Itsemurhakuolleisuus kasvoi Suomessa 1930-luvun alun lamavuosia ja sotavuosia lukuun ottamatta 1800-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen itsemurhien määrä on pienentynyt viidenneksellä ja on nyt 1970-luvun alkupuoliskon tasolla. Mahdollisia selityksiä vähenemiselle ovat kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti seurausvaikutuksineen, muutokset yhteiskunnallisissa olosuhteissa ja ihmisten elinolosuhteissa ja -tavoissa sekä masennuksen hoidon tehostuminen. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että masennus on edelleen alihoidettu sairaus Suomessa ja kliinisessä työssä tehokkain tapa ehkäistä itsemurhia on tunnistaa masentuneet ja hoitaa heitä aktiivisesti.