Lehti 34: Katsausartikkeli 34/2004 vsk 59 s. 3021 - 3025

Downin oireyhtymän seulonta alkuraskaudessa

Downin oireyhtymän varhainen seulonta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on tehokkainta, jos odottavan naisen verinäytteestä tutkitaan raskausproteiini A (PAPP-A) ja istukkagonadotropiini (beeta-hCG) raskausviikolla 10 ja sikiön niskaturvotus mitataan ultraäänellä 1-2 viikkoa myöhemmin. Näiden yhdistetystä tuloksesta lasketaan riskiluku, jossa huomiodaan myös äidin ikä ja sikiön pääperämitta.

Prospektiivinen SURUSS-tutkimus, jonka tavoitteena oli löytää tehokkain, turvallisin ja kustannusvaikuttavin seulontatapa, osoitti, että ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikaiset seulontamenetelmät ovat yhtä hyviä. Kaikkein tehokkainta olisi kuitenkin yhdistää kaikki toimiviksi todetut 1. ja 2. raskauskolmanneksen seulontatestit. Tällöin kuitenkin menetetään varhaisen seulonnan mahdolliset edut.

Seulonnan aikaistuminen tuottaa lisävaatimuksia äitiysneuvolalle. Ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä on korostettava seulontaan osallistumisen vapaaehtoisuutta. Raskaana olevan on ymmärrettävä, että hän voi joutua tekemään vaikeitakin päätöksiä jatkotutkimuksista ja sikiön kohtalosta, jos seulontatulos viittaa kohonneeseen riskiin.

Marko Niemimaa - Aydin Tekay - Seppo Heinonen - Markku Ryynänen

Ilman seulontaa suomalaisessa väestössä todettaisiin nykyisin Downin oireyhtymä yhdellä kuudestasadasta vastasyntyneestä. Luku on kasvussa, koska synnyttäjien keski-ikä on noussut. Downin oireyhtymän aiheuttaa 21-trisomia, eli kromosomin 21 esiintyminen kolmena kappaleena normaalin kahden sijasta.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat