Ohjattu interventio vähentää vanhusten itsetuhoajatuksia
Myös vanhusten itsemurhat ovat varsin yleisiä. Masennus on yleisin itsemurhan riskitekijä, joten on oletettavaa, että tehokkaalla masennuksen hoidolla voidaan vähentää itsetuhoisuutta. Amerikkalaisessa perusterveydenhuoltoon kohdistuvassa monikeskustutkimuksessa selvitettiin masennuksen hoitosuositukseen perustuvan interventio-ohjelman vaikutusta yli 60-vuotilaiden, kliinisestä masennuksessa kärsivien itsetuhoajatusten määrään ja masennukseen itseensä yhden vuoden aikana. Interventioryhmään kuuluvat lääkärit koulutettiin käyttämään perusterveydenhuoltoon sovellettua vanhusten masennuksen hoitosuositusta, joka ensivaiheessa suositteli serotoniinin takaisinoton estäjälääkkeen aloittamista ja toissijaisesti, mikäli potilas ei lääkitystä halua, interpersoonallista terapiaa. Vähäisten interaktioiden vuoksi suosituslääkkeenä oli sitalopraami. Tämän lisäksi erityiset depressiohoitajat pitivät säännöllisesti yhteyttä potilaisiin, seurasivat oireiden kehittymistä ja lääkkeen ottoa ja antoivat tarvittaessa interpersoonallista terapiaa. Verrokit eivät saaneet depressiohoitajien tukea eikä heidän lääkäreitään koulutettu vastaavasti. Hoidosta jäi pois 31 % molemmissa ryhmissä. Sen sijaan interventioryhmän potilaat saivat enemmän hoitoa masennukseensa, heidän itsetuhoiset ajatuksensa vähenivät enemmän, heidän masennusoireensa paranivat nopeammin ja täysin toipuneiden osuus oli suurempi kuin tavanomaisen hoidon saaneilla. Tutkijat saattoivatkin päätellä, että depressiohoitajien tukema masennuksen hoitointerventio lisää oleellisesti vanhusten masennuksesta vapaata aikaa ja parantaa siten myös heidän elämänlaatuaan. Samansuuntaisia tuloksia on muitakin, joten tällaista hoito-otetta voi suositella myös meidän perusterveydenhuoltoomme.
