Vaihdevuodet, monikipuisuus ja työkyky kuntatyöntekijöillä

Yhä suurempi osa työssä käyvästä väestöstä on keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naisia. Yli 50-vuotiaiden naisten työssäkäynti lisääntyi esimerkiksi Euroopan Unionin alueella vuosina 2006−12. Jälkimmäisenä vuonna työssäoloaste (tutkimusviikolla työssä olleiden prosenttiosuus kaikista työllisistä) oli 50–54-vuotiailla naisilla 70 % ja 55−59-vuotiailla naisilla 55 % (1).

50–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa 82 % vuonna 2006 ja 86 % vuonna 2018. Vuonna 2006 työelämään osallistui 55–59-vuotiaista suomalaisista naisista 69 % ja vuonna 2018 vastaavasti 81 % (2).

Naisten vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana. Siten yhä useammat naiset käyvät läpi vaihdevuosia työuransa aikana (3).

Vaihdevuosiin kuuluva hormonitasapainon vaihtelu voi aiheuttaa monia oireita. Vasomotoriset oireet, kuten ns. kuumat aallot ja yöhikoilu sekä mielialan vaihtelu ovat yleisiä (4,5,6,7).

Menopaussin merkittävä seuraus on elimistön pienen estrogeenipitoisuuden vaikutus kivun käsittelyyn ja kokemiseen (6). Monikipuisuus (kaksi tai useampia samanaikaisia kipualueita) on yleisempää kuin yksittäiset kipuongelmat ja aiheuttaa usein pitkäaikaisia muutoksia työ- ja toimintakyvyssä (8,9,10). Naiset raportoivat monikipuisuutta yleisemmin kuin miehet.

Menopaussin ja siihen liittyvien oireiden yhteyttä työkykyyn on tutkittu vain vähän. On kuitenkin viitteitä siitä, että menopaussi voi aiheuttaa osalle naisista ongelmia työssä (11). Työn fyysiset ja psykososiaaliset piirteet saattavat vaikuttaa vaihdevuosioireisiin kielteisesti tai myönteisesti (12,13,14).

Tutkimme menopaussin vaiheen yhteyttä monikipuisuuteen ja kivun aiheuttamaan työkyvyn muutokseen 45−60-vuotiailla kunta-alan naistyöntekijöillä.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineistona oli Helsingin kaupungin työntekijöiden terveystutkimuksen (Helsinki Health Study, HHS) lähtötason kysely. Tämä kysely tehtiin työntekijöille, jotka v. 2000−02 täyttivät 40, 45, 50, 55 tai 60 vuotta (n = 8 960; 80 % naisia) (15). Kutsun saaneista naisista 69 % vastasi kyselyyn.

Tutkimukseen otettiin mukaan ne 45 vuotta täyttäneet naiset, jotka olivat kokopäivätyössä ja joiden painoindeksi oli vähintään 18,5 kg/m². Tutkittavat jaettiin menopaussin vaiheen mukaan premenopaussi- (n = 2 420) ja postmenopaussiryhmään (n = 1 364). Tarkastelimme koetun työkyvyn muutoksen suhteen erikseen naisia, jotka kokivat kyselyhetkellä kipua (n = 1 481). Aineisto ja menetelmät kuvataan tarkemmin liitteessä (liite 1, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 11/2020).

Tutkittavilta kysyttiin: "Onko teillä juuri nyt jossakin kipua tai särkyä?" (ei/kyllä). Jos vastaus oli myöntävä, kysyttiin lisäksi kivun sijaintia: pään tai kasvojen alueella, niskassa tai hartioissa, alaselässä, yläraajoissa, alaraajoissa, vatsan alueella tai jossain muualla (kyllä/ei). Vastauksista muodostettiin kipualueiden lukumäärää kuvaava muuttuja (ei kipualueita, yksi kipualue, useampi kipualue).

Lisäksi tiedusteltiin: "Onko kipu muuttanut työkykyäsi edeltävien kuuden kuukauden aikana?" (16). Vastaukset luokiteltiin asteikolla 0–10: ei muutosta (0), vähäinen muutos (1−3) ja suuri muutos (4−10).

Tutkittavalta kysyttiin: "Onko sinulla vielä kuukautiset?" (kyllä/ei), "Minkä ikäinen olit, kun kuukautiset loppuivat?" ja "Loppuivatko kuukautiset vaihdevuosien, leikkauksen, solumyrkkyjen/sädehoidon vai muun syyn vuoksi?"

Tutkittavat jaettiin premenopaussiryhmään (kuukautiset jatkuivat tai niiden loppumisesta oli alle vuosi) ja postmenopaussiryhmään (kuukautiset olivat loppuneet vaihdevuosien takia vähintään vuotta aiemmin) (17).

Analyyseissä vakioitiin ikä ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä seuraavin luokituksin: Ikä: 45-, 50-, 55- ja 60-vuotiaat; tupakointi: ei/kyllä ja painoindeksi (BMI; kg/m²): 18,5–24,9, 25,0–29,9 tai ≥ 30 (18). Vapaa-ajan liikuntamuodon ja siihen käytetyn ajan perusteella laskettiin MET-indeksi, joka jaettiin aktiivisuustasoihin matala, keskimääräinen tai korkea (19,20). Lisäksi kysyttiin: "Käytätkö tällä hetkellä hormonikorvaushoitoa vaihdevuosioireisiin?" (kyllä/ei).

Työn fyysisten kuormitustekijöiden (hankalat työasennot, selän kiertoliikkeet, samanlaisina toistuvat liikkeet, raskas ruumiillinen ponnistelu ja raskaat nostot sekä kantaminen) esiintymistä (ei /kyllä) selvitettiin neljällä kysymyksellä (21).

Muodostettu summamuuttuja luokiteltiin seuraavasti: ≤ 1 kuormitustekijä, 2–3 kuormitustekijää ja 4 kuormitustekijää. Työn vaatimuksia ja hallintaa mitattiin Karasekin mallilla (22), jonka perusteella muodostettiin kaksi luokkaa kuvaamaan työstressiä: vähän/paljon.

Menopaussin vaiheen yhteyttä monikipuisuuteen ja kivun aiheuttamaan työkyvyn muutokseen analysoitiin multinomiaalisella logistisella regressiolla.

Tulokset

Vähintään normaalipainoisista 45-, 50-, 55- ja 60-vuotiaista naisista (n = 3 784) 36 % kuului postmenopaussiryhmään (taulukko 1). 40-vuo-tiaista vain yksi kuului tähän ryhmään, ja ikäryhmä rajattiin pois tarkasteluista.

Kun menopaussin vaiheen ja monikipuisuuden yhteyttä analysoitiin ikävakioidussa mallissa (taulukko 2, malli 1), monikipuisuus oli yleisempää postmenopaussiryhmässä kuin premenopaussiryhmässä (OR 1,41; 95 %:n lv 1,10−1,80). Malleissa 2−4 vakioitiin asteittain yhteyttä mahdollisesti sekoittavat muut tekijät. Kun ikä, terveyskäyttäytyminen ja työhön liittyvät kuormitustekijät oli otettu huomioon, postmenopaussi oli yhteydessä monikipuisuuteen ristitulosuhteella 1,44 (95 %:n lv 1,11–1,87).

Kipua raportoineilta tutkittavilta tarkasteltiin menopaussin vaiheen yhteyttä kivun aiheuttamaan työkyvyn muutokseen (taulukko 3). Kun kaikki edellä mainitut taustatekijät vakioitiin, menopaussi oli yhteydessä kivun aiheuttamaan työkyvyn muutokseen ristitulosuhteella 1,53 (95 %:n lv 1,01−2,32).

Tulokset eivät juurikaan muuttuneet sensitiivisyysanalyyseissä, joissa vastaavat mallinnukset tehtiin 50−60-vuotiaille.

Päätelmät

Krooninen kipu – erityisesti monikipuisuus – on yleinen toimintakykyä haittaava terveysongelma. Se ennustaa sairauspoissaoloja sekä siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle (8–10, 23–25). Helsingin kaupungilla kokopäivätyössä olleilla keski-ikäisillä naisilla postmenopaussi oli yhteydessä monikipuisuuteen ja kivun aiheuttamaan työkyvyn muutokseen. Yhteydet olivat melko vahvoja senkin jälkeen, kun ikä ja keskeiset terveyskäyttäytymiseen ja työhön liittyvät tekijät vakioitiin ja sensitiivisyysanalyysissä tutkittava ikäryhmä rajattiin 50−60-vuotiaisiin.

Kivun lisääntymisen taustalla saattaa olla erityisesti vaihdevuosiin liittyvä elimistön estrogeenipitoisuuden pieneneminen. Estrogeenin tulehdusta ja kipuaistimusta hillitsevät vaikutukset ovat tunnettuja (7). Postmenopausaalisessa vaiheessa esiintyvät nivelkivut voivat liittyä myös nivelrikon ilmaantuvuuden lisääntymiseen yli 40-vuotiailla naisilla (7). On myös pohdittu esimerkiksi fibromyalgia- ja vaihdevuosioireiden mahdollista päällekkäisyyttä (4,26).

Kun tutkittavat rajattiin vain niihin, joilla oli kyselyhetkellä kipua, postmenopausaalinen vaihe oli yhteydessä kivun aiheuttamaan muutokseen työkyvyssä. Aikaisemmin on saatu viitteitä lähinnä vasomotoristen menopaussioireiden ja työkyvyn heikkenemisen välisestä yhteydestä (12,13,14). Tulostemme perusteella kipujen lisääntyminen saattaa myös olla mekanismi, joka heikentää vaihdevuosi-ikäisten naisten työ-kykyä.

Vaihdevuosien ja työkyvyn yhteyttä on toivottu selvitettävän aiempaa suuremmilla aineistoilla (14). Tässä tutkimuksessa oli käytössä laaja kunta-alan työntekijöitä koskeva aineisto, jossa osallistumisaktiivisuus oli hyvä. Tuloksia voitaneen yleistää koskemaan kunta-alan naistyöntekijöitä.

Toisaalta tutkimuksessamme on rajoituksia, jotka tulee ottaa huomioon tuloksia arvioitaessa. Koska analysoimme vain itseraportoituja tietoja, tutkittavien taipumus vastata tietyn suuntaisesti saattaa vaikuttaa tuloksiin. Ilmiöiden mahdollisista syy-yhteyksistä tehtäviä johtopäätöksiä vaikeuttaa se, että analyysit tehtiin poikkileikkausaineistossa. Käänteinen kausaliteetti menopaussin vaiheen ja kipuun liittyvien tulosmuuttujien välillä on kuitenkin epätodennäköinen. Kaikki tutkittavat olivat saman työnantajan palveluksessa, mutta toimivat monenlaisissa ammateissa. Tuki- ja liikuntaelimiä kuormittavaa hoitotyötä tekevien osuus on kuntasektorilla merkittävä.

Joissakin maissa on laadittu vaihdevuosiin liittyviä ohjeistuksia työnantajille ja työntekijöille. Britanniassa ohjeistukset koskevat mm. lainsäädäntöä, organisaatioiden käytäntöjä (sairauspoissaolojen ilmoittaminen, joustavat työjärjestelyt), tietoa, valmennusta ja työympäristön muokkausta (3). Suomessa aihe ei ole juurikaan herättänyt keskustelua.

Artikkelin kirjoittamiseen on saatu rahoitusta Suomen Akatemialta (287488, 319200) ja Työsuojelurahastolta (117141, 117308, 1294514).