-Laskimovajaatoiminnan diagnostiikka on varsin ongelmallista ja laskimopotilaat koetaan usein työläiksi ja turhauttaviksi potilaiksi niin avoterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa.

-Nykyaikaisessa diagnostiikassa laskimopotilaan tilannetta arvioidaan käyttämällä vakioituja luokittelumenetelmiä, kliinistä luokkaa, kliinistä pisteytystä ja haittaluokkaa, sekä ultraääntä. Perinteistä lähestymistapaa, jossa käytetään kliinisiä testejä ja strukturoimatonta oirekyselyä, ei suositella. Tärkeintä on tunnistaa ihomuutoksiin tai säärihaavaan johtanut (komplisoitunut) laskimovajaatoiminta ja selvittää laskimosaneerauksen mahdollisuudet.

-Kliinisen luokituksen käyttö on yksinkertaista, ja se sopii avohoitoonkin. Haittaluokitus on sidottu kompressiohoitoon, joten luokituksen tehokas käyttö edellyttää sukkahoitokokeilua jo avoterveydenhuollossa. Kaksoiskaikukuvaukseen perustuva ultraäänidiagnostiikka on vaativaa, ja jo kynädopplerin käyttö edellyttää perehtyneisyyttä ja itsekritiikkiä. Toiminnallinen takaisinvirtauksen kartoittaminen kaksoiskaikukuvauksella on aiheellista erityisesti komplisoituneissa raajoissa, polvitaipeen diagnostiikassa ja useasti leikatun raajan diagnostiikassa.