Keuhkojen diffuusiokapasiteettimittaus keuhkokudoksen toiminnan arvioinnissa
Tärkein tieto
Diffuusiokapasiteettimittaus on yleisin keuhkokudoksen toiminnan tutkimiseen käytetty kliininen menetelmä. Suomessa tehdään noin 10 000 tutkimusta vuodessa.
Tutkimusta käytetään keuhkorakkuloiden tulehdusten, sidekudossairauksien ja keuhkolaajentuman toteamiseen ja vaikeusasteen arvioimiseen sekä valtimoveren hapenpuutteen syiden selvittämiseen.
Yleisin diffuusiokapasiteetin mittausmenetelmä perustuu hiilimonoksidin diffuusion mittaamiseen. Samassa yhteydessä voidaan mitata myös heliumkaasun laimenemiseen perustuen keuhkojen kokonaiskapasiteetti ja jäännöstilavuus.
Keuhkojen diffuusiokapasiteetti voi pienentyä sekä keuhkokudoksen sairaustiloissa että keuhkotilavuuden vähentyessä. Tilavuuteen suhteutettu, spesifinen diffuusiokapasiteetti pienenee vain keuhkokudoksen toimintahäiriön johdosta.
Mittaustuloksen tulkinta voi olla ongelmallista sekä obstruktiivisen että restriktiivisen ventilaatiohäiriön yhteydessä.
Jo 1900-luvun alussa kehitettiin keuhkojen diffuusiokapasiteetin mittaamiseksi kertahengitysmenetelmä (DLCO), joka perustuu hiilimonoksidin diffuusioon keuhkorakkuloista keuhkokapillaareihin (1,2). Diffuusiokapasiteetin kertahengitysmittaus on yleisin keuhkokudoksen kaasujen vaihdunnan mittaukseen…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



