Lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muiden kunta-alan työntekijöiden sairauspoissaolotrendit 2000-2004

Kuntien palveluksessa olevan henkilöstön sairauspoissaolot lisääntyivät 1990-luvulla. Myös sairaalahenkilöstön, erityisesti lääkäreiden, pitkät sairauslomat lisääntyivät. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko nouseva trendi jatkunut 2000-luvulla kysyen erityisesti, poikkeaako poissaolojen kehitys terveydenhuollossa muista kunta-alan sektoreista ja ovatko työelämässä 2000-luvun alussa koetut muutokset heijastuneet terveyssektorin, erityisesti lääkäreiden, sairauspoissaoloihin.

Pekka Virtanen, Jussi Vahtera, Jaana Pentti, Marianna Virtanen, Mika Kivimäki

Toimintojohtamisen käyttömahdollisuudet Etelä-Karjalan keskussairaalan päiväkirurgisessa yksikössä

Toimintojohtamista voidaan käyttää terveydenhuollossa kustannusten hallintaan ja toiminnan tehostamiseen.

Tarja Roivainen, Juhani Toivonen, Katja Antikainen, Mirva Hyvärinen, Ritva Kauppinen, Timo Kärri

Nefriini ja munuaisvaurio tyypin 1 diabeteksessa

Yleisin syy dialyysihoitoa vaativan kroonisen munuaisten vajaatoiminnan kehittymiseen on diabeteksen lisäsairautena kehittyvä munuaisvaurio. Vaurion aiheuttama varhainen muutos ennen munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä on valkuaisaineiden vuoto virtsaan.

Petri Aaltonen

Suusyövän leikkaushoidon tulokset

Suusyöpä kuuluu maailman 10 yleisimmän syövän joukkoon, mutta Suomessa se on harvinaisempi. Se diagnosoidaan usein sen kasvettua paikallisesti laajaksi. Laajassa syöpäleikkauksessa syntyvä kudospuutos korjataan useimmiten vapaalla mikrokirurgisella kudossiirteellä. Siirteitä voidaan irrottaa useasta kohdasta kehoa ja niihin voidaan yhdistää mitä tahansa kudosta: ihoa, sidekudos- tai limakalvoa, lihasta, jännettä, luuta ja hermoa. Suun mutkikkaiden toimintojen säilyttäminen ennallaan syöpäleikkauksessa on haasteellista. Tutkimuksessa selvitettiin laajan suuontelon ja nielun syövän vuoksi leikatun ja kudossiirteen saaneen potilaan leikkaustulokset toiminnallista tulosta painottaen.

Mari Markkanen-Leppänen

Magneettikuvausmenetelmillä havaitaan muutoksia aivojen rakenteissa epilepsian kehittymisen ja ilmenemisen aikana

Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin ajan ja aivoalueen suhteen tapahtuvia muutoksia useissa epilepsiaan liittyvissä aivojen rakenteissa, kuten hippokampuksessa, mantelitumakkeessa ja talamuksessa, epilepsian kehitysvaiheen sekä varsinaisen epilepsian aikana. Tutkimuksessa käytettiin vakiintuneita magneettikuvausmenetelmiä sekä uutta mangaania tehosteaineena käyttävää menetelmää (MEMRI) ja T1rho-painotteista mittausta. Mangaania tehosteaineena käyttävällä menetelmällä pystytään havaitsemaan sekä hermoston toiminnan että anatomisten häiriöiden aiheuttamia muutoksia hermoradoissa yhtä aikaa. T1rho-kuvantaminen on aiemmin todettu herkäksi magneettikuvausmenetelmäksi aivoverenvuotohäiriöiden tunnistamisessa koe-eläimillä, ja nyt sitä hyödynnettiin ensimmäisen kerran epilepsiamallissa. Magneettikuvausten tuloksia verrattiin pitkäaikaiseen videoituun aivosähkökäyrämittaukseen sekä histologisiin värjäyksiin.

Jaak Nairismägi

Virusgeenihoito ja immuunivastetta muunteleva lääkehoito keskushermostoinfektioissa

Väitöskirjatyössä tutkittiin immuunivastetta muuntelevan lääkehoidon vaikutuksia virusinfektioissa. Tutkimus liittyy Turun yliopiston virusopin oppiaineessa käynnissä olevaan laajempaan Suomen Akatemian projektiin.

Jutta Peltoniemi

Insuliiniherkkyyttä säätelevät geenit ja tyypin 2 diabeteksen riski

Tyypin 2 diabetekseen vaikuttavat useiat geenit, mutta sairauden perinnöllistä taustaa ei tarkkaan tunneta. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin useita geenejä, jotka säätelevät insuliiniherkkyyttä: PPARgamma2, PGC-1alfa, adiponektiini, leptiinireseptori ja hepaattinen lipaasi. Erityisenä tutkimuskohteena oli se, mitkä ovat geenimuutosten vaikutukset tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riskiin. Tutkittavilla oli heikentynyt glukoosinsieto, ja he kuuluivat ns. STOP-NIDDM-tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten aikuistyypin diabeteksen hoitoon käytetty lääkeaine akarboosi estää tyypin 2 diabetekseen sairastumista. Toinen aineisto koostui tyypin 2 diabeetikkojen lapsista. Siinä tutkimuksessa selvitettiin adiponektiinigeenin muutosten vaikutuksia glukoosiaineenvaihduntaan, insuliiniherkkyyteen, energiakulutuksen säätelyyn ja adiponektiinitasoihin.

Jelena Zacharova

Tyypin 1 neurofibromatoosin luustomuutokset

Periytyvää tyypin 1 neurofibromatoosia (NF1) sairastavista yli puolella on luustomuutoksia, kuten lyhyt aikuispituus, skolioosi, sääriluun taipuminen ja valenivel. Suomessa on arviolta 1 500 ja EU:n alueella 150 000 neurofibromatoosipotilasta.

Tommi Kuorilehto

Siittiön kehittymisen molekylaariset mekanismit

Siittiön kehittyminen eli spermatogeneesi kestää kymmenisen viikkoa ihmisellä, rotalla hiukan vähemmän aikaa. Samanaikaisesti kehittyy miljoonia siittiösoluja ja erilaistumisen aikana tapahtuu meioosi, jossa solujen perimä järjestäytyy uudelleen niin, että jokaisessa siittiössä on uusi yhdistelmä isovanhempien geenejä.

Yangyang Wang

Insuliinin ja rosiglitatsonin vaikutukset diabeteksen hoidossa

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävä insuliiniherkistäjä rosiglitatsoni paransi tyypin 2 diabeetikkojen sokeritasapainoa sekä lisäsi sydämen sokeriaineenvaihduntaa sekä sepelvaltimotaudista johtuvilla hapenpuutealueilla että normaalialueilla. Vaikka rosiglitatsonihoito lisäsi LDL-kolesterolitasoa, se ei vaikuttanut haitallisten pienten ja tiiviiden LDL-partikkelien määrään.

Riikka Lautamäki

Sytomegalovirusinfektio munuaisensiirtopotilailla

Sytomegalovirus (CMV) on merkittävä komplikaatioiden, kustannusten ja jopa kuolleisuuden aiheuttaja elinsiirtopotilailla. Krooninen siirrännäisnefropatia (chronic allograft nephropathy, CAN) on tärkeimpiä syitä siirteiden menetykseen munuaisensiirron jälkeen, ja CMV:n arvellaan lisäävän sen kehittymistä. Tutkimustieto CMV:n ja siirrännäisnefropatian yhteydestä on kuitenkin varsin rajallista, ja myös ristiriitaisia tuloksia on raportoitu. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia CMV:n osuutta ja mahdollisia mekanismeja CAN:n kehittymisessä.

Ilkka Helanterä

Perintötekijät lastenreumassa

Lastenreuman perimmäiset syyt ovat yhä tuntemattomat. Se on monitekijäinen sairaus ja nykykäsityksen mukaan sen syntyyn vaikuttavat sekä perintö- että ympäristötekijät. Sekä geneettiset että ympäristötekijät vaikuttavat taudin ja sen alatyyppien esiintyvyyden eroihin eri väestöissä ja roduilla. Perintötekijöiden osuutta sairastavuuteen vahvistaa taudin suvuittainen kertyminen sekä kaksosaineistossa todettu konkordanssi. Lisäksi lastenreuman assosiotuminen tiettyihin kromosomi kuuden HLA-polymorfismeihin vahvistaa geneettisen komponentin osuutta.

Hanna Säilä

Lanneselän välilevytyrän magneettikuvauksen löydösten yhteys kliinisiin löydöksiin

Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida magneettikuvauslöydösten yhteyttä iskiaspotilaiden kliinisiin löydöksiin. Lisäksi arvioitiin lanneselän välilevypullistuman luonnolliseen pienenemiseen vaikuttavia tekijöitä ja kahden tulehdusta estävän lääkkeen vaikutusta välilevypullistuman pienenemiseen (hermojuuren viereinen metyyliprednisoloniruiske ja laskimonsisäinen infliksimabi, joka on monoklonaalinen TNFalfa:n estäjä).

Reijo Autio

Ileorektaalinen vai ileoanaalinen anastomoosi FAP:n hoidoksi

Suvuittaisen adenomatoottisen polyyppitaudin (FAP) kirurgisen hoidon tarkoituksena on minimoida syöpäriski invalidisoimatta potilasta liikaa. Leikkausmenetelminä on yleisesti käytetty proktokolektomiaa, jolloin terminaalisesta ileumista tehty pussi yhdistetään anaalikanavaan, tai kolektomiaa ileorektaalisella anastomoosilla.

Tom Scheinin

Pärjättäisiinkö astman hoidossa yhdellä lääkkeellä?

n Ennen vanhaan astman hoitoon oli tarjolla vain avaavia lääkkeitä. Kun kuvaan tulivat inflammaatioita hillitsevät lääkeaineet, ennen kaikkea inhaloitavat steroidit, hoitotasapaino parantui silmissä.

Hannu Puolijoki

Rasagiliini sopii myös iäkkäille Parkinson-potilaille

Rasagiliini on uusin kliinisessä käytössä olevista Parkinson-lääkkeistä. Se on toisen polven selektiivinen MAO-B:n estäjä, jota käytetään monoterapiana tai yhdistelmähoitona levodopan kanssa Parkinson-potilaille, joilla on tilanvaihteluita. Parkinsonin tautia sairastavat ovat yleensä iäkkäitä ja lääkkeiden haittavaikutukset ja interaktiot korostuvat herkästi.

Jaana Suhonen

Unettomuus lisää pysyvän työkyvyttömyyden riskiä

Unettomuuden seuraukset ovat moninaiset: kognitiivisesta pärjäämisestä immuunivasteeseen. Viime aikoina huomiota osakseen on saanut myös unihäiriöiden ja lihavuuden keskinäinen yhteys. Mutta heikentääkö unettomuus työkykyä pysyvämmin?

Katariina Korkeila

Imatinibi voi heikentää luustoa

Imatinibi estää tyrosiinikinaasien toimintaa. Imatinibia käytetään kroonisen myelooisen leukemian ja gastrointestinaalisen stromaalisen tuumorin hoitoon. Imatinibi salpaa myös trombosyyttiperäisen kasvutekijän reseptorin, joka säätelee osteoklastien ja -blastien toimintaa. Imatinibia käyttävistä 49 potilaasta 25:llä veren fostaattipitoisuus oli pieni. Heillä oli samaan aikaan kohonnut lisäkilpirauhashormonipitoisuus ja pieni veren kalsiumpitoisuus. Fosfaatin ylimäärä erittyi virtsaan. Fosfaatin puutos voi alkaa jo kahden viikon kuluessa hoidon alusta. Pitkään jatkunut hypofosfatemia johtaa luun mineralisaation häiriöihin, osteomalasiaan ja riisitautiin. Tutkijoiden mukaan imatinibia saavien potilaiden veren fosfaatti- ja kalsiumarvoja sekä D-vitaminiinipitoisuutta olisi syytä seurata. Jos muutoksia todetaan, on asianmukainen korvaushoito tarpeen.

Sirkku Jyrkkiö

Liikkuva kives, normaalivariaatioko?

Liikkuva kives nousee kivespussin pohjalta cremaster-lihaksen refleksin johdosta nivuskanavaan. Refleksin lauettua se palaa itsestään tai manipuloituna entiseen paikkaan. Tilaa on pidetty normaalin variaationa. Hoito on katsottu tarpeettomaksi, koska kives tavallisesti laskeutuu pysyvästi puberteettiin mennessä ja kiveksen normaalin fertiliteetin on arveltu säilyvän. Retrospektiivisessä amerikkalaistutkimuksessa seurattiin 122:n, tutkimuksen alussa keskimäärin 5,4-vuotiaan pojan 204 liikkuvan kiveksen kohtaloa. Niistä 30 % laskeutui pysyvästi, 32 % muuttui laskeutumattomiksi ja 32 % säilyi liikkuvana vielä viimeisimmän havainnon ajankohtana. Tiukka, joustamaton siemennuora lisäsi laskeutumattomuuden todennäköisyyttä. Liikkuva kives voi siis muuttua piilokivekseksi sekundäärimuutoksineen. Siksi seurantaa pitää jatkaa vuosittain, kunnes kives on laskeutunut. Piilokiveksiksi muuttuneet on hoidettava orkidopeksialla.

Ossi Lindell

Systolinen verenpaine, kuolemanvaara ja elämänlaatu iäkkäänä Helsingin johtajatutkimuksen 39 vuoden seuranta

Kohonnut verenpaine on valtimotautien, erityisesti aivohalvauksen, keskeinen riskitekijä. Kiistaa on kuitenkin siitä, kuinka matalalla verenpaineen tasolla riski on merkittävä.

Timo E. Strandberg, Arto Strandberg, Veikko V. Salomaa, Kirsi Rantanen, Kaisu Pitkälä, Tatu A Miettinen