Useissa Euroopan maissa muita ammattilaisia on käytetty riittämättömän lääkärityövoiman täydentäjinä ilman, että heidän rajatumpaa osaamistaan on huomioitu.

Terveydenhuollon työvoiman viisaasta käytöstä käydään vilkasta keskustelua Suomessa ja Euroopassa. Ikääntyvän väestön kasvavat palvelutarpeet, digitaalisuuden hyödyntäminen palveluissa ja hoitoalan vetovoiman haasteet ajavat terveydenhuollon järjestelmiä kehittymään ja tehostamaan kaikkialla.

Maaliskuun lopulla Dublinissa pidettiin Euroopan lääkärijärjestön CPME:n yleiskokous. Se julkaisi kannanotossaan yleiseurooppalaisia suosituksia terveydenhuollon työvoiman optimoinnista, jolla pyritään varmistamaan henkilöstön riittävyys, turvallinen työnjako ja tekijöiden motivaatio.

– Nämä keskustelut ovat samoja, mitä meilläkin käydään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskinäisistä rooleista, Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Mervi Kattelus kertoo CPME:n kokouksen tunnelmista.

Jo pidempään keskusteltu huolenaihe on se, että useissa Euroopan maissa muita ammattilaisia on käytetty riittämättömän lääkärityövoiman täydentäjinä ilman, että heidän rajatumpaa osaamistaan on huomioitu. He ovat tulleet työvoimaksi jonnekin hoitajan ja lääkärin väliin. Näillä järjestelyillä on pyritty säästämään rahaa, mutta samalla on luotu uusia kustannuksia toisaalle.

– Esimerkiksi Britanniassa on käytössä physician associate/assistant -nimike, jolla työskentelevät ovat palveluiden tuottajalle edullisempia, mutta joiden rooli on epäselvä. He ovat saaneet tehtäviä, joihin heillä ei ole koulutusta. Nimike on harhaanjohtava, kun potilas ei välttämättä tiedä, että hoitava henkilö ei ole lääkäri. Tiedossa on myös potilasturvallisuutta vaarantaneita tapauksia. Eli ei järjestelmä tällä tavalla säästä.

Kotimainen säätely on muuttumassa

Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjakoa ohjaavaa ammattihenkilölakia uudistetaan parhaillaan. Esitys laiksi lähtenee lausuntokierrokselle kesän korvalla.

Haasteeksi näyttää muodostuvan säädeltyjen terveydenhuollon ammattien lista, jota halutaan karsia merkittävästi. Paine ei kohdistu niinkään lääkärityövoimaan, vaan enemmän muihin palvelujärjestelmässä toimiviin ammattiryhmiin. Sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeutta kuitenkin esitettäneen laajennettavaksi.

CPME muistuttaa suosituksissaan, että järkevä, harkittu ja turvallinen tehtävien jakaminen terveydenhuollon eri ammattiryhmien välillä edellyttää, että huolehditaan myös kutakin tehtävää hoitavien riittävästä koulutuksesta, sääntelystä, johdon tuesta ja palkkauksesta.