. Merkittävä osa kustannusvaikuttavuuden arvioimiseksi tarvittavista tärkeistä tiedoista puuttuu joko kokonaan tai tietoa on erittäin niukasti. Lisänäyttöä on mahdollista saada satunnaistetuista, kontrolloiduista seulontatutkimuksista. Piilevien glaukoomatapausten löytymistä tulisi tehostaa ja arvioida glaukoomalääkitystä saavien potilaiden todellinen sairastavuus ja lääkityksen tarve.