Varusmiesten tupakointi, suunuuskan ja alkoholin käyttö 1990-luvun lopulla

Nuorten suomalaisten terveystottumuksia seurataan vuosittain valtakunnallisilla postikyselytutkimuksilla. Viime vuosina varusmiesikäisten miesten tupakointitottumuksista ja alkoholin käytöstä on julkaistu osittain ristiriitaisia tuloksia. Tupakointitottumukset ovat muuttuneet nuorilla miehillä ja naisilla eri tavoin (1,2,3,4). Nuorten miesten tupakointi väheni 1990-luvulla (1), mutta lähti jälleen kasvuun vuosikymmenen lopulla (4,5). Nuorten suunuuskan käyttöä on seurattu vähän nuuskan myyntikiellon jälkeen, ja Nuorison terveystapatutkimuksessa on viitteitä nuuskan käytön yleistymisestä erityisesti 18-vuotiaiden poikien keskuudessa (1).

Suomalaisnuorten alkoholin käyttö, erityisesti humalajuominen, yleistyi läpi 1990-luvun ja nuorten asenteet alkoholia kohtaan muuttuivat myönteisemmiksi (1). Nautintoaineiden käyttö ja muut terveyden kannalta haitalliset elintavat esiintyvät usein yhdessä: tupakoitsijat käyttävät useammin alkoholia (1,6,7,8) tai laittomia huumeita (9) kuin tupakoimattomat. Tupakointi on yhteydessä heikentyneeseen fyysiseen suorituskykyyn jo nuorena (10), millä voi olla vaikutuksia heikoksi koettuun terveydentilaan ja subjektiivisiin oireisiin, kuten väsymykseen, päänsärkyyn tai unettomuuteen (11).

Tavoitteemme oli selvittää varusmiespalvelukseen astuvien nuorten miesten tupakointi- ja alkoholin käyttötottumuksia 1990-luvun lopulla.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksen varusmiehet astuivat palvelukseen heinäkuussa 1996 (n = 14 459) tai 1998 (n = 14 444). Aineiston 10:ssä joukko-osastossa tutkimukseen valittiin tammi-huhtikuussa syntyneiden joukosta aakkosjärjestyksessä ensimmäiset 100 vuonna 1996 ja ensimmäiset 125 vuonna 1998 (9,12).

Varusmiespalvelusta edeltävän ajan tupakointitottumuksien perusteella vastaajat jaettiin neljään luokkaan. Säännöllisesti tupakoiviksi määritettiin päivittäisen tupakoinnin ilmoittaneet, eli vastaajat polttivat päivittäin vähintään yhden savukkeen. Satunnaisesti tupakoivien luokka koostui niistä, jotka ilmoittivat tupakoivansa satunnaisesti. Lopettaneiden luokkaan sijoitettiin vastaajat, jotka ilmoittivat tupakoineensa joskus elämänsä aikana, mutta eivät tupakoineet vastaushetkellä: ryhmään kuuluivat siten joskus aiemmin säännöllisesti tupakoineet ja mahdollisesti vain tupakointia kokeilleet. Neljäs luokka muodostui vastaajista, jotka ilmoittivat etteivät ole tupakoineet koskaan elämänsä aikana.

Vuoden 1998 lomakkeessa kysyttiin nuuskankäytöstä, ja vastausvaihtoehtoina olivat en käytä, käytän satunnaisesti ja käytän päivittäin. Vuonna 1996 nuuskan käyttöä selvitettiin samassa yhteydessä kuin nykytupakointia: nuuskan käyttäjiksi ilmoittautuivat todennäköisimmin vain tupakoimattomat nuuskan käyttäjät, kun vuonna 1998 nuuskan käyttäjä saattoi myös vastata nykyistä tupakointiaan koskeviin kysymyksiin myöntävästi. Nuuskan käyttöä koskevien kysymysten oletettiin yksiselitteisesti kartoittavan suunuuskan käyttöä.

Alkoholin käyttöä selvitettiin erikseen kysymällä mietojen (olut ja viini) ja väkevien alkoholijuomien käyttöä sekä humalajuomisen tiheyttä. Vastaaja luokiteltiin alkoholin käyttäjäksi, jos hän nautti mietoja tai väkeviä alkoholijuomia vähintään kerran viikossa. Humalajuomisen tiheyden perusteella vastaajat sijoitettiin luokkiin ei koskaan, vuosittain (korkeintaan joka toinen kuukausi), kuukausittain (korkeintaan joka toinen viikko) ja viikoittain (vähintään kerran viikossa). Raittiit vastaajat eivät olleet käyttäneet mitään alkoholijuomaa elämänsä aikana tai olivat aiemmin elämässään alkoholia käyttäneitä, mutta valitsivat nyt sekä mietojen ja väkevien alkoholijuomien käyttöä että humalajuomista koskeviin kysymyksiin vastausvaihtoehdon ei lainkaan.

Vastaajien koulutusluokiksi määriteltiin peruskoulu, ei muita tutkintoja, ammattikoulututkinto, opistotutkinto ja ylioppilas tai muu koulutus. Siviilisäädyn luokat olivat naimaton tai parisuhteessa (avoliitto, kihloissa tai naimisissa tai eronnut).

Molempina vuosina lomakkeen palautti 98 % otantaan valituista, 984 vuonna 1996 ja 1 220 vuonna 1998. Vastaajien keski-ikä oli 19,6-19,7 vuotta ja molempina tutkimusvuosina 85 % vastaajista oli 18-20-vuotiaita. Vuoden 1998 aineiston 19 naisen (1,6 % kaikista) vastaukset rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle: vuoden 1998 aineistoon kertyi siten 1 201 vastausta miehiltä (984 vuonna 1996).

Lomaketiedot käsiteltiin sovelluksilla Epi Info ja SPSS, kartat tuotettiin sovelluksella Epi Map. Tulokset esitetään lukumäärinä ja osuuksina (%).

TULOKSET

Aineiston kuvailu taustamuuttujien mukaan on koottu taulukkoon 1. Taustamuuttujien osalta tutkimusaineistot eivät oleellisesti poikenneet toisistaan, vaikka pieniä eroja havaittiin vastaajien koulutustaustassa ja työttömyydessä ennen armeijaa. Koulutuksen osalta molempina tutkimusvuosina erottuvat suurimmiksi ryhmiksi luokat ammattikoulututkinto (vajaa kolmannes vastaajista) sekä ylioppilas tai muu koulutus (noin puolet vastaajista). Vuonna 1996 oli 35 % vastaajista ollut ilmoituksensa mukaan työttömänä (keskimääräinen kesto 3,5 kk), kun vuonna 1998 osuus oli 25 % (kesto 4,5 kk). Yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli naimaton molempina tutkimusvuosina (taulukko 1).

Tupakointi

Vastaajien tupakointi taustamuuttujien mukaan on esitetty taulukossa 2. Päivittäin tupakoivien osuus väheni kahden vuoden aikana 5 prosenttiyksikköä (36 % vuonna 1996 ja 31 % vuonna 1998), kun ei koskaan elämänsä aikana tupakoineiden osuus kasvoi 4 prosenttiyksikköä (29 % vuonna 1996 ja 33 % vuonna 1998). Vuonna 1996 päivittäinen tupakointi oli yleisintä keskisuurissa kaupungeissa ja maaseudun taajamissa asuvien varusmiesten keskuudessa. Vähiten (28 %) päivittäin tupakoivia oli vuonna 1996 alle 20 000 asukkaan kaupungeissa. Vuonna 1998 asuinpaikan mukaiset erot säännöllisessä tupakoinnissa olivat tasoittuneet. Ei koskaan tupakoineita oli molempina vuosina eniten pienissä kaupungeissa.

Pelkän peruskoulun suorittaneet tupakoivat päivittäin useimmin (yli puolet kumpanakin tutkimusvuonna). Myös ammattikoulututkinnon suorittaneiden päivittäinen tupakointi oli yleisempää kuin keskimäärin aineistossa. Tupakoinnista kokonaan pidättäytyneitä oli eniten korkeimmissa koulutusluokissa ja ylioppilaiden päivittäinen tupakointi oli harvinaisinta, mutta ylioppilastutkinnon suorittaneet tupakoivat satunnaisesti muita useammin (noin 20 %). Täydellinen tupakoimattomuus oli pelkän peruskoulun suorittaneilla harvinaisinta (noin 10 %).

Parisuhteessa eläneet tupakoivat yleisemmin kuin naimattomat molempina tutkimusvuosina. Naimattomista 28 % vuonna 1998 (34 % vuonna 1996) tupakoi säännöllisesti, kun osuus oli vähintään 50 % parisuhteessa elävistä molempina vuosina.

Päivittäinen tupakointi oli yleisempää ennen varusmiespalveluksen alkamista työttömänä olleilla (taulukko 2). Työttömänä olleista yli 40 % molempina tutkimusvuosina tupakoi säännöllisesti. Nämä vastaajat ilmoittivat myös muita harvemmin, etteivät olleet koskaan elämänsä aikana tupakoineet. Vastaavasti työttömyydeltä ennen armeijaa välttyneiden keskuudessa päivittäin tupakoivien osuus oli pienempi ja ei koskaan tupakoineiden osuus oli suurempi kuin keskimäärin aineistossa.

Suunuuskan käyttö

Vuonna 1996 vastaajista 4,9 % käytti suunuuskaa. Kaksi vuotta myöhemmin 12 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä nuuskaa satunnaisesti ja 3,4 % päivittäin. Kuviosta 1a selviävät nuuskan käyttäjien osuudet vuonna 1998 asuinlääneittäin (vanhan läänijaon mukaisesti). Lapin ja Vaasan lääneissä asuneiden keskuudessa esiintyi nuuskan käyttöä useimmin: yli 20 % käytti nuuskaa satunnaisesti tai päivittäin. Harvinaisinta (alle 10 % vastaajista) nuuskan käyttö oli Mikkelin ja Pohjois-Karjalan lääneissä. Päivittäin nuuskaa käytettiin vuonna 1998 yleisimmin Vaasan läänissä (yli 6 %), kun käyttö oli pienin (alle 2 %) Oulun ja Mikkelin lääneissä (kuvio 1b). Myös satunnaisesti nuuskaa käyttäviä oli suhteellisesti eniten Vaasan ja Lapin lääneissä sekä vähiten Keski-Suomen ja sen itäpuolisissa Väli-Suomen lääneissä (kuvio 1c).

Alkoholin käyttö

Jotakin alkoholijuomaa oli käyttänyt 96 % elämänsä aikana, kun raittiiksi luokiteltiin 5 % vastaajista molempina vuosina. Toisaalta 4,5 % vuonna 1998 (3,6 % vuonna 1996) ei ollut ilmoituksensa mukaan koskaan käyttänyt mitään alkoholijuomaa. Mietojen ja väkevien alkoholijuomien käyttäjiä oli vuonna 1998 enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin (taulukko 3). Mietoja alkoholijuomia (olut, viini) käytti vähintään kerran viikossa 46 % vuonna 1998 (27 % vuonna 1996) ja väkeviä 9 % (5 %) vastaajista.

Mietoja ja väkeviä alkoholijuomia viikoittain käyttävien osuudet taustamuuttujien mukaan on koottu taulukkoon 3. Mietoja alkoholijuomia käytettiin viikoittain yleisimmin suurimmissa kaupungeissa ja käyttäjien osuus lähes kaksinkertaistui (60 % vuonna 1998 ja kolmannes vuonna 1996). Tutkimusvuosina viikoittain mietoja käyttäneiden osuus oli pienin maaseudulla taajamien ulkopuolella asuvien keskuudessa. Myös väkevien alkoholijuomien viikoittaiskäyttäjien osuudet olivat vuonna 1998 suuremmat kuin kaksi vuotta aiemmin: viikoittainen väkevien käyttö näytti lisääntyneen voimakkaasti maaseudulla ja pienissä kaupungeissa (taulukko 3).

Vuonna 1996 mietojen ja väkevien alkoholijuomien käyttäjiä oli eniten pelkän peruskoulun suorittaneiden keskuudessa, mutta vuonna 1998 mietoja alkoholijuomia viikoittain käyttävien osuudet olivat lähes samaa tasoa. Mietoja alkoholijuomia viikoittain käyttäneiden osuuksien ja ennen armeijaa ilmoitetun työttömyyden välillä ei todettu yhteyttä. Päivittäin tupakointi oli yhteydessä työttömyyteen. Molempina vuosina työttömänä olleet käyttivät enemmän alkoholijuomia kuin muut.

Tosi humalaan asti alkoholia käytti noin 10 % vastaajista vähintään kerran viikossa ja kolmannes kuukausittain molempina vuosina (kuvio 2). Tupakoivan vastaajan humalajuominen toistui tiheämmin kuin tupakoimattoman: päivittäin tupakoivista yli 60 % joi itsensä kuukausittain humalaan saakka, kun osuus oli noin 30 % elämän aikana tupakoimattomien keskuudessa (taulukko 4). Nuuskan käyttö oli yhteydessä humalajuomiseen vuonna 1998, jolloin 62 % nuuskaa päivittäin tai satunnaisesti käyttävistä joi itsensä kuukausittain humalaan saakka, kun osuus oli 44 % nuuskaa käyttämättömien keskuudessa.

POHDINTA

Kyselymme varusmiehistä tupakoi päivittäin 36 % vuonna 1996 ja 31 % vuonna 1998. Myönteistä muutosta vahvisti tupakoinnista kokonaan pidättyneiden osuuden kasvu tutkimusvuosina. Alkoholin käytön osalta tulokset eivät olleet yhdenmukaiset, sillä viikoittain alkoholia käyttävien osuus kasvoi eikä humalajuomisen tiheydessä ollut suuria eroja tutkimusvuosina. Viime mainittu havainto saattaa viitata siihen, että alkoholin käyttö olisi lähentymässä yleiseurooppalaista suuntausta, johon liittyy taajempi alkoholin käyttö ilman että käyttö johtaisi täyteen humalaan.

Tupakointituloksemme ovat samansuuntaiset kuin Nuorten terveystapatutkimuksessa, jossa 18-vuotiaiden päivittäin tupakoivien poikien osuus väheni hieman vuodesta 1995 ollen kolmannes vastaajista vuonna 1997 (1). Aikuisten terveyskäyttäytymistutkimuksen (Kansanterveyslaitos, KTL) tupakointiluvut samoina vuosina olivat havaintojamme pienemmät: KTL:n postikyselyjen mukaan päivittäin tupakoivia oli neljännes 15-24-vuotiaista vastaajista (3,4). Suurempaa päivittäin tupakoivien osuutta selittävät vertailuaineistosta puuttuvien nuorimpien, 15-16-vuotiaiden, tiedot, vastausaktiivisuus ja vastaajien valikoituminen. Lomakekyselymme vastausaktiivisuus oli erityisen suuri (98 %), kun postikyselyjen vastaus- aktiivisuudet ovat vakiintuneet 70 %:n tasolle (1,3,4). Postikyselyjen aineistoissa tupakoivien ja alkoholin käyttäjien osuudet ovat pienempiä kuin vastaamatta jättävien osuudet, jolloin käyttäjien osuudet vaikuttavat todellista pienemmiltä. Varusmiesaineistoissa valikoitumista tapahtuu esimerkiksi koulutuksen suhteen ja varusmiespalvelukseen astumisen ajankohdan mukaan, mitä vähentää tutkimuksemme kohdistaminen heinäkuun saapumiseriin (yleensä korkeampi siviilin koulutustaso).

Varusmiehistä 60% tupakoi säännöllisesti 1960-luvulla (13), kun osuus oli 50%:n tasolla 1970-luvulla (14,15,16) ja hieman alle 45 % 1980-luvun alussa (17,18,19). Säännöllisellä tupakoinnilla tarkoitettiin varhemmissa tutkimuksissa päivittäin ainakin yhden savukkeen, piipullisen tai sikarin polttamista. Varusmiesten huumausaineiden kokeilua kartoittaneissa biokemiallisissa seulonnoissa tupakoivia oli noin 45 % vuonna 1987 (20), kun osuus oli 35 % vuonna 1993 (21). Syksyn 1992 kyselyssä runsaat 40 % poltti savukkeita tai piippua (22). Nuorten terveystapatutkimuksen 18-vuotiaista pojista kolmannes tupakoi päivittäin vuosina 1979-93 (23).

Aiemmin päivittäisen tupakoinnin ja koulutuksen yhteys on ollut käänteinen: tupakoinnin todennäköisyys on suurin vähiten koulutusta saaneilla nuorilla (4,7,24,25,26,27). Suomalaisten miesten koulutusryhmittäiset tupakointierot pysyivät melko samansuuruisina 1970-luvun lopulta 1990-luvulle (2,4,28). Keskiasteen opiskelijoiden tupakointi yleistyi 12 vuoden seuranta-aikana pojilla vähemmän kuin tytöillä (5). Lukioissa opiskelevista pojista 14 % tupakoi päivittäin vuonna 1998. Tuloksemme tukevat aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan päivittäistupakointi on yleisintä alimmissa koulutusluokissa. Säännöllinen tupakointi oli molempina vuosina harvinaisinta ylioppilastutkinnon suorittaneilla ja yleisintä pelkän peruskoulun suorittaneilla. Vastaavasti elämän aikana tupakoimattomien osuus oli pelkän peruskoulun suorittaneilla pieni verrattuna muihin koulutusryhmiin. Ennen armeijaa työttöminä olleiden suuremmat päivittäin tupakoivien osuudet tukevat näitä havaintoja.

Teknisistä syistä eivät suunuuskan käyttöä koskevat lukumme vuosilta 1996 ja 1998 ole vertailukelpoisia, mutta päivittäisten käyttäjien osuus vuonna 1998 vastasi Nuorten terveystapatutkimuksen saman ikäluokan lukua. Vuonna 1997 ikäryhmän 18-vuotiaista pojista 32 % oli kokeillut nuuskaa ja 3 % nuuskasi päivittäin (1). Nuorten nuuskaamisen on esitetty lisääntyneen 1.3.1995 voimaan tulleen myyntikiellon jälkeen (1), mutta käyttö on ollut alueittain runsasta myös ennen myyntikieltoa (27,29,30,31,32,33). Nuorison suunuuskan käyttö on Suomessa ollut harvinaista ja selvästi poikien harrastus (27). Nuuskan kokeilut ja säännöllisesti nuuskaavien osuudet kasvoivat olennaisesti vuosina 1981-87. Vuonna 1993 päivittäin nuuskasi 3 % ja silloin tällöin 6 % 18-vuotiaista pojista (23). Joulukuussa 1994 lukion 15-19-vuotiaista pojista 19 % käytti nuuskaa, heistä 41 % (8 % kaikista) päivittäin - käytön painottuessa 18-19-vuotiaiden ikäryhmään (33). Lukiolaistutkimuksen suuret käyttäjäluvut selittyvät alue-eroilla: tutkimuksen lukiot sijaitsivat Lounais-Suomen rannikkoseudulla.

Nuuskan käyttö on ollut yleisintä rannikkoseuduilla ja Lapissa (31, 34,35). Nuorten terveystapatutkimuksen vuosien 1987-93 yhdistetyssä aineistossa nuuskakokeilut olivat yleisimpiä Lapin (29 % kokeillut) ja Uudenmaan (24 %) lääneissä, mutta varsin yleisiä myös Keski-Suomen (21 %), Vaasan (23 %) ja Oulun (20 %) lääneissä (31). Tuloksemme alueellisista eroista tukevat näitä havaintoja. Aiemmin on havaittu nuuskakokeilujen olleen yleisintä kaupungistuneilla alueilla (27). Nuuskan kokeilu on yhteydessä myös kulttuuriseen ympäristöön ja sosioekonomisiin tekijöihin: kulttuurihistoriallisten erojen ohella Vaasan ja Uudenmaan läänit muodostavat nuuskan kokeilun kannalta omat kulttuuriset erityisalueensa (31). Pääkaupunkiseudulla suunuuskan käyttäjiksi on ilmoittautunut taajasti myös liikunnallisesti aktiivisia poikia (36). Nuuskan myyntikiellon jälkeen suomalaisten käyttämä suunuuska on pääosin peräisin Ruotsista ja Ruotsin laivoilta, mikä selittäisi taajimman käytön sijoittumisen hyvien nuuskamarkkinoiden yhteyteen.

Varusmiesikäiset suomalaismiehet käyttivät alkoholia vuonna 1998 enemmän kuin vuonna 1996. Sekä mietojen että väkevien alkoholijuomien käyttäjien osuus lähes kaksinkertaistui kahdessa vuodessa, mutta humalajuomisen tiheys ei kuitenkaan muuttunut. Nuorten terveystapatutkimuksessa suomalaisnuorten alkoholin käyttö lisääntyi tasaisesti 1980-luvulta alkaen. Vähintään viikoittain alkoholia käyttäneiden 18-vuotiaiden poikien osuus kasvoi 20 vuoden aikana 30 %:sta 40 %:iin ikäluokasta ja itsensä vähintään kuukausittain tosi humalaan juovien 18-vuotiaiden miesten osuus oli varusmiesaineistomme tavoin huomattavan suuri, 43 % vuonna 1997 (1).

Tuloksiamme tukee myös tuore tutkimus, jonka mukaan keskiasteen opiskelijoiden alkoholin käyttö lisääntyi 1990-luvulla huomattavasti ja raittiiden opiskelijoiden osuus pienentyi 13 %:sta 9 %:iin vuosina 1987-98 (5). Keskiasteen opiskelijoiden humalajuominen yleistyi myös 1990-luvulla selvästi: jopa 10% juo itsensä humalaan vähintään kerran viikossa (5). Emme tarkastelleet humalajuomisen tiheyttä koulutusluokittain, mutta ammattikoulu- tai opistotutkinnon ilmoittaneiden väkeviä alkoholijuomia käyttävien osuus lähes kolminkertaistui kahdessa vuodessa. Pelkän peruskoulun suorittaneet olivat ainoa koulutusryhmä, jossa väkevien juomien käyttäjien osuus väheni. Mietojen alkoholijuomien käyttäjäosuudet kasvoivat aineistomme kaikissa koulutusluokissa, mutta pelkän peruskoulun ilmoittaneilla huomattavasti vähemmän kuin muissa ryhmissä. Alkoholin käytön osalta tuloksemme tukevat aiempia havaintoja, joiden mukaan alkoholin käyttö, päinvastoin kuin tupakointi, on yleisempää korkeammissa koulutusluokissa (4,37).

Tuloksemme poikkeavat Kansanterveyslaitoksen aikuisten terveyskäyttäytymistutkimuksen 15-24-vuotiaiden vastaajien alkoholin käyttötiheyshavainnoista vähäisemmän käytön suuntaan: KTL:n aineistoissa kuluneen viikon aikana olutta käytti puolet ja viiniä hieman yli kymmenesosa vastaajista (3,4). Kysymyksenasettelut olivat toisistaan poikkeavat, eikä viimeksi kuluneen viikon aikana tapahtunut käyttö välttämättä merkitse säännöllistä viikoittaista käyttöä. Myös kyselyjen vastausajankohta vaikuttanee saatuihin tuloksiin, koska esimerkiksi juhlapäivien yhteydessä ja lomaviikkoina edeltäneen viikon käyttö ei välttämättä anna todellista kuvaa käyttötiheydestä. Kaupungistumisasteen osalta KTL:n tulokset tukevat havaintoamme, jonka mukaan mietojen alkoholijuomien käyttäjiä olisi taajimmin suurimmissa kaupungeissa. On ilmeistä, että nuoret ovat omaksuneet alkoholin käytön osaksi jokapäiväistä elämää. Kaupunkien suuremmat käyttäjien osuudet selittynevät alkoholinkäytön trendikkyydellä ja viestivät ehkä trendien tiiviimmästä seuraamisesta kaupungeissa.

Suomalaisnuoret arvostavat terveyttä (5). Alkoholin ja tupakan terveyshaitat ovat yleisesti tiedossa, mutta nuorten asennoituminen alkoholiin ja osittain myös tupakkatuotteisiin on muuttunut myönteisemmäksi. Tutkimuksemme ei tavoittanut käytettyjä alkoholimääriä, mutta viikoittaisten käyttäjien osuuden voimakas kasvu viittaa positiivisiin alkoholin käyttöasenteisiin, mikä edelleen voi viitata siihen, että nuoret pitävät alkoholia enenevässä määrin normaaliin elämään kuuluvana asiana.

Myös nuuskan käytön osalta asenteilla on merkitystä. Nuorten keskuudessa on esiintynyt virheellinen käsitys, että nuuska olisi terveydelle vähemmän haitallista kuin tupakka. Käsitykset nuuskan vaarattomuudesta vaikuttavat osaltaan siihen että nuuskan, toisin kuin tupakan, käyttö on yleistä urheilijoiden ja muuten fyysisestä kunnostaan hyvin huolehtivien keskuudessa (33,38).

Nuoruudessa omaksutuilla terveystottumuksilla on vaikutusta yksilön hyvinvointiin ja terveyteen läpi elämän. Terveyskäyttäytyminen saattaa myös ennakoida tulevaa sosioekonomista tasoa siten, että nuorena vähemmän terveyteensä huomiota kiinnittävät saavuttavat aikuisena alemman koulutustason kuin terveydestään paremmin huolehtivat ikätoverinsa (39). Tiedon ohella asenteet vaikuttavat terveyteen liittyviin valintoihin nuoruudessa ja terveyskäyttäytyminen ilmentää yksilön yleistä asennoitumista, joka heijastuu pärjäämisenä myöhemmässä elämässä.

Varusmiesaineistomme osoittaa, että terveyskäyttäytyminen vaihtelee hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Mainituista syistä nuorten suomalaisten terveyskäyttäytymistä tulee seurata jatkossa kaikissa koulutus- ja sosiaaliluokissa.