Downin oireyhtymän seulonta alkuraskaudessa
Downin oireyhtymän varhainen seulonta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on tehokkainta, jos odottavan naisen verinäytteestä tutkitaan raskausproteiini A (PAPP-A) ja istukkagonadotropiini (beeta-hCG) raskausviikolla 10 ja sikiön niskaturvotus mitataan ultraäänellä 1-2 viikkoa myöhemmin. Näiden yhdistetystä tuloksesta lasketaan riskiluku, jossa huomiodaan myös äidin ikä ja sikiön pääperämitta.
Prospektiivinen SURUSS-tutkimus, jonka tavoitteena oli löytää tehokkain, turvallisin ja kustannusvaikuttavin seulontatapa, osoitti, että ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikaiset seulontamenetelmät ovat yhtä hyviä. Kaikkein tehokkainta olisi kuitenkin yhdistää kaikki toimiviksi todetut 1. ja 2. raskauskolmanneksen seulontatestit. Tällöin kuitenkin menetetään varhaisen seulonnan mahdolliset edut.
Seulonnan aikaistuminen tuottaa lisävaatimuksia äitiysneuvolalle. Ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä on korostettava seulontaan osallistumisen vapaaehtoisuutta. Raskaana olevan on ymmärrettävä, että hän voi joutua tekemään vaikeitakin päätöksiä jatkotutkimuksista ja sikiön kohtalosta, jos seulontatulos viittaa kohonneeseen riskiin.
Ilman seulontaa suomalaisessa väestössä todettaisiin nykyisin Downin oireyhtymä yhdellä kuudestasadasta vastasyntyneestä. Luku on kasvussa, koska synnyttäjien keski-ikä on noussut. Downin oireyhtymän aiheuttaa 21-trisomia, eli kromosomin 21 esiintyminen kolmena kappaleena normaalin kahden sijasta.
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



