Alkoholin osuus kuolleisuuteen
Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa vuonna 2002

Alkoholin käyttö voi sekä aiheuttaa että estää kuolemantapauksia. Vaikuttaminen on yleensä epäsuoraa: alkoholi lisää tai vähentää vaaraa sairastua tai vammautua. Alkoholilla on myös suora myrkkyvaikutus. Alkoholi hidastaa valtimoiden kovettumista ja insuliiniresistenssin kehittymistä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida, paljonko alkoholin käyttö lisäsi tai vähensi kuolemantapauksia Suomessa. Tutkimuksen kohteena oli 20-vuotias tai sitä vanhempi aikuisväestö. Erikseen tarkasteltiin työikäistä 20-64-vuotiasta väestönosaa, koska heidän alkoholinkäyttönsä on runsaampaa kuin nuorten tai vanhusten. Tutkimusvuosi oli 2002. Samalta vuodelta on julkaistu vertailukelpoisia lukuja myös muista Euroopan maista (1). Alkoholiin liittyvien kuolemantapausten osuuksia kaikista kuolemista ja alkoholista johtuvaa kuolleisuutta verrattiin vastaaviin Tanskan ja Ruotsin lukuihin, koska EU-maista nämä muistuttavat olosuhteiltaan eniten Suomea, mutta eroavat Suomesta väestön keskimääräisen alkoholin kulutuksen suhteen.

Aineisto ja menetelmät

Alkoholin kulutuksen jakaumat saatiin WHO:lle ilmoitetuista vuoden 2000 kansallisista väestötutkimuksista (2), ja niitä muokattiin vertailukelpoisemmiksi ottamalla huomioon mm. väestön tilastoitu keskimääräinen alkoholin kulutus henkilöä kohti sekä tilastoimaton kulutus. Myös runsaan kertajuomisen esiintyvyys otettiin huomioon. Menetelmät on kuvattu aiemmissa julkaisuissa (1,3). Alkoholin kulutuksen (g/vrk) mukaan väestö jaettiin viiteen ryhmään: raittiit tai alle 0,25 g; 0,25-20 g; 20-40 g; 40-60 g ja 60 g tai enemmän. Suhteellinen kuolemanvaara näillä eri kulutustasoilla saatiin tuoreimmista meta-analyyseista jokaiselle alkoholiin liittyvälle kuolemansyylle erikseen. Esimerkiksi muusta kuin alkoholista johtuvan maksafibroosin ja -kirroosin osalta käytettiin edellä mainittuja kulutustasoja vastaavia suhteellisen kuolemanvaaran estimaatteja 1; 1,21; 1,72; 2,35 ja 3,20. Iskeemisen sydäntaudin osalta vastaavat kertoimet olivat 1; 0,82; 0,82; 0,87 ja 1,13.

Alkoholin osuus kuolleisuuteen arvioitiin kahdella eri tavalla. Alkoholin osuudeksi määrättiin 100 % niissä kuolemissa, joissa peruskuolemansyynä oli alkoholista johtuva tauti (esim. alkoholista johtuva maksakirroosi, alkoholiriippuvuus, tms.) tai alkoholimyrkytys. Ellei diagnoosi viitannut alkoholista johtuvaan sairauteen, laskettiin epidemiologisin keinoin alkoholista johtuvien kuolemantapausten määrä ottamalla huomioon alkoholin kulutuksen jakauma eri kulutustasoilla väestössä ja alkoholin käyttöön liittyvä suhteellinen kuolemanvaara eri kuolinsyihin.

Alkoholin aiheuttamien tai estämien kuolemantapausten syyosuus väestössä (population attributable fraction) kertoo kuinka suuri osuus tutkittavalla altistuksella, tässä tapauksessa siis alkoholialtistuksella, on kuolemansyyhyn. Alkoholin syyosuus laskettiin erikseen jokaiselle tarkasteltavana olevalle peruskuolemansyyryhmälle (ICD-10:n kolmi- tai nelimerkkiset diagnoosit) ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Ikäryhmät olivat 15-19, 20-44, 45-64 ja 65+ vuotta. Kuolemantapausten määrät saatiin WHO:n ylläpitämästä rekisteristä. Tarkasteltavat peruskuolemansyyt, niiden ICD-koodit, suhteellisen kuolemanvaaran estimaatit ja laskentakaava on kuvattu aiemmassa julkaisussa (1).

Alkoholin kulutusta henkilöä kohti koskevat tiedot ovat peräisin virallisista tilastoista (4). Kuolleisuuslukuja laskettaessa käytettiin keskiväkilukuja. Väestön juoma alkoholimäärä laskettiin kertomalla keskenään keskiväkiluku ja tilastoitu alkoholin kulutus henkilöä kohti.

Tulokset

Suomi

Alkoholista johtuvien kuolemien osuus kaikista kuolemantapauksista oli miehillä 9,4 %, mutta naisilla se oli negatiivinen, -2,3 % Suomen 20-vuotiaassa ja sitä vanhemmassa väestössä (taulukko 1). Laskelmien mukaan alkoholin käyttö aiheutti 2 232 ylimääräistä miesten kuolemantapausta. Naisille alkoholi aiheutti 724 kuolemaa, mutta esti 1 311 kuolemaa, joten kuolemantapauksia olisi ollut 587 enemmän ilman alkoholin käyttöä. Jos koko Suomi olisi ollut raitis, kuolemantapauksia olisi ollut nettomääräisesti 1 645 vähemmän kuin mitä todellisuudessa oli vuonna 2002.

Alkoholista johtuvien kuolemien osuus oli suurempi työikäisessä, 20-64-vuotiaassa väestössä kuin koko 20-vuotiaassa ja sitä vanhemmassa väestössä. Alkoholista johtuvien kuolemien osuus kaikista miesten kuolemantapauksista oli 22,5 % ja naisten kuolemantapauksista 11,2 %. Tässä ryhmässä kuolemantapauksia oli 1 924, joista miehiä 1 581 ja naisia 343.

Enin osa alkoholista johtuvista kuolemantapauksista johtui maksakirroosista, tapaturmista ja myrkytyksistä. Näiden kuolemansyiden osuus oli erityisen suuri työikäisen väestön kuolemantapauksista. Alkoholista johtuvaan suun, nielun, ruokatorven ja kurkunpään syöpään kuoli arvion mukaan 88 miestä ja 38 naista. Eläkeikäisessä väestössä esiintyi vain vähän alkoholista johtuvia kuolemia. Miehillä myös sydän- ja verisuonitaudit olivat suuri alkoholista johtuva kuolemansyyryhmä. Naisilla sen sijaan sydän- ja verisuonitautien määrä olisi ollut suurempi ilman alkoholin käyttöä. Estettyjen kuolemantapausten osuus oli suurempi eläkeikäisillä kuin työikäisillä naisilla (taulukko 1).

Pohjoismainen vertailu

Koko aikuisväestön kokonaiskuolleisuus oli Tanskassa ja Ruotsissa samaa suuruusluokkaa, mutta Suomessa noin 10 % pienempi (taulukko 2). Alkoholista johtuvien kuolemien osuus kokonaiskuolleisuudesta oli suurin Tanskassa (5,2 %), seuraavana Suomi (3,4 %) ja vähimmällä pääsi Ruotsi (0,5 %). Alkoholin kulutusmäärään suhteutettuna kuolemien määrät erosivat toisistaan selvästi. Suomessa sattui 42, Tanskassa 60 ja Ruotsissa 10 alkoholista johtuvaa kuolemaa jokaista tilastoitua miljoonaa sataprosenttista alkoholilitraa kohti.

Jokaisessa kolmessa maassa ja kaikissa ikäryhmissä alkoholi lisäsi miesten sydän- ja verisuonitautikuolemia, mutta vähensi naisten kuolemia. Suomessa alkoholista johtuvien maksakirroosin, tapaturmien ja myrkytysten osuus kaikista kuolemantapauksista oli selvästi suurempi kuin Tanskassa tai Ruotsissa. Alkoholista johtuvien sydän- ja verisuonitautikuolemien osuus miehillä oli Suomessa 2,0 %, Tanskassa 0,6 % ja Ruotsissa 0,6 %. Naisten vastaavat luvut olivat kaikki negatiivisia: -4,4 %, -0,5 % ja -3,3 %.

Työikäisen (20-64-vuotiaat) väestön kuolleisuus oli Tanskassa samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta Tanskassa alkoholista johtuva kuolleisuus oli pienempi kuin Suomessa, vaikka Tanskassa alkoholin kulutus oli suurempi (taulukko 3). Ruotsissa työikäisen väestön kuolleisuus oli vain noin kaksi kolmasosaa Suomen vastaavasta kuolleisuudesta ja alkoholista johtuva kuolleisuus vain yksi kolmasosa Suomen vastaavasta kuolleisuudesta. Alkoholista johtuvien kuolemien osuus kaikista kuolemantapauksista oli Suomessa suurin (19,0 %), seuraavana oli Tanska (15,8 %) ja vähimmällä pääsi Ruotsi (9,0 %). Alkoholista johtuvien maksakirroosikuolemien osuus kaikista miesten kuolemantapauksista oli Suomessa 5,9 %, Tanskassa 6,0 % ja Ruotsissa 2,1 %. Naisten vastaavat luvut olivat 4,6 %, 4,2 % ja 1,3 %. Alkoholista johtuvien miesten tapaturma- ja myrkytyskuolemien osuus kaikista kuolemantapauksista oli Suomessa 2,2 %, Tanskassa 3,0 % ja Ruotsissa 3,8 %. Naisten vastaavat luvut olivat 1,2 %, 0,9 % ja 1,2 %.

Pohdinta

Alkoholista aiheutuneiden kuolemien määrät kertovat alkoholin väestölle tai väestöryhmille aiheuttamien vaikutuksien suunnasta ja suuruudesta. Ne ovat samalla arvio siitä, miten kuolleisuus muuttuisi, jos väestö ei käyttäisi alkoholia lainkaan. Ne ovat väestötason arvioita, eivät yksilöitä koskevia ennusteita. Vaikka joissakin väestöryhmissä alkoholin käyttö estää enemmän kuolemantapauksia kuin aiheuttaa niitä, ryhmiin voi kuulua myös henkilöitä, joiden alkoholin käyttö ei vähennä, vaan lisää heidän kuolemanvaaraansa.

Alkoholista johtuvien kuolemien määräksi Suomessa vuonna 2002 tuli 1 645 kuolemantapausta, kun otettiin huomioon sekä alkoholin käytöstä aiheutuneet että sen avulla säästetyt kuolemat. Määrä on 12 % suurempi kuin Tilastokeskuksen julkaisema luku 1 471 kuolemantapausta, joiden peruskuolemansyy oli alkoholitauti tai alkoholimyrkytys (5).

Tilastoinnin vaikeus

Epidemiologisten menetelmien avulla voitiin ottaa huomioon muutkin kuin ne kuolemantapaukset, joissa yhteys alkoholiin ilmenee peruskuolemansyystä. Alkoholista johtuvien kuolemien määrä osoittautui tilastoitua suuremmaksi siitäkin huolimatta, että myös alkoholin käytön estämät kuolemat otettiin huomioon. Alkoholista johtuvien kuolemien osuus oli Suomessa suurimmillaan työikäisillä miehillä. Alkoholi esti eniten eläkeikäisten naisten kuolemantapauksia.

Tässä tutkimuksessa käytetyn epidemiologisen menetelmän mukaan Suomessa alkoholi oli syynä 1 060 tapaturmaiseen tai muuhun väkivaltaiseen kuolemaan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2002 päihtyneenä tapaturmiin tai muuhun väkivaltaan kuolleista oli 914 sellaisia, joissa alkoholi oli merkitty kuolintodistukseen myötävaikuttavaksi syyksi. Näillä kahdella eri menetelmällä saadaan siis lähellä toisiaan olevat lukumäärät.Vuonna 2002 Tilastokeskus tilastoi 1 263 tapausta, jossa alkoholi esiintyi kuolintodistuksen merkinnöissä (5). On kuitenkin epäselvää, olisiko kuolema sattunut, jos alkoholia ei olisi esiintynyt viimeksi mainittujen tapausten yhteydessä. Alkoholijuomien nauttiminen on Suomessa yleistä. Merkkejä alkoholin käytöstä voidaan havaita usein myös sattumalta kuolemantapausten yhteydessä ilman että alkoholilla on osuutta kuolemaan.

Mahdolliset virhelähteet

Kaikki arviot alkoholista johtuvien kuolemien määristä ovat alttiita monille virhelähteille. Kuolemaan johtaneen sairauden tai vamman syyksi on usein vaikeaa osoittaa yhtä ainoaa tekijää. Pitkäaikaissairauksien määrä kasvaa iän myötä ja monisairaiden peruskuolemansyy on usein vaikeasti selvitettävissä. Kuolintodistusta kirjoittava lääkäri on sen varassa, mitä tietoja on saatu ja mitä tutkimuksia on tehty. Perusteellisenkin selvityksen antamien tietojen perusteella on vaikea päätellä mikä on ollut juuri se syy, joka on ollut ratkaiseva kuolemaan johtaneen prosessin käynnistymisessä. Diagnooseissa, joiden yhteys alkoholiin ilmenee nimikkeestä, voi olla virhettä suuntaan tai toiseen. Näitä diagnooseja ovat alkoholipolyneuropatia, alkoholikardiomypatia, alkoholigastriitti, alkoholikirroosi ja muut alkoholimaksasairaudet, alkoholista johtuva krooninen pankreatiitti, fetaalialkoholioireyhtymä, alkoholista johtuva keskushermoston degeneraatio ja alkoholista johtuvat mielenterveyden häiriöt. Suomessa kansainvälisen tilastoinnin vaatima, peruskuolemansyyn valintaa ohjaava ICD:n luokitussääntö ohjaa tilastoimaan alkoholin ja lääkeaineen yhdistelmästä johtuva myrkytyskuolema lääkemyrkytykseksi, mikä on johtanut aiemmin alkoholisyiden aliarvioon (6). Nyt esitettyyn arvioon tämä ei vaikuta, sillä Suomessa on vuodesta 1998 alkaen tilastoitu alkoholimyrkytysten joukkoon ne yhteisvaikuttavien aineiden myrkytykset, joissa merkittävin kuolemaan johtanut syy on ollut alkoholi (7).

Epidemiologisten menetelmien virhelähteitä on myös useita. Alkoholin syyosuutta laskettaessa joudutaan turvautumaan tutkimuksiin, joissa alkoholin kulutustiedot saadaan vastaajien omista ilmoituksista. Ne ovat yleensä aliarvioita todellisesta alkoholin käytöstä ja aliarvio vaihtelee tutkimuksesta toiseen. Joudutaan olettamaan, että aliarvio ja muut virheet ovat samanlaiset väestön alkoholin käyttöä koskevissa tiedoissa ja alkoholin käytön riskejä koskevissa tiedoissa. Vanhemmissa ikäryhmissä riskisuhteet voivat olla pienemmät kuin keski-ikäisissä ryhmissä, mutta tästä ei ole laskelmien pohjaksi riittävää tutkimustietoa.

Riskejä koskevat tiedot yhdistetään monista eri maissa tehdyistä tutkimuksista eikä näin saatu keskimääräinen riskitieto välttämättä päde joka maassa yhtä tarkasti. Maissa, joissa alkoholin vaikutusta vahvistavat riskitekijät, kuten tupakointi, ravitsemushäiriöt tai hepatiittivirustartunnat ovat yleisiä, alkoholista johtuvien kuolemien määrä voi olla suurempi kuin mitä nyt käytetyllä menetelmällä havaitaan.

Tupakointi vahvistaa alkoholin vaikutusta suun, nielun, ruokatorven ja kurkunpään syövän vaaraan. Suomessa näiden syöpien osuus oli noin 6 % kaikista alkoholin aiheuttamista kuolemantapauksista. Hepatiitti-infektiot lisäävät vaaraa sairastua alkoholimaksasairauksiin. HIV-positiivisilla potilailla C-hepatiitin aiheuttama maksavaurio etenee huomattavasti nopeammin kuin HIV-negatiivisilla ja johtaa merkittävästi aiemmin maksakirroosin kehittymiseen (8). C-hepatiitti on hepatiiteista yleisin Euroopassa, myös Suomessa. Suomi ja muut Pohjoismaat kuuluvat pienen esiintyvyyden maihin (9). Suomessa hepatiitti C-infektioita on esiintynyt Kansanterveyslaitoksen ylläpitämän tartuntatautirekisterin mukaan vuosittain noin 1 200-1 900. Määrä oli enimmillään vuonna 1997 ja on sen jälkeen vähentynyt. HIV-infektioita on Suomessa esiintynyt toistaiseksi melko vähän. Voinee olettaa, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hepatiitti-infektiot eivät paljoa lisää alkoholimaksasairauksien määrää.

Juomatapojen ja alkoholiverotuksen vaikutus

Juomatapojen vaikutusta ei pystytä ottamaan täysin huomioon. Suurien määrien juominen nopeasti ja humalahakuisesti on yleistä Suomessa. Se lisää kuolemanvaaraa. Alkoholin kokonaismäärän nauttiminen pieninä päiväannoksina taas pienentää kuolleisuutta. Jälkimmäinen koskee erityisesti sydän- ja verisuonitauteja. Nyt esitetyssä arviossa juomatapojen vaikutus huomioitiin riskijuomispisteytyksellä, joka kuvasi rajun juomisen yleisyyttä. Se arvioitiin väestötutkimusten ja asiantuntijahaastattelujen perusteella (10).

Edellä esitettyjen varausten vuoksi on syytä olettaa, että todellisuudessa alkoholin käytöstä aiheutui Suomessa vuonna 2002 enemmän kuolemantapauksia kuin nyt käytetyllä menetelmällä saatu luku 1 645 tapausta. Lopullisia arvioita on syytä pyöristää, koska arvioihin sisältyy epätarkkuutta. Lähimpään satalukuun pyöristettynä päädytään arvioon 1 600 tapausta. Mutta on huomattava, että alkoholista johtuvien kuolemien määrä on lisääntynyt vuodesta toiseen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2005 Suomessa sattui 2 033 kuolemantapausta, joissa peruskuolemansyy oli alkoholitauti tai alkoholimyrkytys (5). Kasvua vuodesta 2002 oli 38,2 %. Vuonna 2006 kuolemantapauksia oli 2 032. Olettaen, että menetelmällämme arvioitu kuolemien määrä olisi lisääntynyt samassa suhteessa kuin tilastoitu määrä, voi laskea että alkoholi aiheutti Suomessa vuonna 2005 ja myös vuonna 2006 noin 2 300 kuolemantapausta.

Alkoholiveroa alennettiin Suomessa maaliskuun alussa 2004 keskimäärin 33 % ja alkoholijuomien vähittäishinnat laskivat keskimäärin 22 %. Eniten (45 %) väheni väkevien viinojen vero. Seurauksena oli väkevien viinojen kulutuksen raju kasvu. Väkevien kulutus suureni 21 % ja kokonaiskulutus 11 % vuodesta 2002 vuoteen 2005. Nyt esitetyt arviot viittaavat siihen, että alkoholi olisi aiheuttanut vuonna 2005 noin 600-700 kuolemaa enemmän kuin vuonna 2002. Tilastokeskuksen julkaisema alkoholitautien ja alkoholimyrkytysten yhteismäärä lisääntyi samaan aikaan 562 kuolemantapauksella (5).

Suomen, Tanskan ja Ruotsin välinen järjestys alkoholista johtuvassa kuolleisuudessa oli sama kuin alkoholin kulutuksessa, mutta kulutettua miljoonaa alkoholilitraa kohti kuolemia sattui Suomessa 42, Tanskassa 60 ja Ruotsissa 10. Erot ovat suuria. Ne voivat johtua humalahakuisen juomisen vaihtelusta ja kuolemansyyn tutkimuksien perusteellisuudesta. Alkoholista johtuvaan kuolleisuuteen vaikuttaa alkoholin kulutuksen lisäksi humalahakuisen juomisen yleisyys (11,12). Suomalaisten erityisen voimakkaasta humalahakuisuudesta on lyöty paljon rumpua 1880-luvulta alkaen. Humaltuminen onkin Suomessa yleistä, mutta ei Suomi ole mitenkään ainutlaatuinen tässä suhteessa. Vuonna 2000 tutkittiin alkoholin käyttöä kuudessa EU-maassa (13). Suurkulutuskerraksi määriteltiin vähintään pullo viiniä tai vastaava määrä muuta alkoholipitoista juomaa. Suurkulutuskertoja oli eniten brittimiehillä, toiseksi eniten suomalaisilla ja kolmanneksi eniten italialaisilla miehillä. Suomen naiset olivat kolmantena, brittien ja italialaisten jälkeen. Suomen miehillä oli suurkertoja vuoden aikana keskimäärin 20, Ruotsin miehillä 12. Naisten vastaavat luvut olivat kuusi ja neljä. Humalaan tullaan Suomessa herkemmin, koska käyttö ei yhdisty ateriointiin yhtä usein kuin Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Ensimmäisen polven ruotsinsuomalaisilla oli alkoholiin liittyviä sairaalahoitoja 2,1-kertainen määrä riikinruotsalaisiin verrattuna, ja toisen polven ruotsinsuomalaisillakin vielä 1,9-kertainen määrä (14). Eurooppalaiseen koululaistutkimukseen osallistuneiden 15-vuotiaiden nuoren keskuudessa niiden osuus, jotka olivat juoneet viimeisimpien 12 kuukauden aikana aikakin kolmasti viisi lasillista tai enemmän yhdellä juomakerralla, oli Tanskassa suurempi kuin Suomessa eikä Suomen ja Ruotsin välillä ollut paljoakaan eroa. Suomalaiset nuoret sijoittuivat tässä vertailussa hieman keskitason yläpuolelle (15). Olisiko niin, että humalahakuisuus ei enää ole yhtä suosittua nuoremmissa ikäluokissa?

Suomessa tarkimmat selvitykset

Suomessa tehdään enemmän ruumiinavauksia kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Avausten osuus kaikista kuolemantapauksista on ollut 1990-luvulla Suomessa noin 30 %, Ruotsissa 20 % ja Tanskassa alle 15 % (16). Tanskassa ja Ruotsissa avausten osuus on pienentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2003 tämä osuus oli Ruotsissa 14 % (17). Tanskassa lääketieteellisiä avauksia on ollut noin 10 % ja oikeuslääketieteellisiä 1-2 % (18). Avaus on osa perusteellista kuolemansyyn tutkimusta, ja ilman avausta tehdään harvoin alkoholipitoisuuden määrityksiä. Ruotsissa alkoholimäärityksiä tehdään harvoin ruumiinavauksenkaan yhteydessä (19). Suomessa tehdään paljon oikeuslääketieteellisiä kuolemansyyn tutkimuksia ja alkoholimäärityksiä. Alkoholilla on usein merkittävä osuus kuolemiin, jotka tutkitaan oikeuslääketieteellisesti. Maiden välisiin eroihin voivat vaikuttaa kuolintodistuksien kirjoittajien diagnoosikäytännöt ja tilastonpitäjän koodauskäytännöt. Näistä ei valitettavasti ole käytettävissä tuoretta tutkimustietoa. Voi kuitenkin epäillä, että Suomessa tulee ilmi enemmän alkoholin aiheuttamiin kuolemansyihin kuolleita kuin Tanskassa tai Ruotsissa.

Alkoholiannoksen määritelmä

Yksi alkoholiannos (12 g sataprosenttista alkoholia)

on noin:

pullollinen (33 cl) olutta tai siideriä

lasillinen (12 cl) mietoa viiniä

pieni lasillinen (8 cl) väkevää viiniä

ravintola-annos (4 cl) väkeviä

Tästä asiasta tiedettiin

Suomen virallisessa tilastossa vuonna 2002 oli 1 471 kuolemantapausta, joissa peruskuolemansyy oli alkoholitauti tai alkoholimyrkytys.

Tilastosta puuttuu osa alkoholin aiheuttamista kuolemista eikä se ota huomioon, että alkoholin käyttö voi myös estää kuolemantapauksia.

Tämä tutkimus opetti

Alkoholi lisäsi Suomessa miesten kuolleisuutta, mutta pienensi naisten kuolleisuutta.

Epidemiologisin menetelmin arvioitu alkoholin osuus kuolleisuuteen oli 12 % suurempi kuin virallisessa tilastossa.

Alkoholin osuus kuolleisuuteen oli suurin Tanskassa, toiseksi suurin Suomessa ja pienin Ruotsissa.

Alkoholin kulutus, humalahakuinen juominen ja kuolemansyyn selvityksen tehokkuus näyttävät vaikuttavan Suomen, Tanskan ja Ruotsin välisiin eroihin alkoholin aiheuttamissa kuolemissa.