Osaatko tunnistaa ja arvioida akuutin aivovamman?
Merkittävä osa akuuteista aivovammoista jää diagnosoimatta tai niiden vaikeusaste arvioidaan väärin.
Diagnostiikan kulmakivet ovat vammatapahtuman selvittäminen, tajunnan tason arviointi Glasgow'n kooma-asteikkoa käyttäen, vamman jälkeisen muistiaukon arviointi ja kliinis-neurologinen tutkimus.
Kuvantamistutkimuksia käytetään lähinnä hoidon ja seurannan tarpeen arviointiin.
Diagnostiset virhearviot keskittyvät muutamiin ongelmaryhmiin, joista tärkeimmät ovat monivammapotilaat, päihtyneet sekä kasvo- tai niskavamman saaneet.
Aivovamman jääminen toteamatta tai sen arvioiminen väärin voi johtaa potilaan kannalta merkittäviin sosiaalisiin ja vakuutusoikeudellisiin ongelmiin sekä hoidon ja kuntoutuksen laiminlyöntiin. Pahimmissa tapauksissa tämä huonontaa ennustetta jopa kohtalokkaasti.
Aivovammojen arviointi on päivystävien lääkärien vaativimpia tehtäviä, ja sekä diagnostiikan että dokumentoinnin tasoa tulee yleisesti parantaa.
Suomessa arvioidaan sattuvan ainakin 20 000 uutta aivovammaa vuosittain (1), ja aivovammapotilaat ovatkin päivystyspisteissä tavallisia. Kuitenkin noin 90 % vammoista on lieviä - niitä, joita usein kutsutaan aivotärähdyksiksi. Aivovamman toteaminen on usein varsin suoraviivaista, mutta toisaalta…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
