Lait (1,2) ohjaavat terveydenhuollon organisaatioita tuottamaan turvallisia ja laadukkaita palveluja, mutta kansallinen seurantatieto potilas- ja asiakasturvallisuudesta on puutteellista. Hoidon laadun kehittämiseen tarvitaan ajantasaista ja vertailukelpoista tietoa muun muassa haittatapahtumien ja niistä aiheutuvien kärsimysten ja kustannusten vähentämiseksi (3).

Haittatapahtumien, kuten kaatumisten ja painehaavojen (käytetään myös käsitettä painevaurio), ehkäisy edellyttää niiden systemaattista dokumentointia ja seurantaa (4). Ehkäisyssä ja hoidossa tulee huomioida myös näyttöön perustuvat suositukset vaikuttavista ehkäisymenetelmistä (5,6) ja kansallisten strategioiden ohjeet (4) sekä huolehtia hoitohenkilöstön vahvasta osaamisesta (6,7). Systemaattinen seuranta ja kansallinen vertailutieto mahdollistavat kaatumisten ja painehaavojen esiintyvyyden tarkastelun sekä kustannustietoisuuden lisääntymisen (8,9).

Kaatumiset ja painehaavat ovat kansainvälisesti tunnistettuja ja seurattuja hoitotyösensitiivisiä tunnuslukuja. Hoitotyösensitiivisyydellä tarkoitetaan hoitotyön vaikutusta potilaan hoidon tuloksiin (10). Suomessa hoitotyösensitiiviset laatutiedot eivät kuulu kansallisiin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämiin laaturekistereihin. Jo vuonna 2016 yliopistosairaalat käynnistivät yhteistyön hoitotyön laadun vertailemiseksi ja seuraamiseksi, ja vuonna 2025 Hoitotyön kansalliseen vertaiskehittämisen verkostoon (HoiVerKe) kuului 15 hyvinvointialuetta ja -yhtymää.

HoiVerKe-jäsenorganisaatiot keräävät aineistoja eri toimintaympäristöistä. Kaatumisten ja painehaavojen lisäksi vertailutietoa kerätään myös useista muista tunnusluvuista (8,9). Tässä tutkimuksessa kuvaamme sairaalassa tapahtuvien kaatumisten ja putoamisten (jatkossa kaatumiset) sekä painehaavojen esiintyvyyttä suomalaisissa terveydenhuollon organisaatioissa.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa aineistona käytettiin HoiVerKe-jäsenorganisaatioiden vuosina 2021 ja 2022 keräämiä tietoja aikuisten potilaiden kaatumisista ja painehaavoista. Vertailutietoja tuotettaessa noudatettiin HoiVerKe-verkostossa yhteisesti sovittuja tietosisältöjä, luokituksia ja aikatauluja.

Kaatumistiedot tuotettiin kuukausitasolla joko potilastietojärjestelmiin kirjatuista tiedoista tai manuaalisen kirjanpidon avulla. Tietoja tarkasteltiin potilaalle seuranneen haitan (11) mukaan suhteessa tuhanteen hoitopäivään (hpv) (n = 2 536 622 hpv).

Painehaavatiedot kerättiin poikkileikkauksena kerran kuukaudessa. Painehaavat luokiteltiin kansainvälisen syvyysluokittelun mukaan (12). Aineistoon otettiin mukaan sekä hoitoon tullessa olleet että hoidon aikana syntyneet painehaavat ja niiden syvyysasteet. Aineistossa oli 48 155 potilasta. Ihon kunto tarkastettiin aineistonkeruupäivinä 88 prosentilta (n = 42 402) (myöhemmin tarkastetut). Painehaavatietoja tarkasteltiin painehaavapotilaiden lukumääränä suhteessa tarkastettuihin.

Aineistot kerättiin anonyymeinä. Kaikki vertailutiedot tallennettiin vastuuorganisaation tietoturvalliseen ympäristöön. Tutkimusaineisto koostui yliopisto- (n = 5) ja keskussairaaloiden (n = 6) eri erikoisaloilta kerätyistä tiedoista. Kuukausittaisia tietoja kaatumisista tuotti keskimäärin 205 yksikköä ja painehaavoista 121 yksikköä.

Aineiston kuvailuun käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia. Tuloksissa kuvataan kaatumiset 1 000:ta hoitopäivää kohden ja niiden jakautuminen haittaluokittain. Sairaalasyntyisten painehaavojen (hapu) esiintyvyys kuvataan suhdelukuna. Suhdeluvussa lasketaan niiden potilaiden määrä, joille painehaava kehittyi sairaalaan sisäänkirjauksen jälkeen suhteessa tarkastettujen potilaiden kokonaismäärään. Tuloksissa sairaalakaatumisia ja painehaavoja tarkastellaan myös Hoitoilmoitusjärjestelmän (Hilmo) terveydenhuollon erikoisalojen mukaan.

Tilastolliset vertailut kaatumisten ja painehaavojen syntymisessä toteutettiin lineaarisella sekamallilla (13), jolla pystyttiin huomioimaan aineiston hierarkkinen rakenne. Mallin kiinteinä selittäjinä olivat vuosi, kuukausi ja erikoisala. Organisaatiokohtainen vaihtelu huomioitiin mallin satunnaisosalla. Pareittaiset post hoc -vertailut tehtiin vähiten merkitsevän erotuksen testillä (LSD). Tilastolliset analyysit toteutettiin IBM SPSS Statistics 29.0.2.0 (Armonk, NY: IBM Corp) -ohjelmistolla.

Tulokset

Kaatumiset

Kaatumisia tapahtui yhteensä 4 548, mikä tarkoittaa 1,8 kaatumista 1 000:ta hoitopäivää kohden. Suhteutettuna hoitopäiviin kaatumisia tapahtui eniten yleislääketieteen (8,8 per 1 000 hpv), sisätautien (2,9 per 1 000 hpv) ja syöpätautien (2,8 per 1 000 hpv) erikoisaloilla (taulukko 1). Kaatumisista 41 % (n = 1 880) aiheutti haittaa. Kaksi prosenttia kaatumisista aiheutti vakavan haitan. Anestesiologian ja tehohoidon (3,7 %), kirurgian (3,2 %) ja sisätautien (2,1 %) erikoisaloilla oli eniten vakavaksi haitaksi luokiteltuja kaatumisia. Kuolemaan johtaneita kaatumisia oli 15 (0,3 %), joista 14 tapahtui sisätautien ja yksi neurologian erikoisalalla (taulukko 1).

Ero erikoisalojen välillä on tilastollisesti merkitsevä niin haittaa aiheuttaneissa kuin kaikissa kaatumisissa yhteensä (p < 0,001 molemmissa). Post hoc -vertailuissa haittaa aiheuttaneissa kaatumisissa erottuivat erikoisaloista erityisesti anestesiologia ja tehohoito sekä naistentaudit ja synnytykset, jotka erosivat tilastollisesti merkitsevästi kaikista muista erikoisaloista paitsi toisistaan. Kun tarkasteltiin kaikkia kaatumisia, edellisten lisäksi syöpätautien erikoisala erosi kaikista muista tilastollisesti merkitsevästi ja kirurgian erikoisala lähes kaikista muista (liitetaulukko 1).

Sairaalatyyppien (yliopisto- ja keskussairaala) välillä ei ollut merkitseviä eroja kummassakaan vertailussa, ei myöskään vuosissa tai kuukausissa.

Painehaavat

Koko aineistossa oli 4 647 painehaavaa ja 3 214 (7,6 %) potilasta, joista 1 917:llä (4,5 %) painehaava oli sairaalasyntyinen. Eniten potilaita, joilla oli sairaalasyntyinen painehaava, oli anestesiologian ja tehohoidon (10,0 %), sisätautien (5,0 %) ja keuhkosairauksien (4,9 %) erikoisaloilla. Koko aineistossa yli puolet (52,4 %) oli 1. asteen ja 38,5 % oli 2.–4. asteen painehaavoja (taulukko 2). Kaikista painehaavoista lääkintälaitteiden aiheuttamia oli 608 (13 %).

Erikoisalojen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero sekä sairaalasyntyisten että kaikkien painehaavojen määrissä (p < 0,001 molemmissa). Post hoc -vertailuissa erottui anestesiologia ja tehohoito, jolla painehaavoja oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin muilla erikoisaloilla. Sen sijaan muita erikoisaloja vähemmän sairaalasyntyisiä painehaavoja oli naistentautien ja synnytysten sekä hammas-, suu- ja leukasairauksien erikoisaloilla. Parivertailut esitetään artikkelin liitetaulukossa 1.

Sairaalasyntyisissä painehaavoissa havaittiin eroja kuukausien välillä (p = 0,030). Niiden esiintyvyys oli keskimääräistä suurempi erityisesti marraskuussa. Myös heinäkuussa ja joulukuussa niitä esiintyi enemmän, kun taas huhti-, touko- ja kesäkuussa niitä havaittiin vähemmän. Kaikissa painehaavoissa eroa havaittiin sairaalatyyppien välillä (p = 0,056) siten, että yliopistosairaaloissa niitä oli vähemmän kuin keskussairaaloissa. Sairaalasyntyisissä painehaavoissa tämä ero ei ollut merkitsevä.

Kaatumisten ja painehaavojen esiintyvyys kirurgian ja sisätautien erikoisaloilla

Tämän tutkimuksen aineistossa yli puolet potilaista ja hoitopäivistä olivat kirurgian ja sisätautien erikoisaloilta. Kuviossa 1 on esitetty näiden erikoisalojen kaatumiset per 1 000 hpv ja niiden potilaiden prosenttiosuus, joilla oli sairaalasyntyinen painehaava. Sisätautien erikoisalalla oli sekä kaatumisia että potilaita, joilla oli sairaalasyntyinen painehaava, suhteessa enemmän kuin kirurgian erikoisalalla. Lääkintälaitteiden aiheuttamia painehaavoja oli sisätautien erikoisalalla 7,6 % ja kirurgian erikoisalalla 9,7 %.

Päätelmät

Tutkimuksessa todettiin 1,8 kaatumista 1 000:ta hoitopäivää kohden. Aiemassa suomalaisessa tutkimuksessa saatiin samankaltainen tulos; 1,5 kaatumista 1 000:ta hoitopäivää kohden (14). Tässä tutkimuksessa erikoisalojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero niin haittaa aiheuttaneissa kuin kaikissa kaatumisissa (p < 0,001 molemmissa). Eniten kaatumisia tapahtui yleislääketieteen ja vähiten naistentautien ja synnytysten erikoisalalla. Tämä erosi aiemmasta suomalaisesta tutkimuksesta, jossa eniten kaatumisia oli neurologian ja vähiten kirurgian erikoisalalla (14).

Tässä tutkimuksessa sairaalasyntyisten painehaavojen esiintyvyyden keskiarvo aineistonkeruupäivinä oli 4,5 %. Aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa esiintyvyys oli 10,0 % (15). Erikoisalojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero sekä sairaalasyntyisissä että kaikissa painehaavoissa (p < 0,001 molemmissa).

Kaatumisten ja painehaavojen esiintyvyys vaihtelee hieman eri vertailuaineistoissa, mutta tutkimusten tulokset ovat kuitenkin suuntaa antavia. Kansallisen painehaavatutkimuksen (15) aineistot oli kerätty vuosina 2018 ja 2019, kun taas tämän tutkimuksen aineistot ovat vuosilta 2021–2022. Sairaalasyntyisten painehaavojen esiintyvyyden vähenemistä saattaa selittää vuonna 2018 aloitettu työ painehaavojen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi terveydenhuollossa. Tätä selitystä tukevat muun muassa Tanskassa (16) ja Ruotsissa (17) tehdyt tutkimukset systemaattisesta seurannasta ja ehkäisystä. Ehkäisevien toimien käyttöä ei tässä tutkimuksessa selvitetty.

Tulokset osoittavat, että kaatumisia oli määrällisesti eniten yleislääketieteen erikoisalalla ja sairaalasyntyisiä painehaavoja puolestaan anestesiologian ja tehohoidon erikoisalalla. Yleislääketieteen erikoisalalla potilaat ovat usein monisairaita ja iäkkäitä henkilöitä, joiden runsas lääkitys ja heikentynyt toimintakyky voivat vaikuttaa suurentuneeseen kaatumisriskiin.

Kriittisesti sairaat potilaat, joiden liikkuminen on täysin hoitohenkilökunnan varassa, ovat muita suuremmassa riskissä saada painehaava tehohoidon aikana. Lääkinnälliset laitteet, kuten hengityksen tukemiseen tarvittavat välineet, lisäävät painehaavan riskiä erityisesti tehohoidossa.

Sekä kaatumisten että painehaavojen esiintyvyys oli suurin sisätautien erikoisalalla. Erikoisalojen sisälläkin oli eroja, esimerkiksi psykiatriassa aikuisten akuuttipsykiatrian yksikössä kaatumisten esiintyvyys oli pienempi kuin vanhuspsykiatrian yksikössä.

Tämän tutkimuksen vahvuutena on useasta organisaatiosta koottu laaja kansallinen aineisto. Tutkimusaineisto kerättiin yksiköistä, joissa hoidetaan korkeassa kaatumis- tai painehaavariskissä olevia potilaita. Tulosten tulkinnassa on hyvä huomioida, että painehaavojen määrät perustuivat yhtenä päivän kerran kuukaudessa toteutettuihin ihon kunnon tarkastuksiin, kun taas kaatumisista tietoa kerättiin jatkuvasti.

Seuranta- ja vertailutieto pohjautui hoitohenkilökunnan tekemiin kirjauksiin, joissa saattaa esiintyä vaihtelua. Laadukas kirjaaminen on perusta luotettavalle vertailu- ja seurantatiedolle, jonka avulla voidaan kehittää hoidon laatua ja siten vähentää haittatapahtumia sekä niistä aiheutuvaa kärsimystä ja kustannuksia. Kirjaaminen on tärkeää myös potilasturvallisuuden kannalta.

Hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi on tärkeää kirjata kaatumis- ja painehaavahaittatapahtumat (mm. diagnoositiedot, luokitukset) potilastietojärjestelmään sekä tehdä niistä ilmoitukset Hoitoilmoitusjärjestelmään (Hilmo).

Potilas- ja asiakasturvallisuutta koskevan kansallisen seuranta- ja vertailutiedon tulee olla helposti saatavissa, jotta terveydenhuollon organisaatiot voivat varmistaa turvalliset ja laadukkaat palvelut. Poliittiset päättäjät ja terveydenhuollon johtajat ovat keskeisessä roolissa edistettäessä ajantasaisten ja kattavien kansallisten seurantatietojen saatavuutta (3).

Tässä tutkimuksessa keskityttiin ainoastaan kaatumisten ja painehaavojen esiintyvyyteen, eikä ehkäisytoimenpiteiden vaikutusta tarkasteltu. Niiden vaikutus voidaan kuitenkin näyttää toteen järjestelmällisellä seurannalla, kuten kaatumisia käsitellyt meta-analyysi (7) ja sairaalasyntyisiä painehaavoja koskeneet tutkimukset Ruotsissa sekä Tanskassa osoittavat (16,17). Järjestelmällisellä toiminnalla ja johtamisella voidaan vähentää sairaalasyntyisten painehaavojen määrää (16), kun taas potilaiden ja henkilökunnan koulutuksella voidaan vähentää sairaalassa tapahtuvia kaatumisia ja niihin liittyviä vammoja (7).

Liitetaulukko 1. Parivertailun mukaiset tilastolliset erot painehaavoissa ja kaatumisissa erikoisalojen välillä