Resilienssillä tarkoitetaan myönteisestä pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Kyseessä on tavallinen ilmiö, joka kumpuaa ihmisen luontaisesta sopeutumiskyvystä.

Ilmiöön liittyy mittaamisen vaikeuksia, sillä resilienssiä ei välttämättä ole havaittavissa ennen huomattavia vastoinkäymisiä.

Prosessia arvioidaan toimijuuden näkökulmasta, eli tarkastellaan minkälaiset tekijät eri elämäntilanteissa työntävät ja vetävät yksilöä rakentaviin valintoihin.

Resilienssin kehittymisen ensivaiheita tukee parhaiten lämmin ja vahva ihmissuhde ainakin yhden aikuisen kanssa.

Posttraumaattinen kasvu viittaa elämänkriisin tai trauman kanssa käydyn psykologisen ja kognitiivisen kamppailun seurauksena syntyneeseen kasvuun. Se ei sulje pois trauman mahdollisia kielteisiä seurauksia.

Posttraumaattista kasvua ennustavat ulospäinsuuntautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille, miellyttävyys ja tunnollisuus, kun taas neuroottisuus vähentää sen ilmenemistä.

Terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuudet potilaiden ja omaisten pärjäämisen tukemiseen, kun posttraumaattinen kasvu on tunnistettu, nimetty ja vahvistettu.