Tinnitus on kehon sisältä kuuluva, ei ulkoisesta äänilähteestä tuleva ääni, jonka ihminen aistii ja kokee. Tämä mielletään usein korvien korkeana soimisena, mutta esimerkiksi korvien humina, sirinä ja pauke ovat myös tinnitusta.

Pulsoiva tinnitus tarkoittaa sydämen sykkeen tahdissa kuultavaa ääntä, joka voi olla subjektiivinen eli vain tutkittava itse kuulee äänen tai harvemmin objektiivinen eli tutkijan korvalla tai stetoskoopilla kuultavissa oleva suhahtava, pulsoiva ääni. Harvinaisemman jatkuvan pulsoivan tinnituksen taustalta suljetaan kertaalleen pois erilaisia verisuonipoikkeavuuksia ja runsasverisuonisia kasvaimia tekemällä pään ja verisuonten varjoainetehosteinen magneettiangiografia.

Tässä artikkelissa keskitytään pitkäaikaiseen ja ei-pulsoivaan tinnitukseen ja sen hoitoon. Tinnitus voi olla ajoittaista, jatkuvaa, tasaista, vaihtelevaa ja se voi kuulua molemmin puolin tai paikantua ainoastaan toiseen korvaan tai pään sisälle.

Jokainen meistä kuulee joskus tinnitusta etenkin hiljaisessa tilassa, jossa kehon sisäisten äänien havaitseminen voimistuu. Osa ihmisistä kokee useammanlaista tinnitusääntä, joka voi olla korkeataajuisempaa vinkunaa ja lisäksi matalataajuista huminaa, suhinaa tai pörinää.

Tinnitus kokemuksena ja sen häiritsevyys on yksilöllistä, häiritsevyys ei riipu myöskään tinnitusäänen voimakkuudesta tai laadusta (1). Uusi tinnitusääni voi olla alkuun pelottava ja uhkaava, mutta suurin osa ihmisistä tottuu ja sopeutuu siihen ja sen häiritsevyys vähenee ajan myötä.

Yleisyys

Tinnitus on yleistä. Laajoissa systemaattisissa tutkimuksissa aikuisille ja lapsille on saatu hyvin vaihtelevia esiintyvyyslukuja johtuen erilaisista tutkimusasetelmista ja tinnituksen määritelmien epäjohdonmukaisuudesta. Aikuisilla esiintyvyys vaihtelee välillä 5–42,5 % ja lapsilla vastaavasti 4,7–46 % (2,3). Englannissa neljässä kaupungissa tehdyssä tutkimuksessa tinnituksen esiintyvyydeksi aikuisväestössä todettiin 15,5–18,5 % ja elämänlaatua voimakkaasti heikentävää, hankalaoireista tinnitusta esiintyy 0,5–2 %:lla (4,5,6). Näillä potilailla on usein myös stressiä, keskittymisvaikeutta, masennusta, ahdistusta, univaikeuksia ja ääniyliherkkyyttä (6).

Tutkiminen

Potilas tutkitaan perusterveydenhuollossa, jossa kysytään tarkat esitiedot, tutkitaan korvat ja tehdään kuulontutkimus. Jos kuulo on heikentynyt, kuulokäyrät ovat epäsymmetriset, herää epäily korvasairaudesta tai tinnitus on hyvin häiritsevää, lähetetään potilas korvalääkärin tutkimukseen.

Hyvin harvoin tinnituksen taustalla on vakavaa sairautta. Joihinkin korvaperäisiin sairauksiin tinnitus kuuluu osana sairauden oirekuvaa. Ménièren taudissa oireilevan korvan matalataajuinen suhina tai humina voimistuu usein ennen huimauskohtausta tai sen aikana. Myös otoskleroosiin ja kuulo-tasapainohermon hyvänlaatuiseen kasvaimeen (vestibulaarischwannooma) ja muusta syystä johtuvaan kuulonalenemaan liittyy usein tinnitusta. Vestibulaarischwannooman oireina ovat epäsymmetrinen ja etenevä kuulonlasku, tinnitus ja joskus myös tasapainovaikeudet. Diagnoosiin päästään magneettikuvauksella. Tukkiva vahatulppa voi aiheuttaa korvaan huminaa.

Potilaan elämäntilanne, mahdollinen stressi ja univaikeudet kartoitetaan. Huonon yöunen jälkeen tinnitus usein on häiritsevää ja kuuluu voimakkaana. Pitkäaikaisen kohtalaisen tai vaikean tinnituksen kanssa samanaikaisesti esiintyy usein masennusta ja ahdistusta ja nämä psyykkiset ongelmat pyritään tunnistamaan (6,7,8,9,10,11). Usein potilaat tarjoavat psyykkisille ongelmille selitykseksi tinnituksen, vaikka mielenterveysongelmat ovat olleet esillä jo ennen tinnituksen alkamista. On siis mahdollista, että mielenterveysongelmat tekevät potilaasta haavoittuvan ja alttiin vaikealle tinnitukselle (7).

Tutkimuksessa selvitetään niska-hartiaseudun lihaskivut ja niiden vaikutus tinnitukseen. Myös purentaan liittyvän kivun yhteys tinnituksen alkuun tai sen voimakkuuden lisääntymiseen tutkitaan (12). Hammaslääkärin tutkimukseen ohjataan sellaiset tinnituspotilaat, joilla on hampaiden narskuttelutaipumusta tai purennassa tai leukanivelissä ongelmaa. Nämä syyt voivat aiheuttaa ja pahentaa tinnitusta (12).

Tinnituksen synnyn perimmäistä syytä ei tunneta, todennäköisesti tekijät ovat moninaiset. Yhdeksi syyksi on esitetty muuttunutta hermostollista aktiivisuutta sentraalisissa kuuloradoissa ja kuuloaivokuorella sisäkorvan vaurion seurauksena (6). Sisäkorvavaurion voi aiheuttaa meluvamma, pään vammat ja sisäkorvalle haitalliset lääkkeet, joista etenkin aminoglykosidiantibiootit ja syöpien hoidossa käytettävät platinajohdannaiset voivat aiheuttaa pysyvää kuulonalenemaa ja tinnitusta.

Vaikka kuulonalenema on selvä riskitekijä tinnitukselle, läheskään kaikki, joiden kuulo on alentunut, eivät koe tinnitusta ja toisaalta hyvinkin vaikeaa tinnitusta esiintyy normaalisti kuulevilla. Kuulontutkimus on tärkeä. Kuulon ollessa normaali ja symmetrinen on useita korvaperäisiä syitä tinnitukselle suljettu pois.

Tinnituksella ja erilaisilla stressitekijöillä, kuten työstressillä ja huonolla unenlaadulla, on todettu selvä yhteys. Kausaliteetti stressin ja tinnituksen välillä on epäselvä: johtaako tinnitus stressiin vai aiheuttaako, laukaiseeko, ylläpitääkö stressi tinnitusta? Paljon on vielä epäselvää tinnituksen synnyssä, syy-seuraussuhteissa ja neurobiologiassa (7).

Vaivan häiritsevyyden ja elämänlaadun mittarina käytetään usein tinnitus handicap inventory -kyselylomaketta (13), jossa potilas vastaa erilaisiin tinnitusta ja liitännäisoireita koskeviin kysymyksiin (ei/kyllä/joskus). Vastaukset pisteytetään ja niiden perusteella tinnitus luokitellaan lievästä hyvin hankalaksi (13). Tästä kyselystä on suomenkielinen lomake (liitetiedosto 1 verkossa).

Hoito

Huolellinen tutkiminen ja tieto tinnituksen vaarattomuudesta usein helpottaa potilasta ja tinnituksen häiritsevyys vähenee. Potilasta neuvotaan, ettei tinnitusta pitäisi tarkkailla tai kuunnella. Näin menetellessä tinnitus jää vähitellen taustalle. Siihen tottuu, sopeutuu ja vaiva vie vähemmän potilaan voimavaroja.

Potilaan kokemaa tinnitusta ei pidä vähätellä. Ymmärtäväinen, kiireetön ja empaattinen kohtaaminen auttavat potilasta pärjäämään tinnituksen kanssa. Potilaalle ei kannata sanoa, ettei tinnitukseen ole hoitoa. Ympäröivän äänimaailman rikastaminen esimerkiksi luonnon ääniä tai musiikkia kuuntelemalla auttaa tinnituksen syrjäyttämisessä aivojen saadessa mieluisampaa kuunneltavaa. 

Tinnitusta ylläpitävien ja pahentavien mielenterveysongelmien hoito auttaa myös tinnitusoireeseen. Potilaalle voi ahdistuksen, masennuksen, unettomuuden seurauksena kehittyä noidankehävyyhti, jossa tinnitus pahenee ja tinnitusta syytetään näiden aiheuttajaksi.

Mitään täsmälääkehoitoa itse tinnitukseen ei ole, mutta muiden liitännäissairauksien hyvä hoito terapialla, lääkkeillä tai näiden yhdistelmällä auttaa tinnitusoireeseen. Luontaislääkkeistä mainitaan usein neidonhiuspuulehtiuute (Ginkgo biloba), mutta siitä ei ole vakuuttavaa näyttöä tinnituksen hoidossa, kuten ei myöskään kortikosteroideista tai vitamiineista (5,8). Elektromagneettiset stimulaatiohoidot voivat antaa ohimenevää helpotusta (14), mutta pysyviä pitkäaikaisvaikutuksia tinnitukseen niistä ei ole. Hoidon saatavuus on hyvin rajallista ja resurssit tämän tyyppiseen toistuvaan hoitoon huonot. Ylipainehappihoidosta ei ole hyötyä kroonistuneen tinnituksen hoidossa (15).

Jos potilaan tinnitus on pitkäaikaista, elämäniloa, työ- tai opiskelukykyä tai toimintakykyä heikentävää eikä tinnitus helpota, harkittavaksi tulee tinnitukseen perehtyneen psykologin antama kognitiivinen käyttäytymisterapia. Tämän strukturoidun intervention tavoitteena on vähentää huomiota tinnituksesta, uudelleenarvioida sitä ja sen seurauksia, parantaa selviytymiskeinoja ja vähentää tinnituksen aiheuttamaa välttämiskäyttäytymistä. Terapia on osoittautunut tehokkaaksi hoidoksi tarkasti valikoiduille potilaille (6,8,16,17).

Mikäli kuulokojekuntoutuksen kriteerit täyttävään kuulonlaskuun liittyy tinnitusta, auttavat kuulokojeet kuulemaan paremmin ja vaimentavat tinnitusta. Vaikeassa kuulonalenemassa harkittavaksi tulee sisäkorvaistutekuntoutus, joka auttaa myös tinnitukseen. Toispuoleinen äkillinen vaikea tai erittäin vaikea-asteinen kuulonlasku, johon liittyy voimakasta, häiritsevää tinnitusta, voi yksilöllisen harkinnan mukaan olla peruste sisäkorvaistutekuntoutukseen. Tästä on maailmalla lupaavia tutkimuksia, mutta Suomessa se ei ole vielä vakiintunut (18). Jos potilaalla on otoskleroosi ja selkeä johtumistyyppinen kuulonlasku, voi korvakirurginen toimenpide (stapedotomia) auttaa kuulemisvaikeuksien lisäksi tinnitukseen.

Suurin osa potilaista tottuu tinnitukseen ja pystyy elämään täyspainoista, normaalia elämää tinnituksesta huolimatta. Osalle kehittyy kuitenkin hyvin häiritsevä tinnitus, joka ei riipu tinnitusäänen voimakkuudesta tai laadusta. Nämä potilaat voivat hyötyä psykologin tutkimuksesta. Masentuneet, ahdistuneet ja varsinkin itsetuhoiset potilaat ohjataan psykiatrin hoitoon.

Usein hankalaoireisen tinnituksen lisäksi potilaalla esiintyy ääniyliherkkyyttä, hyperakusiaa, joka voi olla elämää rajoittava ja invalidisoiva oire. Siinä liiallinen korvien suojaaminen tavallisilta ääniltä johtaa yhä pahenevaan herkkyyteen. Korville tulisi tarjota ääntä ja siedättää niitä.

Lopuksi

Tinnitus on yleistä. Useimmat ihmiset pärjäävät vaivan kanssa ja pystyvät elämään normaalia elämää. Joillakin potilailla tinnitus heikentää elämänlaatua ja työ- ja keskittymiskykyä sekä vaikeuttaa nukahtamista.

Perustutkimuksena potilaalle tehdään kuulontutkimus merkittävien kuulopuolierojen ja kuulonlaskujen poissulkemiseksi. Mikäli kuulo on hyvä eikä potilas koe tinnitusta kovin häiritseväksi, ei jatkotutkimuksia yleensä tarvita. Potilasta pitää kuunnella. Tinnitusoiretta ei saa vähätellä, eikä myöskään sanoa, ettei tinnitukseen ole mitään hoitoa. Lääkärin kertoma viesti tinnituksen hyvänlaatuisuudesta auttaa potilasta.

Mahdollisten tinnitusta ylläpitävien ja pahentavien sairauksien kartoittaminen ja hoito auttaa potilasta selviytymään tinnituksen kanssa ja yleensä vähentää tinnituksen häiritsevyyttä. Terveelliset elämäntavat ja itsestä huolehtiminen auttavat potilasta voimaan paremmin ja tukevat tinnituksen kanssa pärjäämistä.