Interpersonaalinen psykoterapia pureutuu ongelmiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Interpersonaalinen psykoterapia on alun perin masennuksen hoitoon kehitetty psykoterapiamuoto, mutta sitä on sovellettu myös muihin ei-psykoottisen tason mielenterveyshäiriöihin.
Tavoitteena on oireiden vähentäminen ja sosiaalisen verkoston parantaminen. Perusajatuksena on, että yksilön odotukset roolistaan eivät täyty hänen elämäntilanteessaan.
Terapiassa käsitellään ajankohtaisia ihmissuhteita ja elämäntapahtumia, ei menneisyyttä.
Hoito on aikarajattu 12-16 istuntoon ja vaiheistettu aloitus-, keski- ja päätösvaiheeseen.
Psykoterapia voidaan toteuttaa psykiatrisessa avohoidossa. Lyhyempänä ohjaus- ja neuvontamuotona (6-7 istuntoa) sitä voidaan käyttää myös perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa.
Interpersonaalinen psykoterapia on yksi kokeellisin asetelmin tutkituimpia terapiamuotoja ja se on otettu laajasti mukaan masennuksen Käypä hoito -suosituksiin.
Interpersonaalisen psykoterapian kehittäjä psykiatrian professori Gerald Klerman (1929-1992) uskoi, että psykoterapia on samalla tavalla tietoa ja taitoa vaativaa kuin kirurgia. Hän alkoi kehittää tutkimusryhmänsä kanssa 1960-luvun lopulla psykoterapeuttista hoitoa, joka olisi ohjeistettu…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
