Downin oireyhtymän varhainen seulonta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on tehokkainta, jos odottavan naisen verinäytteestä tutkitaan raskausproteiini A (PAPP-A) ja istukkagonadotropiini (beeta-hCG) raskausviikolla 10 ja sikiön niskaturvotus mitataan ultraäänellä 1-2 viikkoa myöhemmin. Näiden yhdistetystä tuloksesta lasketaan riskiluku, jossa huomiodaan myös äidin ikä ja sikiön pääperämitta.

Prospektiivinen SURUSS-tutkimus, jonka tavoitteena oli löytää tehokkain, turvallisin ja kustannusvaikuttavin seulontatapa, osoitti, että ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikaiset seulontamenetelmät ovat yhtä hyviä. Kaikkein tehokkainta olisi kuitenkin yhdistää kaikki toimiviksi todetut 1. ja 2. raskauskolmanneksen seulontatestit. Tällöin kuitenkin menetetään varhaisen seulonnan mahdolliset edut.

Seulonnan aikaistuminen tuottaa lisävaatimuksia äitiysneuvolalle. Ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä on korostettava seulontaan osallistumisen vapaaehtoisuutta. Raskaana olevan on ymmärrettävä, että hän voi joutua tekemään vaikeitakin päätöksiä jatkotutkimuksista ja sikiön kohtalosta, jos seulontatulos viittaa kohonneeseen riskiin.