Tampereella rakennetaan uudenlaista yhteistyötä mielenterveyden alueella Verkostot lähentävät viranomaisia ja kansalaisjärjestöjä

Verkostoituminen on päivän sana myös mielenterveyden saralla. Viranomaiset ja kansalaisjärjestöt ovat kehittäneet yhteistyötä Tampereella syksystä 1998 lähtien, ja myös yliopisto on antanut verkostoitumishankkeelle oman panoksensa tutkimusyhteistyön muodossa. Hankkeen tavoitteina ovat paitsi kansalaislähtöiset, ihmisten tarpeisiin vastaavat toimintatavat myös avoimen keskustelun synnyttäminen eri osapuolten välille.

Ulla Toikkanen

Lisää henkilökuntaa ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kuntoutusopin dosentti Seija Talo otaksuu, että jokaisessa terveyskeskuksessa täytyisi olla lisää henkilökuntaa myös ennaltaehkäisevää työtä varten.

Kuolevan potilaan kivun hoidon ongelmat terveyskeskuksessa

Terveyskeskuksen vuodeosastolla olevalla saattohoitovaiheen potilaalla on usein kipuja, joita ei yrityksistä huolimatta pystytä lievittämään. Tehokkaan kivunlievityksen tiellä on vielä monenlaisia esteitä, jotka johtuvat potilaan, omaisten, lääkärien ja hoitohenkilökunnan suhtautumisesta, tiedoista tai taidoista. Sairaanhoitajille osoitetussa kyselytutkimuksessa kävi ilmi, että saattohoitoon kaivataan yhtenäisiä ohjeita ja periaatteita kivun hoidon keskeisistä periaatteista.

Merja Kuuppelomäki

Joskus paranna, usein lievitä, aina lohduta Palliatiivisen lääketieteen näkymät perusterveydenhuollossa

Syöpä ja muut etenevät sairaudet yleistyvät väestön ikääntyessä. Palliatiivista hoitoa tarvitsevien määrä tulee lisääntymään, ja käytännössä hoito lankeaa kliinisen lääketieteen ja perusterveydenhuollon vastuulle. Hyvä palliatiivinen hoito vaatii erikoisosaamista, johon terveydenhuoltomme olisi kiireesti panostettava. Kirjoittaja arvioi, että Suomessa olemme ainakin kymmenen vuotta jäljessä alan kehityksestä.

Eeva Salminen

Syto- ja molekyyligeneettiset muutokset munasarjasyövässä

1.6.2001 Helsingin yliopisto

Johanna Tapper

Tutkimuksia ihmisäänestä laboratorio-oloissa

1.6.2001 Helsingin yliopisto

Juha Vintturi

Vapaan siaalihapon kertymäsairaudet: sama geeni - erilaisia geenivirheitä

6.6.2001 Turun yliopisto

Pirjo Salomäki

Lihasrelaksaation nopeuttaminen

8.6.2001 Tampereen yliopisto

Arto Puura

Astman ehdokasgeenit suomalaisessa väestössä

11.6.2001 Helsingin yliopisto

Paula Kauppi

Suonikalvoston melanoomapotilaiden ennuste tarkentuu

13.6.2001 Helsingin yliopisto

Teemu Mäkitie

Lyhyesti: Fibrosoiva alveoliitti reumapotilailla yleisempi kuin on luultu

Reuman vakavana komplikaationa esiintyvän fibrosoivan alveolitin diagnostiikka perustui aiemmin lähes pääosin biop- siaan ja oli sen vuoksi hankalaa. Ohutleiketietokonetomo-grafian (HRCT) yleistyminen on tuonut tällekin saralle uutta, ja samalla brittien yleissairaaloissa hoidettujen 150 polikliinisen reumapotilaan tutkimus (ei siis erityisesti keuhko-oireista kärsivien) paljasti jopa 19 %:lla potilaista tämän komplikaation. Useimmilla sairauden radiologinen ilmentymä oli retikulaarista ja lähes puolella (43 %) sisälsi myös emfyseemabullia. Diagnoosin saaneista 54 %:lla kuului ritinöitä keuhkojen auskultaatiossa, 82 %:lla oli huonontunut diffuusiokapasiteetti ja vain 14 %:lla tavanomaisessa thoraxkuvassa molemminpuolisia muutoksia. Tutkijat suosittavat HRCT:n käytön lisäämistä, varsinkin jos reumapotilaalla on keuhko-oireita.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Fobian hoidon tulos säilyy pitkään

Monet kontrolloidut hoitotutkimukset kattavat lyhyen ajanjakson eikä niiden pitkäaikaisvaikutuksista ole tarkkaa tietoa. Tässä tutkimuksessa seurattiin 8 viikon altistushoidon saaneita fobiapotilaita kahden vuoden ajan. Tällöin kävi ilmi, että kliinikon ohjaamana tai itse ohjattuna toteutetulla altistushoidolla saavutettu hyvä paranemistulos säilyi vielä kaksi vuotta intervention jälkeenkin. Usein kuultu väite, että behavioraaliseen terapiaan perustuva paraneminen olisi tilapäistä, ei näytäkään pitävän paikkaansa.

Raimo Kr Salokangas

Nuorten itsemurhat lisääntyneet myös Englannissa

Viime vuosikymmenellä itsemurhakuolleisuus kääntyi Suomessa laskuun, mutta nuorten itsemurhaluvut pysyivät edelleen korkealla. Tuoreimmat tiedot Englannista ja Walesista kertovat, että 15-19-vuotiaiden miesten kuolleisuus itsemurhiin, onnettomuuksiin ja epäselväksi jääneisiin kuolemansyihin on vuoden 1970 jälkeen jyrkästi kasvanut. Tosin muutokset 1990-luvulla ovat ilmeisen satunnaisia. Nuorten naisten kuolleisuusluvuissa vastaava kehitystä ei ole tapahtunut.

Raimo Kr Salokangas

Sukuhormonien käytön yhteys naisten astmaan heikko

Viime vuosina on epäilty, että lisääntyneellä ehkäisyvalmisteiden ja postmenopausaalisen hormonikorvaushoidonkin käytöllä olisi yhteyttä astman esiintyvyyden kasvuun länsimaissa. Varsinkin kun naisilla on useissa maissa todettu astmaan liittyvää erityyppistä problematiikkaa enemmän kuin miehillä.

Hannu Puolijoki

Milloin auton rattiin vakavan rytmihäiriön jälkeen?

Henkeä uhkaavien sydämen rytmihäiriöiden jälkeen potilaalle on suositeltu yleensä puolen vuoden ajokieltoa. Vaikka rytmihäiriötahdistimet estävät potilaiden rytmihäiriöperäisen äkkikuoleman, ne eivät välttämättä estä rytmihäiriöön liittyviä ohimeneviä tajunnanhäiriötä, jotka voivat olla kohtalokkaita autolla ajaessa.

Juhani Airaksinen

Elämäntapahtumat aiheuttavat naisille depressiota useammin kuin miehille

On yleisesti tunnettua, että elämäntapahtumat laukaisevat depressiota ja että depressio on naisilla yleisempää kuin miehillä. Selittyykö tämä sukupuoliero elämäntapahtumien erilaisuudella? Tätä tutkittiin yhdysvaltalaisesta väestöotoksesta.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Vähentääkö verenpainelääkitys kykyä kokea positiivisia tunteita?

Vanhusväestön (77-99-vuotiaita) tutkimuksessa määriteltiin diastolinen (75-84 mmHg) ja systolinen (120-139 mmHg) verenpaine ja verrattiin niitä itse täytettävillä lomakkeilla mitattuihin mielialaoireisiin. Diastolinen hypotensio korreloi lievästi depressiivisyyteen, mutta voimakkaasti positiivisten tunteiden puuttumiseen. Systolinen hypertensio korreloi positiivisten tunteiden esiintymiseen, mutta verenpainelääkitys niiden vähäisyyteen. Ahdistuneisuuteen ja negatiivisten tunteiden esiintymiseen verenpaineella ei ollut yhteyttä. Tutkijat päättelevätkin, että hypotensioon saattaa liittyä positiivisten tunteiden vähäisyyttä, mikä on yksi osa depressiota, ja että verenpainelääkitys voi johtaa hypotensioon ja sitä kautta vähentää ihmisen kokemien positiivisten tunteiden määrää.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Keuhkoputkien sileän lihaksen proliferaatio on astmapotilaalla lisääntynyt

Australiassa tutkittiin soluviljelmässä 12 astmaatikon ja 10 verrokin keuhkoputkien sileän lihaksen solujen proliferaationopeutta. Astmapotilailla päivinä 3, 5 ja 7 todettiin verrokkeihin nähden merkitsevästi korkeammat solumäärät; eroa alkoi syntyä jo 24 tunnissa (p = 0,026). DNA:n virtaussytometriset analyysit osoittivat astmapotilaiden soluista enemmän olevan G2 + M-vaiheessa (p < 0,05). Tutkimus lienee ensimmäinen, joka osoittaa tämän, vaikka astmassa on tiedetty jo pitkään olevan osittain kyse sileiden lihasten supistumisesta, limakalvon inflammaation lisäksi.

Hannu Puolijoki

Autologiset kantasolusiirrot myeloomapotilaiden hoidossa

Autologisella kantasolusiirrolla tuetusta intensiivihoidosta on tullut tärkeä osa myelooman hoitoa. KYS-piirin aineistossa kantasolujen keräys onnistui 98 %:lta potilaista. Intensiivihoito oli yleensä hyvin siedettyä ja vakavia komplikaatioita oli vähän. 40 % potilaista oli täydellisessä remissiossa intensiivihoidon jälkeen. Kahden vuoden kuluttua kantasolusiirrosta 80 % potilaista oli elossa, mutta myelooma oli tässä vaiheessa edennyt jo puolella potilaista. Hoitomuotoa onkin syytä edelleen kehittää.

Esa Jantunen, Heikki Hallman, Maija Mikkola, Esko Järvenpää, Tuula Pulli, Taru Kuittinen, Lasse Ågren, Raija Sarkkinen, Johanna Rimpiläinen, Eija Mahlamäki, Tapio Nousiainen

Lasten virtsatieinfektioiden hoitokäytäntöjen muuttuminen

Lasten virtsatietulehdusten hoitokäytäntöjä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskuksissa selvitettiin toistamalla vuosina 1977 ja 1988 tehty lomakekysely. Hoitoajat olivat lyhentyneet ja lapsia lähetettiin kuvantamistutkimuksiin aiempaa herkemmin, mutta edelleen lähettämisessä oli turhaa viivettä. Samoin diagnostiikassa oli parantamisen varaa ja rakkopunktiota käytettiin diagnoosin varmentamiseen liian harvoin. Tulosten perusteella käytännöt olivat yhtenäistyneet ja noudattivat pääosin vallitsevia suosituksia.

Mika Junnila, Tero Kontiokari, Matti Uhari