Polyneuropatioiden kliinis-neurofysiologinen perusdiagnostiikka
Tärkein tieto
Polyneuropatia on ääreishermojen toimintahäiriö, jonka voivat aiheuttaa mm. diabetes, munuaissairaus, myrkytys, autoimmuunitauti, tulehdus tai perinnölliset tekijät.
Tavallisin polyneuropatia on symmetrinen distaalisesti ja alaraajoihin painottuva sekatyyppinen muoto. Hermojohtumismittauksissa on todettavissa sekä hermojohtumisen hidastumista että sensoristen ja motoristen vasteiden amplitudien pienenemistä. F-aallot ja H-refleksit ovat myös herkkiä polyneuropatian mittareita.
Neula-EMG:lla voidaan arvioida aksonaalisen vaurioitumisen aktiivisuutta, voimakkuutta sekä hermoversomista motorisissa hermosäikeissä erityisesti distaalisissa raajalihaksissa. Ohutsäieneuropatioita voidaan selvittää lämpö- ja kylmätuntokynnysmittauksilla.
Nykyiset kliinis-neurofysiologiset menetelmät normaaliaineistoineen auttavat diagnosoimaan polyneuropatian jo lievässä vaiheessa.
Polyneuropatia tarkoittaa ääreishermojen ja autonomisten hermosäikeiden vaurioitumiseen tai toimintahäiriöön liittyvää oireistoa. Oireyhtymälle on useimmiten löydettävissä aiheuttaja. Polyneuropatioita on useita tyyppejä: aksonaaliset eli hermosäikeitä tuhoavat, demyelinoivat eli hermotuppia…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
