Kunnollinen lääkehoito on tärkeä ohitusleikkauksenkin jälkeen

Statiini, beetasalpaaja, ACE:n estäjä ja verihiutalelääkkeet parantavat sepelvaltimotaudin ennustetta sitä enemmän, mitä vaikeampaa tautia potilas sairastaa. Tämän optimaalisen lääkeyhdistelmän käyttö näyttää kuitenkin olevan valitettavan vähäistä etenkin ohitusleikkauksen jälkeen, ja tämä näyttää huonontavan hoidon pitkäaikaistuloksia.

Juhani Airaksinen

Yksityissektorin potilastietojärjestelmät arvioitu 2014

Sähköinen potilastietojärjestelmä on ollut jo vuosia lääkärin keskeinen työkalu. Se ei kuitenkaan ole pystynyt lunastamaan sille asetettuja odotuksia: sujuvoittamaan työnkulkuja, tehostamaan toimintaa ja mahdollistamaan tiedolla johtamista. Artikkelissa kuvataan yksityissektorin lääkärien kokemukset tietojärjestelmistään vuonna 2014 ja muutokset vuodesta 2010.

Tinja Lääveri, Suvi Vainiomäki, Johanna Kaipio, Jarmo Reponen, Jukka Vänskä, Mikko Lehtovirta, Hannele Hyppönen

Lasten kurkunpäätulehdusten uusiutuminen on yleistä

Sisarusten ja vanhempien sairastama kurkunpäätulehdus on merkittävin riskitekijä lasten kurkunpäätulehdukselle ja sen uusiutumiselle. Kurkunpäätulehduksen uusiutuminen on erittäin tavallista. Alle 6 kuukauden ikäisillä lapsilla ilmatiehyttulehduksen taudinkuva on epävakaa ensimmäisten 5 oirepäivän aikana. Kuume, matala happisaturaatioarvo ja respiratory syncytial -virusinfektio ennustavat osastohoidon ja invasiivisten toimenpiteiden tarvetta ilmatiehyttulehduksen yhteydessä.

Hannele Pruikkonen

TT vai rasituskoe sepelvaltimotautiepäilyn selvittelyyn?

Tietokonetomografia (TT) on selvästi tarkin kajoamaton menetelmä sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Sillä voidaan todeta lievätkin muutokset, jotka eivät aiheuta sydänlihasiskemiaa. Laaja satunnaistettu tutkimus osoittaa kuitenkin, ettei menetelmän suuntaamaton käyttö ole potilaan ennusteen kannalta rintakivun syyn perinteisiä tutkimusmenetelmiä parempi.

Juhani Airaksinen

Paraneeko Crohnin tauti puukolla vai kolonoskoopilla?

Crohnin tauti on gastroenterologille ja gastrokirurgille hankala vastustaja. Sen etiologia on vieläkin tuntematon, diagnostinen viive on pitkä, potilaan oireet ovat usein epämääräisiä ja hoitokin hankalaa. Nykyään suoliston Crohnin tauti jää useimmiten kiinni kuvantamistutkimuksissa, endoskopiassa tai appendektomialeikkauksessa, jossa kirurgi toteaa tulehtuneen segmentin ileum terminalessa. Potilaat tarvitsevat kirurgia myös diagnoosin jälkeen, sillä tauti uusii usein toisaalla suolistossa jopa 70 %:lla ja silloin päädytään uuteen resektioon. Uusiutumisen riski on erityisen suuri tupakoitsijoilla, perforoivassa tautimuodossa ja potilailla, joiden suolta on aiemmin jo leikattu. Voidaanko Crohnin taudin uusiutumaa ehkäistä optimoimalla liitännäishoito ja nimenomaan endoskopiaseuranta kirurgisen hoidon jälkeen ottamalla huomioon potilaan riskitekijät?

Hannu Paajanen

Julkaisut liioittelevat masennuslääkkeiden tehoa ahdistuneisuushäiriöihin

Aiemmin on osoitettu, että tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimukset ovat yliarvioineet masennuslääkkeiden tehoa masennukseen keskimäärin 30 %. Ilmiötä on selitetty kolmella mekanismilla: 1) julkaisuharha - positiivisia tuloksia julkaistaan todennäköisemmin kuin negatiivisia, 2) raportointiharha - ainoastaan tutkimuksen positiiviset tulokset raportoidaan, ja 3) tulosten kaunisteleminen - negatiivisia tuloksia väitetään jossakin kohtaa artikkelia positiivisiksi.

Tero Taiminen

Uniapnean hoito onnistuu hyvin terveyskeskuksessa

Keskivaikean ja vaikean uniapnean hoito on ylipainehengityslaite (CPAP). Lievässä ja keskivaikeassa uniapneassa voidaan käyttää myös uniapneakiskoa. Laihduttaminen on tärkeää kaikissa uniapnean vaikeusasteissa. Jostain syystä Suomessa erikoissairaanhoito hoitaa uniapneaa, vaikka se alkaa olla jo kansantauti. Nyt tulee näyttöä siitä, että hoito onnistuu myös avoterveydenhuollossa.

Heikki Ekroos

Laparoskopia vai avoleikkaus peräsuolisyövän hoidossa?

Uudet anastomoosilaitteet, hemostaasimenetelmät ja erityisesti videoavusteinen tekniikka ovat tulleet jäädäkseen myös suoliston syöpäkirurgiaan. Potilaan verenvuoto on niukempaa, avanteita tarvitaan vähemmän ja erityisesti leikkauksesta toipuminen on nopeampaa hyödynnettäessä uusia tekniikoilta. Proksimaalisen koolonsyövän laparoskooppinen hoito on jo hyväksytty kirurgiyhteisössä turvalliseksi menetelmäksi: 5-vuotiskuolleisuus, paikallisuusiutuminen ja leikkauskomplikaatiot ovat samaa luokkaa tai vähäisemmät kuin avoleikkauksissa. Peräsuolen syövän laparoskooppisessa kirugiassa on kuitenkin vielä arasteltu. Tiedeyhteisö ei ole pystynyt ihan varmasti osoittamaan, että laparoskooppinen peräsuolen poisto on yhtä turvallista kuin avoleikkaus nimenomaan syövän uusiutumisen kannalta. Nyt asiasta on valmistunut hyvä kansainvälinen satunnaistettu monikeskustutkimus, jossa leikkaushoidon läpikäyneitä potilaita on seurattu peräti kolme vuotta.

Hannu Paajanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030