Keuhkokuumeen ilmaantuvuus väestössä, erityisesti iäkkäillä ja riskiryhmiin kuuluvilla, on suuri (1,2). Koskelan (3) mukaan keuhkokuume aiheutti Suomessa 36 900 sairaalahoitojaksoa ja 546 000 hoitopäivää vuonna 2010. Ilmaantuvuuslukujen ja väestön ikärakenteen muutosten perusteella tapausten arvioitiin lisääntyvän 25 %, sairaalahoitojaksojen lähes 50 % ja hoitopäivien 70 % vuoteen 2030 mennessä (3).

Arviossa ei huomioitu, miten vuonna 2010 aloitettu lasten rokottaminen 10-valenttisella pneumokokkikonjugaattirokotteella (PCV) mahdollisesti vaikuttaa. Tämä rokotusohjelma oli aikaansaanut väestötasoista suojaa ja vähentänyt keuhkokuumeiden aiheuttamaa sairaalanhoidon tarvetta myös aikuisilla 15 %:lla vuosiin 2014–2015 mennessä (4). Huolimatta tästä epäsuorasta vaikutuksesta keuhkokuumeen aiheuttama tautitaakka on merkittävä erityisesti 65 vuotta täyttäneillä (4), joka väestöennusteen mukaan on ainoa kasvava ikäryhmä Suomessa (5).

Ajantasaista tietoa keuhkokuumeen esiintyvyydestä ja siihen liittyvästä terveyspalvelujen käytöstä suomalaisessa aikuisväestössä on niukasti. Tämä koskee erityisesti perusterveydenhuollon (PTH) avohoitoista keuhkokuumetta. Tässä rekisteritutkimuksessa kuvataan keuhkokuumeen ilmaantuvuutta sekä siihen liittyvien erikoissairaanhoidon (ESH) ja PTH:n kontaktien määrää aikuisväestössä vuosina 2016–2022. Sairaalahoitoa kuvataan myös hyvinvointialueittain.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto koostuu hoitoilmoitusrekisterien (TerveysHilmo, AvoHilmo) tiedoista, jotka koskevat 18 vuotta täyttäneen Manner-Suomessa asuvan väestön keuhkokuumeeseen liittyviä terveydenhuollon kontakteja vuosina 2016–2022. Nämä kontaktit tunnistettiin kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) koodeilla J10-J18 (influenssa ja keuhkokuume), J86 (empyeema) ja perusterveydenhuollon kansainvälisen luokituksen (ICPC-2) koodilla R81 (keuhkokuume) (liitetaulukko 1).

Keuhkokuumeen ilmaantuvuusluvuissa huomioitiin aikuiset, joilla oli vähintään yksi keuhkokuumeeseen liittyvä hoitojakso tai läsnäkontakti ESH:ssa tai PTH:ssa kalenterivuoden aikana. Rekisterien tietosisällön muutokset huomioitiin kontaktityyppien määrittelyssä (liitetaulukko 4). Hoitojaksojen, hoitopäivien ja avohoidon kontaktien jakaumat kuvataan erikseen ESH:ssa ja PTH:ssa. Jos perättäisten jaksojen lähtö- ja tulopäivän erotus oli enintään kaksi päivää, ne yhdistettiin yhdeksi sairaalahoitojaksoksi. Jakson pituus laskettiin lähtö- ja tulopäivän erotuksena, mutta siten että jakson pituus on vähintään yksi päivä.

Aineisto analysoitiin R-tilasto-ohjelmalla (versio 4.2.1 Windows-käyttöjärjestelmälle). Ilmaantuvuus kuvataan sairastuneiden lukumäärinä 1 000 asukasta kohti (6). Sairaalahoitojaksojen ja hoitopäivien lukumäärät kuvataan keskiarvolla (ka) ja hoitojakson pituus lisäksi mediaanilla ja hajontaluvuilla (keskihajonta, ylä- ja alakvartiilit). Vuoden 2019 sairaalahoitojaksojen ja -päivien lukumäärää (1 000 asukasta kohti) ja pituutta tarkasteltiin lisäksi hyvinvointialueittain. Tuloksiin on liitetty kunkin alueen vakioimaton sairastavuusindeksi (7) ja yli 64-vuotiaan väestön osuus (5). Näiden yhteyttä sairastuneiden, hoitopäivien ja hoitojaksojen lukumäärään sekä hoitojakson keskipituuteen kuvataan ei-parametrisella Spearmanin korrelaatiokertoimella. Aineisto analysoitiin ikäryhmittäin (18–49-, 50–64-, 65–74-, 75–84- ja ≥ 85-vuotiaat tai yli 64-vuotiaat ryhmänä).

Tuloksia ei ole raportoitu tai niitä on yhdistelty, mikäli havaintojen lukumäärä on alle 5. Tutkimusväestöstä johdettujen tulosten anonymiteetin on varmistanut sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomainen Findata (lupanumerot: THL/3226/14.02.00/2022, THL/2333/14.06.00/2024, THL/3005/14.06.00.2024).

Tulokset

Vuosina 2016–2019 keuhkokuumeeseen sairastui vuosittain keskimäärin 71 450 aikuista (kuvio 1). Reilu puolet (58–64 %) sairastuneista oli yli 64-vuotiaita. Asukaslukuun suhteutettu ilmaantuvuus oli suurin 85 vuotta täyttäneillä (kuvio 2). Koko aikuisväestössä se vaihteli välillä 15–17 uutta tapausta 1 000 asukasta kohti. Vaikka sairastuneiden määrä laski koronavuosina (2020–2022: ka: 47 499 potilasta/vuosi), jakauma iän mukaan säilyi samankaltaisena.

Sairaalassa hoidettujen potilaiden osuus kaikista sairastuneista oli 53–56 % vuosina 2016–2019. Keskimäärin sairaalahoitojaksoja kertyi 1,2/potilas (ESH ja PTH yhdessä) ja yhteensä 46 298 vuodessa (kuvio 1). Jakson keskipituus oli 9,8 päivää (liitekuvio 1). Koronavuosina jaksoja kertyi keskimäärin 31 287, ja keskipituus oli 10,0 päivää.

Asukaslukuun suhteutettuja (/1 000 asukasta) sairaalahoitojaksoja oli 9,8 vuonna 2019 (taulukko 1). Niistä noin kolme neljästä (78 %) liittyi yli 64-vuotiaiden keuhkokuumeeseen (liitetaulukko 2). Jaksojen keskipituus kasvoi nuorimmasta ikäryhmästä vanhimpaan 5,6 päivällä (18–49-vuotiaat: 6,1; 50–64-vuotiaat: 8,1; 65–74-vuotiaat: 8,9; 75–84-vuotiaat: 10,1; ≥85-vuotiaat: 11,7 päivää).

Asukaslukuun suhteutettuja hoitopäiviä vuonna 2019 oli eniten (> 125 / 1 000 asukasta) Kainuun, Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Lapin hyvinvointialueilla (kuvio 3). Näistä sairastavuusindeksin viiden kärkeen sijoittuvat Pohjois-Karjala, Kainuu ja Lappi (taulukko 1). Vähiten hoitopäiviä (< 70 / 1 000 asukasta) oli pienimmän sairastavuuden alueilla eli Länsi-Uudenmaan, Vantaa-Keravan ja Helsingin kaupungin alueilla. Sairastuneiden, hoitopäivien ja hoitojaksojen määrät 1 000 asukasta kohti liittyivät selvästi alueen sairastavuuteen ja hieman heikommin yli 64-vuotiaan väestön osuuteen (liitetaulukko 3). Hoitojaksojen keskipituus oli suurin Kainuussa ja Etelä-Karjalassa koko aikuisväestössä ja etenkin 85 vuotta täyttäneillä (taulukko 1, liitetaulukko 2).

Vuosina 2016–2019 ESH:ssa kertyi hoitojaksoja vuosittain keskimäärin 31 180, hoitopäiviä 218 170 ja päivystyskäyntejä 33 214 (liitekuvio 2). Hoitopäivistä 68–74 % ja päivystyskäynneistä 61–68 % koski yli 64-vuotiaita. Koronavuosina hoitopäiviä ESH:ssa oli keskimäärin 159 149 ja päivystyskäyntejä 21 705 vuodessa.

Yli 64-vuotiaiden keuhkokuumeen hoito aiheutti valtaosan (91–93 %) PTH:n hoitopäivistä (liitekuvio 3). Aikavälillä 2016–2019 PTH:n hoitojaksoja kertyi keskimäärin 21 262, hoitopäiviä 234 332 ja päivystyskäyntejä 23 044 vuodessa. Yli 64-vuotiaiden päivystyskäyntien osuus oli n. puolet (47–54 %). Koronavuosina hoitopäivät ja etenkin päivystyskäynnit vähenivät selvästi (ka: 155 778 päivää ja 8 943 käyntiä/vuosi).

Pohdinta

Keuhkokuumeeseen sairastui vuosittain keskimäärin noin 70 000 aikuista vuosina 2016–2019. Hoitopäiviä kertyi reilu 450 000 eli vuoden jokaisena päivänä sairaalassa oli keskimäärin noin 1 200 keuhkokuumepotilasta. Kolme neljästä hoitojaksosta (78 %) liittyi yli 64-vuotiaiden keuhkokuumeeseen. Aikuisilla influenssa ja keuhkokuume ovat yksi yleisimmistä erikoissairaanhoidon päivystyskäyntien syistä (8). Väestön ikääntyessä keuhkokuumeeseen liittyvä terveydenhuollon kuormitus kasvanee, jos ennaltaehkäiseviä toimia ei tehosteta.

Koskela (3) arvioi tutkimuksessaan, että vuonna 2020 koko väestössä esiintyy noin 80 000 keuhkokuumetapausta, noin 45 000 niihin liittyvää hoitojaksoa ja noin 700 000 hoitopäivää. Havaitsemamme vuotuinen sairastuneiden määrä ennen koronapandemiaa oli lähellä ennustetta huomioiden, että aineistossamme ei ollut mukana alle 18-vuotiaita ja että sama potilas on voinut sairastua useammin kuin kerran vuodessa. Myös toteutuneiden hoitojaksojen määrä mukaili ennustetta, joskin hoitopäiviä kertyi reilu kolmannes vähemmän. Vuodesta 2010 hoitojaksot ovat lyhentyneet etenkin iäkkäillä: 65–74-vuotiailla keskimäärin 11:stä 9 päivään, 75–84-vuotiailla 17:stä 10 päivään ja 85 vuotta täyttäneillä 28:sta 12 päivään.

Yli puolet keuhkokuumeeseen sairastuneista oli yli 64-vuotiaita tarkastelujaksolla. Kaikista sairastuneista noin 55 % joutui ainakin kerran sairaalahoitoon, mikä kuvaa taudin vakavuutta ja sen aiheuttamaa terveydenhuollon kuormitusta. Lähes kolme neljästä ESH:n ja yli 90 % PTH:n hoitopäivistä kohdistui yli 64-vuotiaisiin. Myös ESH:n päivystyskäynnit liittyivät pääosin 65 vuotta täyttäneiden keuhkokuumeisiin. Väestöennusteen mukaan tämä ikäryhmä kasvaa 17 % vuoteen 2050 mennessä (5).

Vuoden 2023 alussa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille. Vuoden 2019 sairaalahoitojaksojen tarkastelu hyvinvointialueiden mukaan ei ole ajantasaisin, mutta edustaa nykytilannetta koronavuosia paremmin. Hoitopäivien määrä ja hoitojaksojen keskipituus vaihtelivat paljon hyvinvointialueiden välillä, ja niiden havaittiin korreloivan sairastavuusindeksin ja yli 64-vuotiaiden väestöosuuden kanssa samoin kuin Koskelan tutkimuksessa (3).

Tutkimuksessamme alueitten välisiä eroja havaittiin myös ikäryhmien sisällä. Pisimpiä hoitojaksot olivat 85 vuotta täyttäneillä Kainuussa (18,5 päivää), kun taas samassa ikäryhmässä Etelä-Pohjanmaalla hoitojaksot olivat yli puolet lyhyempiä (8,4 päivää) (liitetaulukko 2). Selittävinä tekijöinä saattavat olla alueelliset erot hoitojärjestelyistä. Koskelan (3) tutkimuksessa hoitojaksoja oli enemmän harvaan asutuissa sairaanhoitopiireissä ja niissä, joissa potilaita hoidettiin pääsääntöisesti terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Iän ohella monet pitkäaikaissairaudet lisäävät keuhkokuumeen riskiä (9). Väestön ikääntyessä nämäkin perussairaudet yleistyvät (10). Infektioriskiä lisääviä immunosuppressiivisia lääkkeitä ja hoitoja käytetään myös enemmän (11). Suoran kuormittavuuden lisäksi niiden haasteena ovat epäsuorat vaikutukset, kuten sairaalahoitoa vaativiin infektioihin liittyvä riski pitkäaikaiskomplikaatioille (12).

Tavallisin tunnistettu keuhkokuumeen aiheuttaja on Streptococcus pneumoniae -bakteeri (1,10). Arvioihin pneumokokin esiintyvyydestä liittyy epävarmuutta. Suomessa ja muissa länsimaissa ne vaihtelevat 12 %:sta lähes puoleen (9,13,14,15). Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (Kys) virtsan pneumokokkiantigeeninosoitus kuuluu keuhkokuumeen rutiinidiagnostiikkaan (Sivenius Katariina, henkilökohtainen tiedonanto), joten arvioimme pneumokokin osuutta keuhkokuumeiden aiheuttajana Islabin rekisteritietojen perusteella (liitetaulukko 5). Arviomme mukaan Kysissä vuonna 2019 testatuista tautitapauksista noin 17 % oli pneumokokin aiheuttamia, mikä mukailee aiempaa suomalaista arviota (13).

Rokottautuminen antaa pitkäaikaisen suojan pneumokokkikeuhkokuumetta ja invasiivisiä pneumokokkitauteja vastaan. Vuonna 2018 suomalaisen aikuisväestön kumulatiivinen pneumokokkirokotuskattavuus oli PCV13-rokotteelle noin 9 % ja pneumokokkipolysakkaridirokote PPSV23:lle noin 3 % (16). Viimeisimmän arvion mukaan uusien rokotteiden (PCV20 ja PCV21) serotyypit kattavat noin 66–77 % invasiivisen pneumokokkitaudin tapauksista Suomessa (17). Toisin kuin monissa Euroopan maissa ja Pohjoismaissa, Suomessa pneumokokkirokote kuuluu kansallisessa rokotusohjelmassa aikuisilla vain rajatuille riskiryhmille (18).

Tämä rekisteritutkimus on käsittääksemme ajantasaisin kuvaus aikuisten keuhkokuumeen terveydenhuollolle aiheuttamasta taakasta Suomessa. Tutkimus tuo arvokasta tietoa keuhkokuumeen ilmaantuvuudesta ja sen vaatimista terveydenhuollon resursseista sekä hoitojaksojen pituuden kehityksestä ennen koronapandemiaa ja sen aikana. Tietolähteenä käytettiin myös AvoHilmoa, joten tutkimus kattaa PTH:n vastaanotoilla hoidetut keuhkokuumeet sairaalahoitoa vaatineiden ja ESH:n vastaanotolla hoidettujen lisäksi. Päädiagnoosien lisäksi huomioitiin sivudiagnoosit, mikä lisää TerveysHilmosta tunnistettujen tapausten määrää noin 6 000–10 000 vuodessa (julkaisematon havainto). Tämä tutkimus antaa siis kattavan kokonaiskuvan sekä tärkeää tietoa resurssien käytöstä kansallisella ja paikallisella tasolla hyvinvointialueittain.

Tässä esitettyjen tapausten kokonaismäärä sisältää koti- ja sairaalasyntyiset keuhkokuumeet, joista sairaalasyntyisiä on vuosittain muutama tuhat (9). Hoitoilmoituksissa yleisin diagnoosi oli määrittämätön keuhkokuume (liitetaulukko 1). Tämä viittaa diagnoosikirjausten epätarkkuuteen, joka on voinut johtaa myös keuhkokuumeen taakan yliarviointiin. Toisaalta tutkimuksemme ei kata kaikkia keuhkokuumeita, koska AvoHilmo sisältää työterveyshuollon ja yksityisten palveluntarjoajien tietoja vasta vuodesta 2020 (19).

Myös diagnoosien kirjauksissa on raportoitu puutteita useina vuosina ja useilla alueilla. Lisäksi hoitoilmoitusrekisterien muutokset voivat heikentää tulosten vertailtavuutta eri vuosina ja sekoittua koronapandemiaan liittyviin ilmiöihin. Vuonna 2019 TerveysHilmossa hoitojaksojen ja vastaanottokäyntien luokittelu muuttui ja uuteen luokitukseen siirryttiin eri palveluyksiköissä eri tahtiin.

Päätelmät

Tutkimus osoitti, että yli 64-vuotiaiden keuhkokuume aiheuttaa merkittävän kuorman terveydenhuollolle. Osa tästä taakasta voitaisiin ehkäistä laajentamalla aikuisväestön rokotussuojaa ja ottamalla käyttöön kattavamman suojan rokotteet. Väestön ikääntyessä ennaltaehkäisyä tarvitaan huomattavasti aiempaa enemmän.

Liitetaulukot 1-5
Liitekuviot 1-3