Rasituskaikukardiografia sepelvaltimotaudissa - näyttöön perustuvaa diagnostiikkaa
Rasituskaikukardiografiasta (R-UKG) tuli 1990-luvulla yleinen vaihtoehto sydänlihaksen perfuusiokuvaukselle (SPET) iskemian diagnostiikassa kaikkialla maailmassa.
Menetelmän merkittävimpiä etuja ovat kohtuullinen hinta, monipuoliset rasitusmuodot ja vähäinen väärien positiivisten tulosten osuus verrattuna kliiniseen rasituskokeeseen tai SPET-kuvaukseen esimerkiksi verenpainepotilailla ja diabeetikoilla.
Dynaamisen rasituksen vaihtoehtona käytetään yleisimmin dobutamiini- tai dipyridamolilääkerasitusta.
Tämä katsaus käsittelee rasituskaikukardiografian vakiintunutta käyttöä, menettelytapoja, arviointia ja diagnostista osuvuutta.
Tärkein sepelvaltimotaudin ei-invasiivinen diagnostinen tutkimus anamneesin jälkeen on ollut kliininen rasituskoe. Sen käyttökelpoisuutta vähentävät kuitenkin esimerkiksi EKG:ssä oleva vasen haarakatkos tai vasemman kammion hypertrofiaan viittaavat muutokset (1). Väestön ikääntyessä yhä suurempi…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
