Temperamentti vauvaiässä
Tärkein tieto Temperamentilla viitataan kehittyvän persoonallisuuden ytimeen ja ihmisen psykologisen kehityksen alkuvaiheisiin. Varhainen temperamentti sekä temperamentin ja ympäristön vuorovaikutus on havaittu tärkeiksi kehitystä ennustaviksi tekijöiksi. Kehityspsykologisessa tutkimuksessa pyritään selvittämään temperamentin biologisen pohjan lisäksi myös temperamentin kehityspolkuja vauvaiässä ja siitä eteenpäin sekä tuottamaan tietoa varhaisten temperamenttierojen merkityksestä myöhemmän kehityksen kannalta. Lisää tutkimustietoa tarvitaan varhaisten temperamenttipiirteiden ja temperamentin kehitystä säätelevien ympäristötekijöiden vuorovaikutuksesta. Erityisesti kaivataan tietoa siitä, miten temperamenttiin kuuluvan itsesäätelyn optimaalista kehitystä voidaan varhaiskehityksen aikana tukea ja sitä kautta ehkäistä yhä yleistyviä itsesäätelyyn liittyviä häiriöitä.
Temperamentin käsitteen renessanssi psykologiatieteessä alkoi noin 50 vuotta sitten, kun kehityspsykologinen kiinnostus yksilöllisiin, jo vauvaikäisiä erotteleviin piirteisiin voimistui. New York Longitudinal Study (NYLS) (1) oli pioneerihanke, ja siinä tutkittiin alun perin "vauvojen yksilöllisiä…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



