Googlaten diagnoosiin

Internetissä on julmetusti tietoa. Nyt selvitettiin, voisiko lääkäri saada apua diagnoosin tekemiseen näppäilemällä keskeiset oireet hakukoneeseen, esimerkiksi Googleen. Kimmoke tutkimukseen tuli ensin New England Journal of Medicine -lehdestä, jossa kerrottiin lääkäristä, joka oli ällistyttänyt kollegansa lataamalla ongelmapotilaalle diagnoosin suoralta kädeltä. Lääkäri tunnusti, että diagnoosi tuli Googlesta. Toinen kokemus oli peräisin praktiikasta: potilaana oli vesipalloa pelaava poika, jolla oli vena subclavian tromboosi. Kun lääkäri selitti potilaan isälle hyytymän moninaisia syitä, isä puuskahti pojan ilmiselvästi potevan Paget-von Schröderin oireyhtymää. Isä myös selvitti lääkärille tilan patofysiologian ja oikean hoidon. Ei ihme, että tuli halu tutkia googlauksen käyttökelpoisuutta diagnostiikassa.

Heikki Arvilommi

Mikseivät PSA-määrityksen suositukset ja käytäntö ole linjassa?

Rutiiniluoteinen PSA-seulonta hyödyttää harvaa miestä, jos odotettavissa oleva elinaika on alle 10 vuotta. Useimmat seulontasuositukset eivät puollakaan PSA-määritystä, jos jäljellä oleva elinaika on lyhyt.

Ossi Lindell

Pitkän terveen elämän salaisuus - taas kerran terveet elintavat

Pitkän terveen elämän salaisuutta on tutkittu Yhdysvalloissa ja Japanissa syntyneiden miesten kohorttiaineiston avulla. Miehiä on seurattu 1960-luvun puolivälistä lähtien rekisteritietojen ja seurantatutkimusten - joista viimeisin tehtiin vuonna 2005 - avulla. Analyyseihin poimittiin miehet, jotka olivat alkututkimuksessa terveitä. Lopputarkastelussa miehet jaettiin "ei selviytyjiin", jotka siis olivat kuolleet, "normaaleihin selviytyjiin" ja "erinomaisesti selviytyneisiin". Normaaleja selviytyjiä olivat ne, joilla loppututkimuksessa oli jokin krooninen sairaus ja erinomaisesti selviytyneitä ne, jotka olivat edelleen terveitä, eli heillä ei ollut kroonisia sairauksia eikä merkittäviä kognitiivisia häiriöitä. Seurantaa jatkettiin joko kuolemantapaukseen tai 85. ikävuoteen saakka.

Tiina Laatikainen

Synnytyksen jälkeinen masennus suvuittaista

Aiemmin sairastettu masennus ja lähisuvun masennukset lisäävät synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. 120 masennuksen sairastaneen sisarusparin tutkimuksessa heitä seurattiin synnytyksen jälkeen. Jos sisarella oli esiintynyt synnytyksen jälkeinen masennus, oli indeksihenkilön riski sairastua siihen ensimmäisen synnytyksen jälkeen 42 %. Jos taas sisarella ei masennusta synnytyksen jälkeen ollut, oli riski vain 12 %. Lähisuvun masennus siis lisää riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Riski oli suurin ensimmäisen 4 viikon aikana synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen perusteella synnyttäneitä äitejä tulisi tavata neuvolassa jo synnytyksen jälkeisen ensimmäisen kuukauden aikana. Nopea tapaaminen on tarpeen erityisesti silloin, jos äidillä tai hänen lähisuvussaan on esiintynyt masennusta.

Raimo K. R. Salokangas

Helikobakteerista on haittaa ja hyötyä?

Helicobacter pylori mahalaukun limakalvolla altistaa mahalaukun syövälle. Äskettäin julkaistun meta-analyysin mukaan sairastumisriski mahalaukun syöpään on jopa kolminkertainen, jos veressä on Helikobacter pyloriin vasta-aineita osoituksena infektoitumisesta. Innokkaimmat ovat jo ehdottaneet, että helikobakteeria pitäisi ryhtyä eradikoimaan väestöstä.

Sirkku Jyrkkiö

Ylähengitystiesairaudet ovat usein pitkittyneen yskän taustalla - mutta harvoin yksin

Pitkittynyttä yskää aiheuttavat tavallisesti tulehdukselliset nenä- ja sivuontelosairaudet, astma ja refluksitauti. Aikuisilla aiheuttajia ovat lisäksi tupakointi (krooninen bronkiitti) ja ACE:n estäjälääkitys. Lapsilla pitkittynyttä yskää voivat aiheuttaa myös infektiot, vierasesine hengitysteissä, synnynnäinen rakennepoikkeavuus tai tapayskä. Usein yskän aiheuttajia on kaksi tai useampia.

Sanna Toppila-Salmi, Toni Kiljander, Anna-Liisa Karvonen, Merja Kajosaari, Leenamaija Kleemola, Sirja Airola, Veli-Pekka Joki-Erkkilä

Kuinka edistämme kuivana pysymistä?

Virtsankarkailun konservatiivisen hoidon toteutumista edesauttaa asiaan koulutetun hoitohenkilökunnan ja lääkärin yhteistyö.

Pauliina Aukee, Pirkko Kinnunen, Tiina Huhtala, Pirkko Åkerman, Seppo Lundsted, Matti V. Kairaluoma

Hoitotahto iäkkäiden elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelussa

Hoitotahto on yksi mahdollisuus hoitojen suunnittelulle ja omien hoitotoiveiden ilmaisulle.

Marja-Liisa Laakkonen, Kaisu Pitkälä, Timo Strandberg, Reijo Tilvis

Lääkärivaje ja ostopalvelut kasvoivat edelleen

Lääkärivaje on kasvanut perusterveydenhuollossa vuosittain. Kunnilla on ollut vaikeuksia rekrytoida lääkäreitä terveyskeskuksiin. Työvoiman vuokraus on helpottanut terveyskeskusten lääkärivajetta.

Piitu Parmanne, Jukka Vänskä

Lähete erikoissairaanhoitoon Lääkäripaneelin arvio lähetteiden laadusta, seuraamuksista ja niiden tuottamasta hyödystä potilaalle

Erikoissairaanhoitoon lähetetään potilaita, joiden oikea paikka olisi perusterveydenhuollossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveyskeskuksesta erikoissairaanhoitoon lähetetyn potilaan lähetteen tuottamat seuraamukset, saatu hyöty ja siihen yhteydessä olevat tekijät.

Markku Puhakka, Olli-Pekka Ryynänen, Pertti Palomäki, Veijo Anttonen, Risto Jukola, Jorma Takala

Onko meillä EU:n taholta paineita maamme terveydenhuollon järjestämiseksi lähitulevaisuudessa?

Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1995 monet direktiivit ovat vaikuttaneet suomalaisten lääkärien toimintaan.

Hannu Halila

Perusterveydenhuollon tila 2006

Suomalainen terveyskeskus on ainutlaatuinen maailmassa sekä palveluvalikoimaltaan että ammattihenkilöstöltään.

Simo Kokko, Tauno Telaranta

Ohimolohkon rakenteiden surkastuminen ennakoi dementiaa muistihäiriöpotilailla

Suomessa noin 60 000 ihmistä kärsii lievästä kognitiivisesta heikentymisestä (mild cognitive impairment), johon liittyy kognitiivisia ja muistiongelmia, mutta toimintakyky on vielä tallella. Muistihäiriö on tutkimusten mukaan dementiaa ja Alzheimerin tautia ennakoiva tila, johon liittyy 10-kertainen dementoitumisen vaara. Kaikille muistiongelmia poteville ei kuitenkaan kehity dementiaa, ja siksi on tärkeää etsiä menetelmiä, joilla voidaan tunnistaa sairastumisvaarassa olevat. Aivojen magneettikuvaus on osoittautunut lupaavaksi menetelmäksi muistisairauksien varhaisdiagnostiikassa.

Corina Pennanen

Pravastatiinin teho ja turvallisuus lapsilla

Hyperlipidemia on yleinen ongelma heterotsygoottista familiaalista hyperkolesterolemiaa (HeFH) sairastavilla potilailla ja sydämensiirron saaneilla potilailla. Molemmissa potilasryhmissä plasman suuri LDL-kolesterolipitoisuus kiihdyttää sepelvaltimotaudin kehittymistä ja lisää sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Noin 15 %:lle sydämensiirron saaneista lapsipotilaista kehittyy sydänsiirteen vaikea sepelvaltimotauti. FH-taudissa valtimomuutokset alkavat jo lapsuusiällä mutta potilaan kliiniset oireet ilmaantuvat vasta keski-iässä. Aikuisilla statiinien on osoitettu vähentävän sairastuvuutta ja kuolleisuutta verisuonitauteihin molemmissa potilasryhmissä. Tähän saakka lasten hyperkolesterolemian tehokasta lääkehoitoa statiineilla on rajoittanut tutkimustiedon puuttuminen. Väitöstutkimuksessa selvitettiin pravastatiinin farmakokinetiikkaa, tehoa ja turvallisuutta HeFH-lapsilla ja sydämensiirron saaneilla lapsipotilailla, joilla on käytössä siirron jälkeinen hyljinnänestolääkitys.

Mia Koskinen

Siittimen alahalkion synty ja hoito

Hypospadia eli virtsaputken alahalkio on yksi tavallisimmista poikien synnynnäisistä epämuodostumista. Siinä virtsaputki aukeaa peniksen etupinnalle. Hoitona on leikkaus, jolla pyritään saamaan penis ulkonäöltään ja toiminnaltaan normaaliksi. Potilailla on väitetty olevan aikuisena tavallista useammin vaikeuksia sosiaalisten ja seksuaalisten kontaktien luomisessa sekä negatiivinen käsitys sukupuolielimistään.

Martti Aho

Hienosäätöä tekonivelleikkausten hoitoprosessiin

Väitöskirjassa käsitellään polven ja lonkan nivelrikon vuoksi tehdyn sementilliseen tekonivelleikkaukseen liittyviä kliinisiä tekijöitä, kuten traneksaamihapon käyttöä, imuputken käyttöä, reisihermon puudutusta, C-reaktiivisen proteiinin muutoksia, röntgenkuvien ottamista ja tulkintaa.

Raimo Niskanen

Syömishäiriöiden vaikutus nuoruusiän kehitykseen

Nuoruusiän kehityksellä on nähty olevan yhteyttä syömishäiriöihin. Nuori kohtaa suuria kehityksellisiä haasteita, jotka liittyvät kehittyvään ruumiiseen ja seksuaalisuuteen, ikätoverisuhteisiin ja vanhemmista irrottautumiseen ja itsenäistymiseen sekä identiteetin kehittymiseen. Kehitys on yksilöllistä eteen ja taaksepäin suuntautuvaa liikettä. Keskeistä on kehityksen eteenpäin vievä voima huolimatta väliaikaisista taantuman hetkistä. Psyykkiset häiriöt nuoruusiässä heijastavat vaikeuksia kehityksessä etenemisessä ja toisaalta ne lukkiinnuttavat tai jarruttavat nuoruusiän kehitystä yhdellä tai useammalla kehityksellisellä alueella.

Jaana Ruuska

Uutta tietoa sädehoitoon liittyvien dermaalisten myöhäisreaktioiden syntymekanismeista

Varhaisempi toteaminen ja hoitomenetelmien kehittyminen ovat parantaneet rintasyövän ennustetta. Suomalaisista rintasyöpään hoitoa saaneista potilaista 80 % on elossa viiden vuoden jälkeen. Sädehoitoa käytetään rintasyövän hoidossa vähentämään paikallista uusiutumista. Se aiheuttaa normaalikudoksissa sivuvaikutuksia, joista osa ilmenee akuutisti ja osa myöhäisreaktioina useiden kuukausien ja jopa vuosien kuluttua sädehoidon jälkeen.

Riitta Riekki

NPY-geenillä yhteys diabeteksen ja verisuonisairauksien puhkeamiseen

NPY on keskus- ja ääreishermostossa esiintyvä hermovälittäjäaine, joka vaikuttaa esimerkiksi verisuonten muodostumiseen, hormonien erittymiseen, rasva-aineenvaihduntaan sekä ruokahalun säätelyyn. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan sillä vaikuttaa olevan merkittävä rooli verisuonitautien ja diabeteksen puhkeamisessa. Leu7Pro7-muutos NPY-geenissä aiheuttaa useita aineenvaihdunnallisia, hormonaalisia ja verenkierron säätelyyn liittyviä muutoksia, jotka todennäköisesti voivat edistää näiden sairauksien kehittymistä.

Ulriikka Jaakkola

Eturauhassyövän postoperatiivinen sädehoito ei lisää elinaikaa

Kun eturauhanen poistetaan syövän takia, lähes puolella potilaista todetaan leikkauspinnassa syöpäsoluja. Leikkauksen jälkeen näille potilaille on tapana antaa sädehoito, jonka tavoitteena on estää taudin paikallista uusiutumista. Tässä tutkimuksessa satunnaistettiin 425 potilasta joko 60-64 Gy:n sädehoitoon tai seurantaan. Kymmenen vuoden seuranta-aikana elossaolossa ei ollut eroa ryhmien välillä. Aika PSA:n nousuun oli pitempi sädehoidon saaneilla (10,3 v vs. 3,1 v). Aika taudin kliiniseen uusiutumiseen oli sädehoitoryhmällä pitempi (13,8 v vs. 9,9 v). Kymmenen seurantavuoden kohdalla sädehoidon saaneiden riski siihen, että tauti on metastasoitunut, oli vähän pienempi (0,75) mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sädehoidon saaneilla oli enemmän haittoja. Virtsaputken striktuuroita todettiin enemmän, inkontinessia oli enemmän, samoin peräsuolioireita. Sädehoito näyttää pidentävän aikaa taudin uusimiseen, mutta kokonaisselviytymiseen sillä ei tämän tutkimuksen mukaan voida vaikuttaa.

Sirkku Jyrkkiö