Sjögrenin oireyhtymä
Henrik Sjögrenin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Hän julkaisi vuonna 1933 väitöskirjansa Zur Kenntnis der Keratoconjunctivitis Sicca. Gougerout kuvasi sicca-oireyhtymän jo vuonna 1925, mutta ranskalaisten suosimaa kompromissia, Gougerout-Sjögrenin oireyhtymää, näkee käytettävän enää aika vähän. Itse asiassa Johann van Mickulicz Radecki oli jo 1888 kuvannut kyynel- ja sylkirauhasten suurentuman ja lymfosyytti-infiltraatit. Sjögrenin oireyhtymälle on tyypillistä kuivat silmät (keratoconjunctivitis sicca) ja kuiva suu (kserostomia), joiden taustalla on autoimmunisaatio (lymfosyytti-infiltraatit eksokriinisissa rauhasissa ja Sjögrenin oireyhtymä- ym. vasta-aineet). Oireyhtymään liittyy systeemioireita, lukuisia ekstraokulaarisia ja ekstraoraalisia muutoksia ja lisääntynyt riski sairastua lymfoomaan. Diagnostisten kriteerien ja taudinkuvan tunteminen on tärkeää, koska potilaat hyötyvät erilaisista paikallis- ja systeemihoidoista yhtä paljon kuin monet muutkin reumatologisia oireyhtymiä sairastavat potilaat suhteessa hoitavan lääkärin tieto-taitoon.
Primaarinen Sjögrenin oireyhtymä voidaan diagnostisoida käyttäen ns. EU-kriteereitä (taulukko 1) (1) silloin, kun neljä kuudesta kriteereistä täyttyy (herkkyys 93,5 %, tarkkuus 94,0 %). Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että sarkoidoosi, lymfooma, HIV-(käytännön työssä myös HCV-) infektio ja…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



