Antikoagulaatiohoito sydämen vajaatoiminnassa
Sydämen vajaatoiminnan lääkehoito on kehittynyt parinkymmenen viime vuoden aikana merkittävästi. Angiotensiinin estäjien ja beetasalpaajien ennusteellinen hyödyllisyys on osoitettu lukuisissa kontrolloiduissa tutkimuksissa, mutta antikoagulaatiohoidon vaikutuksesta embolioihin ei ole luotettavia tutkimustuloksia. Antikoagulaatiohoidon aiheellisuuden pohtiminen on tavallinen pulma vaikean vajaatoiminnan yhteydessä. Eteisvärinän liittyessä vajaatoimintaan hoidon aihe on selkeä. Sinusrytmissä oleville pitkäaikaisen antikoagulaatiohoidon hyöty veritulpan eston suhteen on epävarma. Antikoagulaatiohoito on kuitenkin asetyylisalisyylihapon vaihtoehto sydän- ja verisuonitapahtumien sekundaaripreventiossa.
Sydämen krooninen vajaatoiminta on yleinen iäkkäiden ihmisten sairaus, joka on 8-16%:lla yli 75-vuotiaista. Vaikeaan sydämen vajaatoiminaan liittyy toistuvia sairaalahoitoja, vuodelepojaksoja ja huono ennuste. Lievässä ja keskivaikeassa sydämen vajaatoiminnassa on aivohalvauksen vaara on 1,5 %…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
