Hoitoon liittyvistä infektioista leikkausten jälkeen aiheutuu suuret kustannukset
Lähtökohdat Hoitoon liittyvät infektiot aiheuttavat Suomessa jopa 500 M€:n kustannukset vuodessa.
Menetelmät TYKS:n pisteprevalenssitutkimusten potilaista valittiin ne, joilla oli hoitoon liittyvä infektio leikkauksen jälkeen (n = 34). Verrokit (n = 29), joilla infektiota ei ollut, vakioitiin sukupuolen, iän ja toimenpiteen suhteen. Kustannukset vuodeosasto- ja tehohoitohoitopäivistä, mikrobilääkehoidosta, leikkauksista sekäjatkohoitopaikasta laskettiin, ja arvioitiin infektioista aiheutuvat lisäkustannukset/vuosi.
Tulokset Hoitoon liittyvän infektion saaneiden potilaiden keskimääräinen vuodeosastohoitoaika oli 2,6-kertainen (13,9 vs. 5,3 vrk, p < 0,001) verrokkeihin nähden. Näiden infektioiden takia tehtiin 18 uusintaleikÂkausta 12 potilaalle. Yli puolet infektion saaneista siirtyi jatkohoitoon toiseen yksikköön. Hoitojakson keskimääräiset kustannukset olivat 6,6 kertaa suuremmat kuin verrokeilla.
Päätelmät Infektioihin liittyvät ylimääräiset hoitopäivät, leikkaukset ja mikrobilääkkeet moninkertaistivat hoitojakson kustannukset. Jos näistä infektioista estettäisiin 40 %, TYKS säästäisi jopa 4,2 M€.
Vuonna 2011 tehdyn pisteprevalenssitutkimuksen perusteella 7,4 %:lla Suomen akuuttisairaaloiden potilaista oli vähintään yksi hoitoon liittyvä infektio (1). Nämä infektiot lisäävät potilaiden sairastavuutta ja kuolleisuutta sekä huonontavat potilaiden elämänlaatua.
Hoitoon liittyvä infektio oli syynä yli 700 potilaan kuolemaan Suomessa v. 2005, ja näiden infektioiden arvioitiin aiheuttavan 195–492 miljoonan euron kustannukset vuodessa (2). Pitkittyneistä sairauslomista ja tulonsiirroista aiheutuu lisäksi epäsuoria kustannuksia.
Näiden infektioiden aiheuttamaa kuormitusta terveydenhuollossa ja todellisia kustannuksia on kuitenkin vaikea arvioida, koska sairaaloiden laskutusjärjestelmä perustuu pääosin hoitoilmoitukseen kirjattaviin diagnoosikoodeihin (ICD-10). Hoitoon liittyvät infektiot jäävät usein kirjaamatta potilaskertomukseen, joten niiden kulut eivät ilmene suoraan potilaskohtaisista kustannuksista (2).
Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää hoitoon liittyvien infektioiden aiheuttamia suoria kustannuksia sairaalalle.
Aineisto ja menetelmät
Aineisto ja menetelmät on kuvattu tarkemmin Lääkärilehden verkkosivuilla (liite 1, laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 48/2018).
Tutkimukseen otettiin TYKS:n pisteprevalenssitutkimuksissa v. 2012–14 rekisteröidyistä potilaista ne, joilla oli todettu hoitoon liittyvä infektio. Tutkimus rajattiin käsittämään operatiivisten alojen potilaat, joille oli tehty leikkaustoimenpide.
Näistä potilaista (n = 53) suljettiin pois ne, joiden taudinkuva oli erittäin komplisoitunut (n = 3), ja ne, joilla oli avohoitolähtöinen infektio (n = 10). Kuudelle potilaalle ei löytynyt sopivaa verrokkia. Jäljelle jääneet leikkauspotilaat muodostivat tapausryhmän (n = 34), jolle verrokkiryhmäksi (n = 29) valittiin samalla ajanjaksolla TYKS:ssa hoidettuja sukupuolen, iän ja toimenpiteiden mukaan vakioituja potilaita, joilla ei ollut hoitoon liittyvää infektiota.
Kustannusten vertailua varten muodostettiin tapaus–verrokkiparit. Neljää potilasta käytettiin verrokkina usealle eri tapaukselle. Tutkimusryhmän ja verrokkiryhmän potilaiden vuodeosasto- ja tehohoitojaksojen hoitopäivien määrät, mikrobilääkehoidon laatu ja kesto, leikkaukset sekä jatkohoitopaikka ja seurantakäynnit vuoden ajalta TYKS:sta pääsyn jälkeen rekisteröitiin.
Vuodeosastohoitopäivistä, tehohoitopäivistä ja leikkauksista aiheutuneiden kustannusten laskennassa huomioitiin vain leikkaukseen liittyvä sairaalahoitojakso ja ensimmäinen infektiosta johtunut sairaalahoitojakso. Kokonaiskustannusten laskennassa käytettiin TYKS:n sairaalainfektiorekisteriin kirjattujen sairaalainfektioiden määriä vuonna 2016. Tilastollinen testaus on kuvattu liitteessä (liite 1).
Tulokset
Vuodeosastohoidot olivat hoitoon liittyvien infektioiden ryhmässä keskimäärin 2,6 kertaa ja tehohoitojaksot 16,7 kertaa pidemmät kuin verrokkiryhmässä (taulukko 1). Erot ovat tilastollisesti merkitseviä.
Hoitoon liittyvien infektioiden ryhmässä hoitojakson pituus korreloi positiivisesti näiden infektioiden lukumäärään potilaalla (r = 0,587, p < 0,001), näistä infektioista aiheutuneiden uusintaleikkausten lukumäärään (r = 0,381, p = 0,03) ja tehohoitojaksojen pituuteen (r = 0,465, p = 0,006).
Hoitoon liittyvien infektioiden ryhmässä 14 potilaalla oli hoitojakson aikana tehohoitojakso. Yhdellä tehohoitojaksoja oli kaksi. Hoitoon liittyvä infektio oli pääasiallisena syynä näistä 15 erillisestä tehohoitojaksosta kahdessa ja myötävaikutti tehohoitoon joutumiseen viidessä hoitojaksossa. Kyseessä olivat yleensä hengitystieinfektiot tai leikkausalue- ja elininfektiot. Verrokkiryhmässä tehohoitojaksoja oli neljällä potilaalla.
Uusintaleikkauksia tehtiin 16 potilaalle tapausryhmässä ja kahdelle verrokkiryhmässä. Hoitoon liittyvästä infektiosta johtuvia uusintaleikkauksia tehtiin tapausryhmässä keskimäärin 0,5 (vaihteluväli 0–3) (taulukko 1).
Hoitoon liittyvään infektioon sai mikrobilääkehoitoa 34 potilasta keskimäärin 13,9 vuorokautta. Antibioottihoidon kestolla oli positiivinen korrelaatio hoitoon liittyvien infektioiden määrien (r = 0,589, p < 0,001), näiden infektioiden aiheuttamien uusintaleikkausten (0,540, p < 0,001) ja tehohoitopäivien lukumäärän (0,456, p = 0,007) kanssa.
Tapausryhmästä kotiutui 18 potilasta. Viisi potilasta siirtyi terveyskeskuksen vuodeosastolle, viisi keskussairaalaan ja neljä lähisairaalaan. Kaksi potilasta menehtyi hoitojakson aikana. Kuolinsyynä ei ollut hoitoon liittyvä infektio. Verrokkiryhmästä kotiutui 26, terveyskeskuksen vuodeosastolle siirtyi kaksi potilasta ja keskussairaalaan yksi. Yksikään ei menehtynyt TYKS:n hoitojakson aikana.
Hoitoon liittyvä infektio aiheutti yhteensä 24 seurantakäyntiä TYKS:aan (keskiarvo 0,7, vaihteluväli 0–13), ja neljä potilasta joutui sen takia uudelle osastojaksolle. Jatkokäyntien ja uusien osastojaksojen kustannuksia ei otettu huomioon kustannusten vertailussa.
Vuodeosasto- ja tehohoidon, uusintaleikkausten sekä mikrobilääkehoidon kustannukset olivat yhteensä keskimäärin 20 690 euroa tapausryhmässä ja 3 118 euroa verrokkiryhmissä (taulukko 2).
Suurimmat kustannukset aiheutuivat hengitystieinfektioista ja leikkausalueen tai elininfektioista (taulukko 3). Erityisesti näihin infektioluokkiin liittyi tehohoitopäivien kustannuksia. Myös mikrobilääkkeiden kustannukset olivat niissä suurimmat.
Hoitoon liittyvien infektioiden määrät eräissä infektioluokissa TYKS:ssa ja niihin liittyvät tutkimukseemme perustuvat laskennalliset lisäkustannukset v. 2016 esitetään taulukossa (taulukko 4). Estämällä esimerkiksi 40 % näistä infektioista säästettäisiin 4,2 M€ (taulukko 4).
Päätelmät
Hoitojakso vuodeosastolla kesti hoitoon liittyvän infektion saaneilla potilailla keskimäärin 2,5 kertaa niin kauan kuin verrokeilla. Infektion saaneilla tehohoito kesti keskimäärin viisi vuorokautta – mutta oli maksimissaan jopa 51 vuorokautta – kun tehohoito verrokkiryhmässä oli keskimäärin vajaan vuorokauden mittainen.
Uusintaleikkauksia jouduttiin tekemään joka kolmannelle niistä potilaista, joilla oli hoitoon liittyvä infektio. Verrokkiryhmässä uusintaleikkauksen tarvitsi vain 7 % potilaista. Infektion saaneista potilaista yli puolet siirtyi TYKS:sta jatkohoitoon muuhun terveydenhuoltoyksikköön, kun taas lähes kaikki verrokit kotiutuivat.
Tulokset ovat linjassa kansainvälisten tutkimusten kanssa. Yhdysvalloissa vuosittain todettavista 320 000:sta leikkausalueen infektiosta noin 13 000 johti potilaan kuolemaan ja leikkausalueen infektiot pidensivät hoitojaksoja 7,3 vuorokaudella (3). Hoitoon liittyvä infektio pidensi intialaistutkimuksessa sekä tehohoitojakson että vuodeosastohoidon lähes kaksinkertaiseksi (4).
Hoitoon liittyvistä infektioista aiheutui sairaalalle merkittäviä lisäkustannuksia. Hoitopäivistä, leikkauksista ja mikrobilääkkeistä aiheutuneet keskimääräiset kustannukset olivat n. seitsenkertaiset verrattuna niiden potilaiden vastaaviin kustannuksiin, joilla tällaista infektiota ei ollut. Hoitoon liittyvän infektion saaneiden 34 potilaan kustannukset olivat tässä tutkimuksessa yhteensä noin 700 000 € (34 x 20 690 €). Suurin yksittäinen kustannuserä oli tehohoito. Siitä aiheutui keskimäärin 14 000 euron lisäkustannukset potilasta kohti.
Lisäkustannukset riippuvat infektion luonteesta. Keskimääräiset infektiokohtaiset kustannukset olivat halvimmat virtsatieinfektioissa ja kalleimmat hengitystieinfektioissa.
Hoitoon liittyviä infektioita todetaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosittain n. 1 900. Niistä n. 150 on virtsatieinfektioita ja n. 170 leikkauksenjälkeisiä leikkausalueen tai elininfektioita. Hoitoon liittyvien virtsatieinfektioiden lisäkustannus vuodessa olisi tutkimuksemme pohjalta siten n. 167 000 € ja syvien leikkausalueen infektioiden n. 3 M€.
Jos mukaan lasketaan kaikki TYKS:ssa ilmoitetut hoitoon liittyvät infektiot, kokonaiskustannukset pelkästään vuodeosastohoidosta olisivat vuodessa yli 11 M€. Yhteiskunnalle koituu lisäksi kustannuksia mm. potilaan lääkkeistä, sairauspoissaoloista ja mahdollisesta työkyvyttömyydestä. Nämä epäsuorat kustannukset jäivät tutkimuksen ulkopuolelle.
Hoitoon liittyvien infektioiden identifioinnissa käytettiin pisteprevalenssitutkimusta, jolla löydetään kaikki tapaukset riippumatta hoitoilmoitusten diagnoosien puutteista. Tulokset ovat kuitenkin alttiita satunnaisvaihtelulle. Pisteprevalenssi ei kuvaa näiden infektioiden ilmaantuvuutta ja voi siksi jonkin verran yliarvioida niiden aiheuttamaa kuormaa sairaalassa.
Tutkimukseen otettiin vain potilaat, joille oli tehty leikkaustoimenpide. Rajaus saattaa yliarvioida tutkimuskohteena olleiden infektioiden kokonaiskustannuksia TYKS:ssa. Se oli kuitenkin perusteltu, koska näin saatiin käsitys erityisesti hoitoon liittyvien infektioiden aiheuttamasta kuormasta nimenomaan leikkaustoimintaan.
Tapaus-verrokkiasetelman heikkoutena voidaan pitää valikoitumisharhan riskiä. Vaikka verrokkipotilaat kaltaistettiin leikkaustoimenpiteen, ikäryhmän ja sukupuolen suhteen, on mahdollista, että ryhmät eivät ole samankaltaisia leikkauksen jälkeisen toipumisen ja ennusteen suhteen. Erot etenkin tehohoitoon joutumisen riskissä voivat vaikuttaa kustannuksiin merkittävästi ja suurentaa ryhmien välistä eroa. Verrokkien hakeminen vain pisteprevalenssitutkimuksen aineistosta supisti potentiaalisten verrokkien joukkoa. Siksi osa tapauksista jouduttiin sulkemaan pois analyysistä ja osalle jouduttiin käyttämään samaa verrokkia kustannuslaskelmissa. Siksi tapaus-verrokkiasetelman tulokset rajattiin käsittämään vain kustannusten vertailun.
Koska pyrkimyksenä oli arvioida hoitoon liittyvien infektioiden aiheuttamaa taakkaa eli lisäkustannusta, tapausryhmän keskimääräisestä hoitojakson kustannuksesta vähennettiin verrokkiryhmän keskimääräinen hoitojakson kustannus. Myös tämä yliarvioi hoitoon liittyvien infektioiden merkitystä kustannusten synnyssä, koska sairautensa tai muun syyn takia tehohoitoon joutuneet altistuvat esimerkiksi hengityskonehoidosta johtuvalle keuhkokuumeelle.
Vakavassa infektiossa kustannukset voivat kasvaa merkittävän suureksi. Tästä on esimerkkinä potilas, joka tuli suunniteltuun syöpäleikkaukseen, mutta sai lopulta neljä erillistä hoitoon liittyvää infektiota ja hoitojakson aikana seitsemää eri mikrobilääkettä (lääkkeiden kustannukset 6 875 euroa). Hänelle tehtiin yksi hoitoon liittyvästä infektiosta johtuva uusintaleikkaus (1 630 euroa). Hoitojakso TYKS:ssa kesti yhteensä 72 päivää, joista tehohoidossa 51. Potilas siirtyi jatkohoitoon aluesairaalaan. Hoitojakson kustannukset TYKS:ssa olivat yhteensä yli 160 000 euroa.
Hoitoon liittyvät infektiot lisäävät myös jatkohoidon kustannuksia. Tällaisen infektion saaneista potilaista lähes joka toinen oli jatkohoidossa toisessa sairaalassa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Lähes kaikki verrokkipotilaat kotiutuivat.
Laskelmamme osoittavat, että sairaalan panostus infektioiden ehkäisyyn voi johtaa merkittäviin säästöihin sairaalan omissa toimintakuluissa ja jatkohoidossa. Hoitoon liittyvä infektio ei ole vain sairaalan ongelma, vaan lisäkustannuksia aiheutuu myös jatkohoitopaikkoihin ja yhteiskunnalle. Infektioiden ehkäisyn taloudelliset vaikutukset heijastuvat koko hoitoketjuun.
Osa hoitoon liittyvistä infektioista voidaan estää. SENIC-tutkimus Yhdysvalloissa 1970-luvulla osoitti, että vähintään kolmasosa hoitoon liittyvistä infektioista oli estettävissä, jos sairaalassa panostettiin infektioiden seurantaan ja ehkäisyyn (5). Yhdysvaltalaisen selvityksen perusteella 65–70 % verisuoni- ja virtsatiekatetrien infektioista olisi estettävissä. Haavainfektioista ja ventilaattorin aiheuttamista keuhkokuumeista noin puolet olisi estettävissä (6). Ruotsalaistutkimuksen mukaan 87,3 % hoitoon liittyvistä infektioista oli varmuudella tai todennäköisesti vältettävissä ja 12,7 % ei ollut tai ei todennäköisesti ollut vältettävissä (7). Etenkin vierasesineperäisiin (mm. katetrien ja ventilaattorien aiheuttamiin) infektioihin voidaan puuttua ehkäisevällä toiminnalla, ja tavoitteena on, ettei niitä esiintyisi ollenkaan (3).
Toisaalta lääketieteen avulla voidaan hoitaa yhä vaikeammin sairaita potilaita. Tämäkin voi lisätä hoitoon liittyvien infektioiden riskiä. Tärkeimmät keinot infektioiden estämiseksi ovat hyvä käsihygienia, aseptinen työskentelytekniikka, tarpeettomien verisuoni- ja virtsakatetrien poistaminen sekä näiden infektioiden kattava rekisteröinti.
Panostus infektioiden ehkäisyyn maksaa itsensä takaisin. Arvioimme laskennallisesti, että jos leikkaukseen liittyvistä infektioista estettäisiin melko kohtuullinen määrä (40 %), sairaalassa saavutettaisiin yli neljän miljoonan euron säästö.
Tämä on noin prosentti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstökuluista. Summa kattaisi lähes 110 hygieniahoitajan henkilötyövuotta. Se on myös viisinkertaisesti summa, jonka jäsenkunnat maksoivat sairaanhoitopiirille vuonna 2016 ns. erityisvelvoitemaksua hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyyn.
Säästöt laskettiin myös 70 %:n mukaan. Varovaisuussyistä kohtuullisena määränä päädyttiin kuitenkin pitämään 40 %:a, koska mahdollisuus estää infektioita ei välttämättä käytännössä ole sama kaikissa infektioluokissa.
Tutkimuksessamme käsiteltiin vain leikkauspotilaiden infektioita. Jos mukaan laskettaisiin muutkin hoitoon liittyvät infektiot, päädyttäisiin todennäköisesti paljon suurempaan säästöön.
Esa Rintala, Satu Rantanen, Tuija Ikonen: Ei sidonnaisuuksia.
Tästä asiasta tiedettiin
Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen perusteella arvioitiin, että hoitoon liittyvät infektiot aiheuttivat Suomessa yhteensä 195–492 miljoonan euron vuotuiset kustannukset.
Pelkät leikkausalueen infektiot aiheuttavat Suomessa 100–200 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Lukuun sisältyvät suorat sairaalahoidosta johtuvat ja epäsuorat sairauslomista sekä korvauksista johtuvat kustannukset.
Tämä tutkimus opetti
Leikkauspotilailla, joilla oli hoitoon liittyvä infektio, keskimääräinen hoitojakso oli 2,6 kertaa pidempi ja kustannukset 6,6 kertaa suuremmat kuin verrokkiryhmällä.
Uusintaleikkauksia tehtiin useammin ja jatkohoidon tarve oli suurempi potilailla, joilla oli hoitoon liittyvä infektio.
Jos hoitoon liittyvät infektiot vähenevät TYKS:n kokoisessa sairaalassa 40 %, voidaan saavuttaa4,2 miljoonan euron säästö.
- 1
- Kärki T, Lyytikäinen O. Hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyys Suomessa 2011. Suom Lääkäril 2013;68:39–45.
- 2
- Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O sekä kansalliseen sairaalainfektioiden prevalenssitutkimukseen osallistuneet sairaalat. Sairaalainfektiot aiheuttavat huomattavan tautitaakan. Suom Lääkäril 2008;63:1697–702.
- 3
- Jarvis WR. The Lowbury Lecture. The United States approach to strategies in the battle against healthcare-associated infections, 2006: transitioning from benchmarking to zero tolerance and clinician accountability.J Hosp Infect 2007;65 Suppl 2:3–9.
- 4
- Chacko B, Thomas K, David T, Paul H, Jeyaseelan L, Peter JV. Attributable cost of a nosocomial infection in the intensive care unit: a prospective cohort study. World J Crit Care Med 2017;6:79–84. doi: 10.5492/wjccm.v6.i1.79. eCollection 2017 Feb 4.
- 5
- Haley RW, Culver DH, White JW ym. The efficacy of infection surveillance and control programs in preventing nosocomial infections in US hospitals.Am J Epidemiol 1985;121:182–205.
- 6
- Umscheid C, Mitchell M, Doshi J, Agarwal R, Williams K, Brennan P. Estimating the proportion of healthcare-associated infections that are reasonably preventable and the related mortality and costs. Infect Control Hosp Epidemiol 2011;32:101–14.doi: 10.1086/657912.
- 7
- Nordqvist P, Roberg M, Magnusson M, Sjödahl R. VÃ¥rdrelaterade infektioner en betydande del av vÃ¥rdskadorna pÃ¥ sjukhus – Studie i Linköping visar att fler fall borde kunna undvikas. Lakartidningen 2017;114. pii: ED33.
Postsurgical health care associated infections cause significantadditional costs
Background Health care associated infections (HAIs) cause €195–492m additional health care costs and 700 patient deaths yearly in Finland. Our study aimed to estimate the costs of HAIs in Turku University Hospital.
Methods The HAI group (n = 34) included patients who had HAIs registered by a point prevalence study in the period 2012–2014 in operative departments in Turku University Hospital. The control group (n = 29) consisted of gender, age and procedure adjusted patients without HAI. Patient care days in wards or in the intensive care unit, antimicrobial treatment, operations and care after discharge were documented. Costs associated with ward and intensive care, antimicrobials and operations were calculated. Yearly additional costs due to HAIs were estimated.
Results The average number of patient care days in the HAI group was 2.6 times higher than in the controls (13.9 vs. 5.3 days, p < 0.001). There were 18 reoperations in 12 patients due to HAI. More than 50% of patients in the HAI group were treated in a health care facility after discharge. Average total costs were 6.6 times higher in the HAI group than in the control group.
Conclusions HAIs were associated with significant additional costs. We estimated that if only 40% of HAIs could be prevented, the yearly savings could be up to €4.2m in our hospital.