D-dimeeripitoisuus syvän laskimotukoksen tai keuhkoembolian diagnostiikassa
D-dimeerimääritystä käytetään yleisesti syvän laskimotukoksen tai keuhkoembolian poissulkemiseen, sillä niiden tautitilojen yhteydessä D-dimeeripitoisuuden on osoitettu olevan selvästi suurentunut. Normaali tulos poissulkee syvän laskimotukoksen noin 90-95 %:n todennäköisyydellä.
Koska D-dimeeripitoisuus suurenee aina lisääntyneen fibriinin tuotannon seurauksena, saattaa se olla suurentunut myös suurten lihasvammojen tai leikkausten jälkeen.
Epäspesifisyydestään huolimatta D-dimeerimääritys on liitetty useisiin laskimotukoksen ja keuhkoembolian diagnostisiin suosituksiin. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon, että sairaalapotilailla lievästi kohonneet pitoisuudet ovat varsin tavanomainen, mutta epäspesifinen löydös.
Veren hyytyessä muodostuu hyytymistekijöiden vaikutuksesta trombiinia, joka muuntaa fibrinogeenin fibriiniksi. Samanaikaisesti fibriinin muodostumisen ja hyytymisen kanssa käynnistyy myös hyytymän hajoaminen eli niin sanottu fibrinolyysi. Tällöin fibriini hajoaa plasmiinin vaikutuksesta pienemmiksi…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
