Nuorten lihavuuden kehityssuunnat Tuloksia Pohjois-Suomessa vuonna 1966 ja 1986 syntyneiden tutkimuksesta

Tuoreimmat tiedot suomalaisten nuorten painon kehityksestä on raportoitu Nuorten terveystapatutkimuksessa (1,2) ja WHO:n koululaistutkimuksessa (3). Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 12-18-vuotiaiden nuorten painoindeksi on noussut ja lihavuus yleistynyt. Pojilla ylipaino ja lihavuus on yleisempää ja muutokset ovat yleensä olleet suurempia kuin tytöillä. Ylipainoisia ja lihavia on pojista (12-18 v) lähes 20 % ja tytöistä reilut 10 % (1,2). Myös WHO:n koululaistutkimuksen tulokset 13- ja 15-vuotiaiden ylipainoisten ja lihavien osuuksista olivat samansuuruiset (3).

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ylipainoisuuden ja lihavuuden sekä keskivartalolihavuuden yleisyyttä ja ajallista kehitystä Pohjois-Suomessa vuonna 1966 ja 1986 syntyneiden nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Tarkastelemme myös ylipainon ja lihavuuden pysyvyyttä ja kehittymistä lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta aikuisuuteen. Lisäksi esitämme ennusteen 1986 syntyneiden nuorten painoindeksistä noin 15 vuotta myöhemmin 31-vuotiaana. Ennuste perustuu nuoruusiän painoindeksiin ja 20 vuotta vanhemman aineiston painoindeksin kehitykseen nuoruudesta aikuisikään.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineistona käytettiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 ja 1986 syntyneiden seurantatutkimuksen aineistoa. Kohortti 66:een kuuluvat Oulun ja Lapin läänissä syntyneet lapset (n = 12 231, elävänä syntyi n = 12 058), joiden laskettu syntymäaika oli vuonna 1966 (4,5). Kohortti 86:n aineistoon kuuluvat Oulun ja Lapin läänissä syntyneet lapset (n = 9 479, elävänä syntyi n = 9 432), joiden laskettu syntymäaika oli 1.7.1985-30.6.1986. Aineistot käsittävät 96,3 % (kohortti 66) ja 99 % (kohortti 86) alueella noina aikoina syntyneistä lapsista. Tietojen keruu molemmissa kohorteissa aloitettiin äitiysneuvoloissa raskausaikana. Molempien kohorttien lapsista kerättiin neuvolatietoja syntymän ja ensimmäisen ikävuoden ajalta.

Kohortti 66:n tietoja kerättiin 14-vuotispostikyselyllä lapselta itseltään vuonna 1980 (osallistui 94 %, n = 11 010), 31-vuotispostikyselyllä (elossa ja jäljitetty n = 11 541, osallistui 75 %, n = 8 690) ja terveystutkimuksessa (71 %, n = 6 007). Terveystutkimukseen kutsuttiin Oulun ja Lapin lääneissä ja pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) asuneet (n = 8 463).

Kohortti 86:n tietoja kerättiin vanhemmilta postikyselyllä lapsen ollessa 7-vuotias (osallistui 90 %, n = 8 416) ja lapselta itseltään 15-16-vuotistutkimuksessa (elossa n = 9 340), joka käsitti nuorten postikyselyn (osallistui 77,9 %, n = 7 182) ja terveystutkimuksen (73,7 %, n = 6 795).

Kummankin kohortin viimeisissä aineistonkeruissa (1997-98 ja 2001-2002) tutkittavilta pyydettiin kirjallinen suostumus koko seurantatutkimuksessa kerättyjen tietojen tutkimuskäyttöön.

Paino- ja pituustiedot ja niiden mittauspäivämäärät kysyttiin kaikissa kohorttien postikyselyissä. Terveystutkimuksissa vuosina 1997-98 ja 2001-2002 mitattiin paino ja pituus sekä vyötärön ja lantion ympärys. Tutkimuksessa käytetyt mittalaitteet tarkistettiin ja mittanauhat vaihdettiin viikoittain.

Lasten ja nuorten painoindeksin luokittelukriteerit ovat Colen ym. julkaisemat (6). Niissä on esitetty aikuisten ylipainoisuutta (BMI 25,0-29,9 kg/m²) ja lihavuutta (> 30,0 kg/m²) vastaavat raja-arvot lasten ja nuorten painoindekseille. Tässä työssä ylipainosten luokka ei sisällä lihavien osuutta, vaan esimerkiksi 16-vuotiaiden poikien ylipainon kriteeri oli BMI 23,90-28,87 kg/m² ja lihavuuden BMI > 28,87 kg/m² (6). 16-vuotiaiden tyttöjen vastaavat raja-arvot olivat 24,37-29,42 kg/m² ja > 29,42 kg/m² (6). Aikuisten painoindeksin luokittelun kriteereinä käytettiin WHO:n asiantuntijaryhmän suosittelemia kriteerejä: alipainoisuus (BMI < 18,5 kg/m²), normaalipaino (18,5-24,9 kg/m²), ylipaino (25,0-29,9 kg/m²) ja lihavuus (> 30,0 kg/m²) (7). Keskivartalolihavuuden kriteerinä pidettiin vyötärö-lantiosuhteen arvoja > 1,0 miehillä ja > 0,85 naisilla. Vyötärönympäryksen mukaan tutkittavat luokiteltiin kolmeen ryhmään, joiden raja-arvot olivat miehillä < 94 cm, 94-101 cm ja 102- cm ja naisilla < 80 cm, 80-87 cm ja 88- cm.

Tulokset esitetään jatkuvien muuttujien keskiarvoina ja 95 %:n luottamusväleinä ja luokitteluasteikollisten muuttujien prosenttijakaumina. Ylipainon ja lihavuuden prevalenssien vertailuissa käytetään vallitsevuussuhdetta (VS) ja sen 95 %:n luottamusväliä.

Kohortti 86:n tulevaisuuden painoindeksin ennustemalli tehtiin kohortti 66:n 14- ja 31-vuotiaana määriteltyjen painoindeksien perusteella. Koska kohortti 86:n painoindeksi määritettiin noin 16-vuotiailta, määritettiin kasvukäyriä apuna käyttäen kertoimet kohortti 66:n 14-vuotiaiden painoindeksin muuttamiseksi 16-vuotiaiden painoindeksiksi. 16-vuotis-BMI-estimaattien ja mitattujen 31-vuotis-BMI:n arvojen välille sovitettiin regressiomalli sukupuolittain. Näistä malleista saatuja regressiokertoimia käytettiin laskettaessa ennuste kohortti 86:n painoindeksistä 31 vuoden iässä. Ennustearvot siis perustuvat oletukseen, että kohortti 86:n painon kehitys nuoruudesta aikuisikään on samanlaista kuin kohortti 66:n. BMI-ennusteet luokitettiin WHO:n kriteerien mukaan (7). Tilastoanalyysit tehtiin SAS-tilasto-ohjelmalla.

Tulokset

Taulukossa 1 on esitetty Pohjois-Suomessa vuonna 1966 ja 1986 syntyneiden painoindeksien keskiarvot eri ikävaiheissa. Kohortti 66:n ja kohortti 86:n painoindeksien keskiarvoissa ei ole sukupuolten kesken eroja eri mittaustilanteissa, paitsi että kohortti 66:n 31-vuotiaiden miesten painoindeksin keskiarvo sijoittuu ylipainoisuuden alueelle, kun taas naisten keskiarvo on normaalipainon alueella.

Kahdenkymmenen vuoden aikana ylipainoisten nuorten osuus on kaksinkertaistunut: pojilla vallitsevuussuhde (VS) on 1,86 (95 %:n luottamusväli 1,62-2,15) ja tytöillä 2,16 (1,85-2,53). Lihavien nuorten osuus on yli kolminkertaistunut: pojilla VS 3,40 (2,51-4,61) ja tytöillä 5,16 (3,43-7,87). Kohortti 66:n 14-vuotiaista pojista noin 8 % ja tytöistä noin 5 % oli ylipainoisia tai lihavia. Kohortti 86:n 16-vuotiaiden vastaavat osuudet olivat 16 % ja lähes 14 %.

Paino-ongelmat ovat varsin pysyviä lapsuudesta nuoruuteen ja etenkin nuoruudesta aikuisuuteen (kuvio 1). Kohortti 86:n 7-vuotiaana ylipainoisista 40-50 % ja lihavista 70-80 % oli edelleen ylipainoisia tai lihavia 16-vuotiaana. Kohortti 66:n ylipainoisista ja lihavista nuorista 83-96 % oli ylipainoisia tai lihavia nuoria aikuisia.

Iän myötä ylipainoisuus ja lihavuus yleistyvät myös aiemmin normaalipainoisten keskuudessa. Ylipainoisten ja lihavien osuus lisääntyi vähiten kohortti 86:n normaalipainoisten lasten keskuudessa: heistä vajaa 10 % oli ylipainoisia tai lihavia 16-vuotiaina (kuvio 1). Merkittävää on ylipainoisuuden ja lihavuuden yleistyminen nuoruudesta aikuisuuteen: kohortti 66:n14-vuotiaana normaalipainoisista pojista on 31-vuotiaana lähes puolet ja tytöistä vajaa kolmasosa ylipainoisia tai lihavia (kuvio 1).

Kohortti 66:ssa ylipainoisten ja lihavien poikien osuus seitsenkertaistui (VS 7,24; 6,20-8,45) ja tyttöjen viisinkertaistui (VS 5,35; 4,52-6,33) 14-vuotiaiden tilanteesta 31-vuotiaiden tilanteeseen. Nuoremmalle kohortille tältä pohjalta tekemämme ennuste osoittaa, että ylipainoisten osuus kasvaa entisestään seuraavien 15 vuoden aikana (taulukko 1).

Keskivartalolihavuutta kuvaavien mittausten tuloksia esitetään taulukoissa 2 ja 3. Kohortti 86:n 16-vuotiaista pojista noin 5 %:lla vyötärönympärys on 94 cm tai enemmän ja samanikäisistä tytöistä noin 13 %:lla vyötärönympärys on 80 cm tai enemmän. Vastaavat osuudet kohortti 66:n 31-vuotiaista ovat 29 % miehistä ja 38 % naisista.

Pohdinta

Tässä Pohjois-Suomessa vuonna 1966 ja 1986 syntyneiden seurantatutkimuksessa nuorten ylipainon yleisyys oli kaksinkertaistunut ja lihavuuden yleisyys oli pojilla kolminkertaistunut ja tytöillä yli viisinkertaistunut 20 vuoden aikana. Nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyys on tässä aineistossa lähes sama kuin muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa (1,2,3), joten nämä kohortit edustavat hyvin koko Suomen tilannetta. Lapsuuden lihavuus ja nuoruuden ylipaino ja lihavuus ovat varsin pysyviä. Huolestuttavaa on iän myötä tapahtuva normaalipainoisten lihominen. Normaalipainoisista nuorista pojista lähes puolet ja tytöistä lähes kolmasosa on ylipainoisia tai lihavia nuorena aikuisena, ja tilanne saattaa vielä huonontua tulevaisuudessa.

Tämän tutkimuksen vahvuuksia ovat laaja aineisto, varsin pitkät seuranta-ajat ja kattavat osallistumisprosentit tiedonkeruun eri vaiheissa. Tiedot on kerätty ajassa etenevästi, joten muistiin perustuvia virheitä ei ole. Viimeisissä poikkileikkaustutkimuksissa paino- ja pituustiedot on mitattu, mikä lisää tulosten luotettavuutta. Lisäksi tämä tutkimus on tietääksemme ainoa suomalainen väestötason tutkimus, jossa nuorten vyötärön ja lantion ympärysmittoja on mitattu. Vyötärönympärysmitan on todettu kasvavilla lapsilla ja nuorilla korreloivan hyvin keskivartalon rasvan määrään (8), mikä puolestaan on keskeistä metabolisessa oireyhtymässä (9).

Itse raportoituja paino- ja pituustietoja on yleisesti käytetty väestötutkimuksissa. Nuoret saattavat raportoida paino- ja pituustietojaan virheellisesti, kuten aikuisten on havaittu tekevän. Lihavat kertova painonsa todellista pienemmäksi ja mahdollisesti pituutensa todellista suuremmaksi. Tämä pienentää painoindeksiä (10), joten itse raportoiduissa aineistoissa lihavien osuus on todellista pienempi. Näin ollen tulos nuorten ylipainon ja lihavuuden yleistymisestä voi olla hiukan yliarvioitu, vaikkakin tulos onkin yhtenevä Nuorten terveystapatutkimuksen kanssa (1). Ennusteen pohjana käytettiin molempien kohorttien nuorina itse ilmoittamia pituus- ja painotietoja ja kohortti 66:n 31-vuotiaana mitattuja painoja. Kun sekä raportoinnista johtuva virhe että painonkehitys oletetaan samanlaiseksi molemmissa kohorteissa, ennustemalli antaa arvion mitatulle painoindeksille 31-vuotiaana. Virhettä ennusteeseen saattaa aiheuttaa kohorttien puberteetin ajankohdan mahdollinen ero, jota ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon.

Ylipaino ja lihavuus näyttävät merkittävästi yleistyvän siirryttäessä nuoruudesta työikään. Tähän ajankohtaan sijoittuvat työelämään astumisen ohella usein myös parisuhteen solmiminen ja lasten syntyminen, jotka ovat lihomisen riskitekijöitä (11). Määräaikaisiin työsuhteisiin ja työttömyysjaksoihin liittyviä epävarmuuden tunteita yritetään joskus lievittää epäterveellisellä käyttäytymisellä. Työelämän kiire ja suuret vaatimukset suhteessa omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja ammattitaitoon lisäävät stressiä ja altistavat mm. huonolle jaksamiselle (12) sekä stressisyömiselle ja juomiselle (13), jotka molemmat voivat altistaa lihomiselle. Viikoittain alkoholia käyttävien nuorten osuus on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien ja myös aikuisten alkoholinkulutus on kasvanut tasaisesti (14), ja tälläkin on todennäköisesti yhteys ylipainon ja lihavuuden yleistymiseen (11). Tulokset herättävätkin kysymään, miten koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa ja nuorten työntekijöiden työterveyshuoltoa olisi syytä kehittää.

Lihavuuden yleistyminen nuorten keskuudessa merkitsee, että yhä useampi työuransa aloittava on ylipainoinen tai lihava. Lihavuuteen liittyy suurentunut sairauspoissaolojen riski (15), mikä on huolestuttavaa, kun tavoitteena olisi vähentää sairauspoissaoloja (16). Lihavuus yhdistyi jo 31-vuotiaana huonoksi koettuun työkykyyn (17). Miehillä huonon työkyvyn ja painoindeksin välinen yhteys oli U-muotoinen, mutta naisilla lihavuuden ja erityisesti keskivartalolihavuuden lisääntyessä huonon työkyvyn osuus kasvoi lähes lineaarisesti.

Lihavuuden on todettu liittyvän ennenaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavista sairausryhmistä erityisesti sydän- ja verisuonitauteihin, tiettyihin tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin ja mielenterveyden häiriöistä depressioon (18,19,20,21). Lihavuus aiheuttaa sairauksien hoidon kautta merkittäviä taloudellisia kustannuksia (22). Lihavuuden yleistymisen myötä on oletettavaa, että lihavuuden merkitys ennenaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien syytekijänä korostuu erityisesti vähiten koulutettujen työntekijöiden keskuudessa, koska heissä on eniten lihavia (23). Lihavuuden yleistyminen vaikuttaa täten myös osaltaan työkykyisen työvoiman saatavuuteen tulevaisuudessa, etenkin työntekijäaseman ammateissa.

Lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon panostaminen on tärkeää, jotta ongelmasta ei tule hallitsematon. Tässä työssä perheisiin vaikuttaminen on keskeistä. Vanhemmat vastaavat siitä, millaista ruokaa on tarjolla ja syödäänkö perheessä yhteisiä aterioita. Näillä keinoilla osoitetaan huolenpitoa ja välittämistä ja pidetään yllä päivittäistä hyvää vuorovaikutusta. Vanhemmat antavat mallin myös itsestä huolehtimisesta. Keski-iässä puhkeavilla sairauksilla pelottelu ei kannusta nuoria ja heidän vanhempiaan elämäntapamuutoksiin. Terveellisen ruokavalion ja liikuntatottumusten hyötyjen ja motivaation lähteiden tulisikin löytyä tämänhetkisestä elämästä: mitä hyötyä muutoksista on jaksamiselle, vireydelle, mielialalle, ulkonäölle, ihon ja hiusten kunnolle, ihmissuhteille jne. (24).

Terveellisen ravitsemuksen ja muiden terveellisten elämäntapojen edistäminen alkaa jo äitiysneuvolassa, ja se jatkuu kaikissa elämänkulun vaiheissa. Terveydenedistämistyössä on lisättävä yksilön taitoja ja vaikutettava elinympäristöön, jotta se tukee terveyttä ja hyvinvointia ja niitä edistäviä valintoja (25). Tämä työ vaatii riittävästi resursseja, moniammatillista toimintaa ja sekä yksilö- että väestötason toimenpiteitä. Yksilötason pienet muutokset merkitsevät väestötasolla paljon, kun kyse on näin yleisestä ongelmasta kuin lihavuus.