Itäsuomalaisten nuorten veren kolesterolipitoisuuden ja ruokavalion muutos 1984-1995

Sydän- ja verisuonisairauksien yleisyys aikuis-iässä saa alkunsa jo lapsuudesta. Erityispiirteenä suomalaisilla lapsilla on ollut kansainvälisessä vertailussa suuri seerumin kolesterolipitoisuus sekä jossain määrin myös korkea verenpaine (1). Ensimmäiset varmuudella ateroskleroosiin liittyvät patologiset muutokset valtimoiden seinämissä voidaan havaita murrosiän jälkeen nuorilla aikuisilla. Ensimmäisen kerran tämä havaittiin Korean sodan aikana kuolleilta sotilailta (2). Muutokset saattavat alkaa jo aiemminkin, mutta niiden merkitys myöhemmälle taudinkululle on epäselvä. Riskitekijöiden taso on yhteydessä valtimoiden seinämissä havaittuihin muutoksiin jo lapsuudessa ja nuoruudessa (3). Lapsuuden ajan seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus ennustaa kolesterolitasoa aikuisuudessa yhtä hyvin kuin aikuisilla vastaavana ajanjaksona mitatut kolesteroliarvot (4). Itä-Suomen nuorisoprojektissa on mitattu itäsuomalaisten nuorten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijätaso samoilla tavoin vuonna 1984, 1987, 1988 ja 1995.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Yhdeksäsluokkalaisille nuorille tehtiin lomakekysely, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden mittaus ja 24 tunnin ravintohaastattelu, jossa eroteltiin koodein koti- ja kouluruoka. Tutkimus on tehty aina kevätkuukausien aikana maaliskuusta toukokuuhun. Yhdeksäsluokkalaiset oppilaat ovat täyttäneet kyselylomakkeen oppitunnin aikana 16:ssa Pohjois-Karjalan koulussa ja 8:ssa Kuopion läänin koulussa. Oppilaat täyttivät lomakkeen nimettöminä. Lomake sisälsi kysymyksiä taustatietojen lisäksi lähinnä terveyskäyttäytymisestä, terveystiedosta ja asenteista.

Jokaisesta koulusta valittiin arpomalla 16 poikaa ja 16 tyttöä, joille tutkimusryhmän erikseen kouluttama terveydenhoitaja teki sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijämittauksen koulun terveydenhoitajan huoneessa. Näiden oppilaiden kyselylomakkeessa oli myös nimi. Lomake toimitettiin oppilaalle suljetussa kirjekuoressa, ja hän myös palautti sen suljetussa kirjekuoressa tutkimusryhmälle; näin estettiin se, etteivät tiedot joudu ulkopuolisten käsiin. Oppilailta mitattiin pituus ja paino sekä verenpaine kaksi kertaa istuma-asennossa viiden minuutin levon jälkeen oikeasta kädestä. Lisäksi otettiin verinäyte, josta määritettiin kokonaiskolesteroli ja HDL-kolesteroli. Kaikki määritykset on tehty Kansanterveyslaitoksen laboratoriossa samalla menetelmällä.

Kahdeksassa Pohjois-Karjalan koulussa ja kahdeksassa Kuopion läänin koulussa tehtiin 24 tunnin ravintohaastattelu samoille oppilaille, jotka osallistuivat kliinisiin mittauksiin. Haastattelut tehtiin maanantaista perjantaihin, jolloin ne kuvaavat ruoankäyttöä sunnuntaista torstaihin. Ruoankäyttötiedot on käsitelty Kansanterveyslaitoksen omalla ravinto-ohjelmalla, joka käyttää NUTNET-koostumustietokantaa. Annoskoot arvioitiin ruokamalleja ja annoskuvakirjaa käyttäen. Tutkimukseen osallistuminen ja kato on kuvattu taulukossa 1.

TULOKSET

Seerumin kolesterolikeskiarvo on vähentynyt 0,44 mmol eli 9,5 %. Sellaisten poikien osuus, joiden veren kolesterolipitoisuus ylitti 5 mmol/l, väheni 21 %:sta 8 %:iin. Vuonna 1984 kolesteroliarvo oli alle 4,5 mmol/l 53 %:lla ja vuonna 1995 peräti 81 %:lla pojista. Sellaisten tyttöjen osuus, joilla kolesteroli oli yli 5 mmol/l, väheni 37 %:sta 19 %:iin (taulukko 2).

Ruokavaliossa tapahtui huomattavaa paranemista. Tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista pieneni pojilla 19 %:sta 16 %:iin ja tytöillä 17 %:sta 15 %:iin. Monityydyttymättömien rasvahappojen osuus lisääntyi. Rasvan kokonaissaanti ei oleellisesti muuttunut (taulukko 3).

Myös kouluruokailussa tapahtui huomattavaa kehitystä. Tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista vähentyi pojilla 22 %:sta 15 %:iin ja tytöillä 19 %:sta 12 %:iin. Kymmenen vuotta sitten oppilaat saivat kouluruoasta enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin kotiruoasta (taulukko 4). Vuonna 1995 kouluruoka sisälsi vähemmän tyydyttyneitä rasvoja kuin kotiruoka. Kouluruoan osuus energian saannista pysyi 21-22 %:na.

Kymmenen vuotta sitten tavallisin leipärasva sekä kotona että koulussa oli voi. Vuonna 1984 voita leipärasvana käytti kotona noin 2/3 nuorista ja koulussa yli 80 %. Vuonna 1995 voita käytti leipärasvana alle 5 % nuorista; nuoret olivat vaihtaneet margariineihin ja kevytlevitteisiin (taulukko 5). Maitolaadun muutokset eivät olleet yhtä dramaattisia, mutta kuitenkin huomattavia. Kulutusmaidon käyttö väheni erityisesti kotona ja rasvattoman maidon käyttö lisääntyi. Koulussa kevytmaidosta siirryttiin yhä enemmän rasvattomaan maitoon. Huomattava osa nuorista, erityisesti tytöistä, ei vuonna 1995 juonut koulussa ollenkaan maitoa (taulukko 6). Tärkein yksittäisen tyydyttyneen rasvan lähde sekä poikien että tyttöjen ruokavaliossa oli juusto ja seuraavaksi tärkeimmät voi ja maito. Maitotaloustuotteiden osuus tyydyttyneestä rasvasta oli 59 % pojilla ja 56 % tytöillä (taulukko 7). Taulukko 7 sisältää myös ruoanvalmistuksessa käytetyn ja ruoan sisältämän voin ja maidon.

POHDINTA

Perinteisesti lasten ruokavaliota on katsottu energian, kivennäis- ja hivenaineiden ja vitamiinien saannin turvaamisen näkökulmasta. Sydän- ja verisuonisairauksien yhdeksi keskeiseksi syyksi on viime vuosikymmeninä varmentunut teollisuusmaissa erittäin suuri tyydyttyneen rasvan saanti ja tästä johtuva suuri veren kolesterolipitoisuus. Myös lasten ruokavaliota on alettu tarkastella tästä uudesta näkökulmasta, varsinkin kun varsinaisia puutostauteja ei kehittyneissä maissa juurikaan esiinny.

Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti onkin antanut suosituksen lasten ruokavaliosta (5). Sen mukaan tyydyttyneen rasvan osuus päivittäisestä energiansaannista ei saisi ylittää 10 %:a. Suositus on sama kuin aikuisilla ja se koskee lapsia kolmen ikävuoden jälkeen. Näyttää ilmeiseltä, että ruokavalioon, jossa tyydyttyneiden rasvojen osuus energiansaannista on enintään 10 %, voidaan siirtyä heti rintaruokinnan jälkeen. Turussa tehdyn satunnaistetun tutkimuksen mukaan tällainen ruokavalio vaikuttaa myönteisesti seerumin kolesterolitasoon, mutta ei vaikuta haitallisesti lasten kasvuun (6).

Suomalaisten lasten ruokavalio on perinteisesti sisältänyt erittäin runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, ja tämä on näkynyt keskimäärin erittäin korkeana veren kolesterolipitoisuutena. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana kehitys on ollut erityisen myönteistä. Kolesteroliarvot ovat laskeneet noin 10 % ja tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista on vähentynyt noin 15 %:iin. Siten voimme sanoa, että olemme tulleet puoliväliin tarvittavasta muutoksesta. Ilahduttavaa on havaita, että kouluruoka on muuttunut terveellisemmäksi. Kymmenen vuotta sitten kouluruoka oli rasvojen osalta epäterveellisempää kuin kotiruoka, nyt kouluruoasta saa vähemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin kotiruoasta. Kuitenkin edelleen kouluruoassa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista on liian suuri.

Tyydyttyneestä rasvasta edelleen suurin osa tulee maitorasvan muodossa. Hiukan yllättävä havainto oli, että juusto oli suurin tyydyttyneen rasvan lähde. Juustojen suosio näyttää jatkuvasti kasvavan, ja tästä on tulossa kansanterveydellinen ongelma perinteisten voin ja rasvaisen maidon rinnalle. Ilmeisesti erityisesti nuorille naisille halutaan markkinoida juustoja osteoporoosin ehkäisemiseksi - samalla saataisiin vähennettyä maitorasvan ylituotanto-ongelmaa. Sen sijaan markkinoinnissa ei näytä olleen kovin halukkaita painottamaan nuorten rasvattoman maidon käyttöä osteoporoosin ehkäisyssä, vaikka kansanterveyden kannalta se olisi erityisen perusteltua.

Kaikista tyydyttyneistä rasvoista maitorasva näyttää kasvattavan kolesterolipitoisuutta tehokkaimmin. On mahdollista, että ihmislajin kehityksessä kahdenkymmenen miljoonan vuoden aikana maitorasvan tarkoitukseksi on muodostunut vastasyntyneen lapsen seerumin kolesterolipitoisuuden suurentaminen, jotta hänen solukkojensa normaali kasvu ja kehitys turvattaisiin ensimmäisen elinvuoden voimakkaan kasvun aikana. Äidinmaito sisältää ilmeisesti samasta syystä runsaasti myös kolesterolia. Läntisissä teollisuusmaissa ilmeinen perusvirhe on tapahtunut siinä, että maitorasvan runsasta käyttöä jatketaan varsinaisen imeväisiän jälkeenkin.

Suomessa lasten seerumin kolesterolipitoisuuden viitearvot eivät ole käytännössä kovin vakiintuneet. Tässä artikkelissa käytetyt viitearvot on otettu Yhdysvaltain kansallisen terveysinstituutin lapsia koskevasta raportista. Pohjois-Karjala-projektissa ja Itä-Suomen nuorisoprojektissa on suositeltu, että lasten kolesteroliarvot tulisi mitata kerran neuvolassa, kerran ala-asteella ja kerran yläasteella. Mikäli arvot todetaan suuriksi, annetaan ruokavalio-ohjeita sekä lapsille että erityisesti heidän perheilleen. Toiminnan tarkoituksena ei ole ollut varsinaisesti seuloa patologisia arvoja nuorilta, vaan suunnata terveyskasvatusta tehokkaammin niihin yksilöihin ja perheisiin, jotka todennäköisimmin siitä eniten hyötyisivät. Toiminnassa on korostettu sitä, ettei lapsia tule leimata sairaiksi. Tästä toiminnasta on saatu varsin myönteisiä kokemuksia. Perheet ovat paremmin motivoituneita ja kiinnostuneita ruokavalion muuttamisesta.

Käytännössä laajemmin kolesterolimittauksia on suunnattu lapsiin, joiden vanhemmilla tai suvussa on todettu korkeita kolesteroliarvoja tai runsaasti sydäntauteja. Itä-Suomen nuorisoprojektissa tästä strategiasta luovuttiin, koska anamnestisella tiedolla vanhempien kolesterolitasosta tai vanhempien sydän- ja verisuonisairauksista ei ollut mitään yhteyttä nuorilla mitattuihin kolesterolitasoihin (7).

KIRJALLISUUTTA